Hyvä minä! Kävelyhaasteen toinen päivä nautiskeltu. Auringonpaiste teki lenkkimetsästä oikean Satumetsän. Mikäs siellä on Satuhetkeä viettääkään. Palaan viikon lenkkihaasteeseen sitten, kun seitsemän päivää on tossuteltu.
Työt alkoivat tänään viisiviikkoisen kesäloman jälkeen. Eilen illalla olin varma, etten näe Nukkumatista hatun tupsuakaan. Kummasti uni kuitenkin tuli. Yöuni ei ollut kerskailtavan pitkä, mutta unta kuitenkin.
Työpöydän ääressä on helppo hörppiä vettä. Sitähän hoikistujille aina suositellaan. Raikas vesi pitää pirteänä, täyttää masua – ja pissattaa! Vessareissuista kertyi melkoinen määrä päivän 15 000 askeleesta. Jännä peli muuten tämä aktiivisuusranneke. Jos haluat hiljaisen, mutta sinnikkään tsemppaajan, suosittelen hankkimaan.
Yksi nestemäinen terveyspommi, kiitos
Osan vedestä nautin vihreänä teenä. Keitän aamulla vedenkeittimellisen vettä, annan sen jäähtyä hieman ja kaadan vihreän irtoteen päälle kannuun. Ekat mukilliset voi nauttia lämpimänä, mutta itse juon teetä myös huoneenlämpöisenä. Päivän aikana tee hautuu kunnolla ja sen terveysvaikutukset ovat käsittääkseni suurimmillaan.
Vihreä tee sisältää paljon vitamiineja (B, C, E), antioksidantteja ja kivennäisaineita. Terveysvaikutuksia kerrotaan olevan ainakin insuliiniin, kolesteroliin, verenpaineeseen, bakteereihin, kaloreihin, UV-säteisiin, aineenvaihduntaan ja syöpään liittyvissä asioissa. Vihreä tee piristää ja virkistää sekä poistaa nestettä. Se lisää vastustuskykyä stressiä ja flunssaa vastaan sekä hidastaa vanhenemista. Vihreän teen sisältämät flavonoidit estävät rasvan kertymistä kudoksiin, nopeuttavat kalorien polttoa ja rasvan palamista energiaksi. Jollei satumainen näkökulma tähän vihreään ihmeaineeseen riitä, lue vaikkapa Pirjo Suvilehdon Vihreä tee – Terveyttä ja hyvinvointia (Atena 2007).
Eikös se Jari Sillanpääkin laula, että ”Sinä ansaitset vihreää kultaa”?
Satuhetkiä riitti tähän tiistaihin useita. Yksi mehukkaimmista oli iltapala, torilta haetut mansikat rahkapilven päällä. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Satuhetki 
Vasta nyt ehdin lukemaan blogiasi kunnolla. Viisaita ajatuksia! Satumetsän kuvaasi olin silti jo kommentoinut. Edelleen upea kuva, jokainen meistä tarvitsee tuollaisia näkymiä. Rauhoittavaa!
TykkääTykkää
Kiitos Anne! Valehtelisin, jos väittäisin, ettei sinun huikea muutosmatkasi olisi antanut viimeistä kipinää kauan kyteneen Satuhetki-retken aloittamiseen. Ajatusten viisaudesta en tiedä, mutta ainakin ne sopivat minulle. Voisi kai tämän tehdä nopeammin, upeammin ja perusteellisemmin. Se vain ei olisi minun tapani. Tarkoitus tosiaan on, että minulla on tälle matkalle vain menolippu. Riittävän pitkälle päästyäni tarkoitukseni on jäädä sinne. Mitään lopullista matkakohdettahan tällä reissulla ei ole. Elämä on lyhyt sekä jatkuvaan itsensä kituuttamiseen että hemmotteluun. Siksi Satuhetki on sopivasti molempia, eikä kumpaakaan liikaa tai liian vähää. Itse asiassa, kituuttamiselta tämä ei ole tuntunut yhtään 🙂 Kiva, että olet mukana innostamassa ja innostumassa.
TykkääTykkää