Kaksi varsinaista Satuhetki-viikkoa takana. Kuluneen viikon kalenterissa oli neljä Satuhetkeä. Haastoin itseni monipuolisten, lämpimien hyvän olon ruokien ideoinnissa. On viikkotilityksen aika:

Lenkkeilin viikolla 4 kertaa ja 29,5 kilometriä.
Käytin liikuntaan aikaa 4 tuntia, 41 minuuttia ja 42 sekuntia.
Juoksua tuohon aikaan mahtui 30 minuuttia.
Muutamana päivänä söin ”kunnon” ruokaa eli
lämpimän aterian salaattityyppisen aterian tilalla.
Hierojalla nautin 60 minuuttia ja viikkoon mahtui kesäillan juhlatkin.

Koska kesäjuhlat olivat eilen illalla, olo on tätä kirjoittaessa… nooh laiska. En kärsi madafakin darrasta, mutta onhan tämä kuitenkin sellainen dagen efter. Kivat kekkerit, ihanaa ruokaa ja loistavaa seuraa. Naurua, tanssia ja hieman syvällisempiäkin keskustelunaiheita. Hieman alkoholiakin. Aamun avasi Satuprinssini valmistama suolainen, rasvainen ja jumalainen karjalanpiirakka-munavoi-pekoni -aamiainen. Koukuttavin wanhan elämäni heikkous – sipsit – rouskui myös muutaman kourallisen muodossa viikonlopun ravintoympyrässä. Nautin jokaisesta suupalasta ja kulauksesta vapautuneesti. Kakkosviikkoni aikana tein huomattavasti enemmän hyviä valintoja kuin näitä ravintoarvoiltaan hivenen kehnompia. Tämänpäiväisellä lenkillä en juossut, mutta lähes seitsemästä kävelykilometristä osasin olla iloinen.

Hyviä tapoja kaksi kertaa sen verran kuin ennen,
huonoja vain puolet entisestä. – Satu

Salakäynti vaa ´alla

Päätin jo elämänmuutosmatkaa suunnitellessani, että vaakaa ja mittanauhaa en pakkaa käsimatkatavaroihin. Päätin käydä vaa´alla kuukauden välein. Jokainen elämäänsä keventänyt tietää, kuinka nopeasti hyvä ravinto ja lisääntynyt liikunta tuntuvat korvien välissä. Bongasin viikolla hyväntuulisuushermoon kolahtaneen toteamuksen.

Viikolla minäkin olin heikko. Oli hämärä ja hiljainen aamu. Hiivin hiljaa vaakani luo, vedin sen äänettömästi kaapin alta. Katselin ympärilleni. Ei ketään missään. Koko muu perhe unessa. Naapurustokin. Hivutin yöppärin päältäni ja astuin kissamaisen kevyesti vaa´an lasiselle pinnalle. Toimin nopeasti. Ennätin todetan tilanteen ja hävitin kaikki jäljet salamannopeasti. Oli puolikuu ja minä olin ottanut varaslähdön puntarille. En ollut ylpeä teostani. Olin kuitenkin nähnyt kaiken tarvittavan. Vaakani yritti olla cool; samaltahan ne diginäytön kulmikkaat numerot aina näyttävät, vaikka olisivat erilaisissa järjestyksissäkin. En kuitenkaan antanut tuon sadan gramman tarkan vekottimen pilata aiheuttamaansa hyvää tuulta. Suunta oli alaspäin. Sillä ajatuksella tsemppaan itseni oikeaan, viralliseen Punnituspäivään. Se koittaa viikon päästä.

Uusi viikko alkamassa. Kalenterissa taas neljä Satuhetkeä. Satuhetki-köökissä kokeiluun pääsee inkivääri. Ostin sellaisen tuoreen känkkyräisen, soseutin ja pakastin. Tarkoitukseni on ottaa aasialainen ihmekasvi hippusina ruoka- tai ainakin juomavalioon viikon aikana.

Kiitos palautteistanne täällä blogissa kuin kylilläkin.
Aikamoisen laadukas akkalauma meitä on hyvää oloa etsimässä.
Hyvä sä, hyvä mä!