Blogini on laiskempi kuin minä. Pääni on täynnä ideoita ja ajatuksia, mutta niiden jalostuminen sanoiksi saakka on ollut työlästä. Vähän niin kuin terveellisten elämäntapojen ja liikunnan kanssa. Tietoa on ja tahtoa, tarttis enää toteuttaa!

Loman jälkeinen arki on aina uusi alku. Puhdas pöytä. Maanantai. ”Uusi vuosi”. Niin tänäkin vuonna. On kulunut kohta kolme viikkoa kesälomasta ja arki rullaa jo lähes normaalivauhdissa. Ensi viikolla alkava koulu palauttaa koko perheen ”normaalirytmiin”, vaan ei juoksupyörään, jos se minusta on kiinni. Ja on se. Aika pitkälti. Syöpävuoteni sai miettimään monia asioita. Hoitojen päätyttyä tein päätöksen, että jatkan työntekoa osa-aikaisesti; aluksi 50% ja nyt 80%.

Kuuden tunnin työpäivä on ihana. Kävelen töihin ja takaisin. Saan aloittaa aamun joustavammin ja, kun pääsen kotiin aikaisemmin iltapäivällä, aimo annos päivän liikuntaa on jo suoritettu. Lyhennetty työaika vaatii itseltä jämptiyttä ja tarkempaa taloutta sekä työnantajalta ymmärrystä järjestelyn hyödyistä. Koska takana on tiukkoja ruuhkavuosia ison työmäärän, sairauksien, yksinhuoltajuuden ynnä muiden haasteiden kanssa, ajattelin ensin valintani olevan luksusta. Nyt ajattelen tämän olevan oikeata normaalia, hyvää elämää. Töissä riittää puhtia, mutta energiaa on vielä kotiintuomisiksikin ja päivässä on enemmän aikaa esimerkiksi liikunnalle. Se on paitsi minun ja perheeni, myös työnantajani etu. 80% työntekijänä minä olen tehokas ja terve, mutta myös onnellisempi 100% nainen, äiti ja tyttöystävä.

Itse tarvitsin vakavan sairauden pysähtyäkseni miettimään, voiko elämää elää hyvin ja itseään kunnioittaen juoksupyörän ulkopuolella. Toivon mahdollisimman monen muun tajuavan helpommin, että kyllä voi. Täytyy vain hiffata, että on tärkeä myös erilaisten rooliensa – työntekijä, äiti, vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja tai urheiluseuran sihteeri – ulkopuolella. Ihan vain omana itsenään ilman suorittamista.

Yksi iso päätös monen pienen sijaan

Päivittäinen, edestakainen työmatkani on reilut 4,5 kilometriä. Tein loman loputtua päätöksen, että kävelen työmatkani joka päivä fiiliksestä tai kelistä riippumatta. Yksi päätös oli helpompi tehdä sen sijaan, että joka aamu joutuisin neuvottelemaan itseni kanssa, että onko tänään hyvä päivä. Olenko väsynyt? Onko liian kuuma? Sataako? Aivan sama. Minä kävelen, koska olen niin päättänyt. Siksi olen kävellyt loman jälkeen yli 50 kilometriä. Aamun ja iltapäivän 20 minuutin pyrähdykset tuntuvat hyvältä sekä kropassa että korvien välissä. Kävellessä kuuntelen innostavia podcasteja ja äänikirjoja. Tällaiset elämää helpottavat päätökset sopivat mukavuudenhaluiselle minulle.

Mitä isoa tai pientä sinä olet päättänyt hyvinvointisi hyväksi?

Käyhän tykkäämässä Satuhetken Facebook-sivusta ja seuraa blogiani myös Instagramissa.

Ihanaa elokuuta!