Back in business

Taas täällä =) Edellisestä, tammikuisesta blogauksesta on aikaa – ja matkaa. Pieniä hetkiä ihmiskunnalle, mutta isoja askeleita minulle. Keväällä elämä osoitti jälleen yllätyksellisyytensä ja askelmerkkini menivät uusiksi. Uuden elämänpolkuni tienviitassa luki ”SYÖPÄ!”. Kesti hetken aikaa löytää uusi tapa matkustaa, hyväksyä asia ja ottaa vakava sairaus taas osaksi jokapäiväistä perhe-elämää. Edellisen matsin syöpä voitti tässä perheessä 2012. Nyt on minun vuoroni olla 43-vuotias syöpäpotilas. Minulla on halu parantua, elää hyvää, onnellista ja tervettä elämää. Tahdon täyttää elämäni taas Satuhetkillä.

Aamuinen lenkkimaisema kuvaa hyvin tämän hetken fiiliksiä. Jyrkkää nousua, monenmoista estettä ja haastavaa askelta, mutta huipulla kirkasta vihreyttä ja uudenlaiset näköalat. #syöpä

Satuhetki ei tule jatkossakaan olemaan syöpäblogi. Vaan eipä syöpä anna itseään unohtaa. Syöpä ja sen hoito vaikuttaa jaksamiseeni, vartalooni, mielialaani, aikatauluihini, lähes kaikkeen. Eihän tätä sairautta voi pikkuflunssaan tai rakkoon jalassa verrata, mutta pääosin suomalaisen syöpäpotilaan elämä voi olla hyvää ja ainakin omalla kohdallani siihen on mahtunut ja tulee mahtumaan Satuhetkiä. Pakko kuitenkin tarkentaa asiaa. Minä sairastan ”vain” rintasyöpää. Minä myös selviän pienellä leikkauksella, sytostaatti-, säde- ja hormonihoidoilla. Ennusteeni on hyvä. Tauti saadaan lähes varmasti parannettua ja, jos se uusii, se tapahtuu todennäköisesti vasta 20-30 vuoden kuluttua. Minä olen onnekas. On paljon rankempia syöpiä ja hoitoja. Rintasyöpäkin voi olla paljon pahempi. Kirjoitukseni tulevat sivuamaan syövän kanssa elämistä, mutta en osaa antaa lääketieteellisiä tai muitakaan selviämiseen tai syövän voittamiseen liittyviä ohjeita tai niksejä. Voin kertoa vain omista kokemuksistani.

Tämä lähilenkkipolku on paljon hienompi kuin Hollywood Walk of Fame Los Anglesissa, eikö?
Tämä lähilenkkipolku on paljon hienompi kuin Hollywood Walk of Fame Los Anglesissa, eikö?

Nyt matkani on jo pitkällä. Minut on leikattu ja 4/6 myrkkyhoidoistakin on ohi. Sairaanhoito ja toipuminen jatkuvat koko syksyn. Terveen papereita minulle käsittääkseni voidaan ojennella vasta keväällä 2021.

Viimeisen viikon olen voinut huonosti. Kalliit pahoinvointilääkkeet ovat pitäneet huonon olon melkein poissa, mutta väsymys on ollut käsittämätöntä. Viime hoidon jälkeisen ensimmäisen täysin valvotun yön jälkeen olen oikeastaan vain nukkunut. Yöllä. Aamulla. Päivällä. Illalla. En torkkunut, vaan nukkunut. Tällainen väsymys tuntuu melkein kivulta. Niin hallitsematonta se on.

image
Saanko esitellä kotikuntosalini? Jo tänään teimme vähän yhteistyötä. Mikäli suunnitelmani pitää, saan jouluna kiittää näitä rappusvanhuksia paremmasta kunnostani.

Eilen ja tänään jaksoin tehdä pienet kävelylenkit ja siitä se ajatus sitten lähti. On aika palata päivän kunnon mukaan lenkkipolulle ja näppikselle. On myös aika täyttää lautasta ja lasia terveyttä ja mielenterveyttä voimistavilla väreillä ja paloilla. On aika hamstrata hyvän, rennon elämän ohjeita Viisailta ja Vieläkin Viisaammilta kirjoista, lehdistä, blogeista, vlogeista, webinaareista… Niitähän ne Satuhetket ovat. Se, mikä on hyväksi syöpäpotilaalle, on todennäköisesti hyväksi myös terveelle. Se, mikä on hyväksi minulle, voi olla sitä sinullekin. Siitä, minkä koen hyväksi itselleni, kirjoitan tänne. Killu mukana ja tuuppaa minua ja muita satuhetkiläisiä ylämäessä eteenpäin kommentein ja peukutuksin. Satuhetki löytyy myös Facebookista, Instagramista, Pinterestistä ja Twitteristä.

Syöpäsäätiö tekee hienoa työtä syövän löytämiseksi, hoitamiseksi ja estämiseksi. Tavoitteena on tarjota suomalaisille hyvä elämä ilman syöpää tai siitä huolimatta. Jos haluat tukea tuota työtä pienellä tai isolla summalla, klikkaa keräykseeni. Jokainen lahjoitettu sentti menee lyhentämättömänä Syöpäsäätiölle.

image
Rakastan kiviä. Tämä kivi liittyy syksyn Satuhetkiin. Miten? Se selviää tässä blogissa myöhemmin syksyllä.
Mainokset