Jes! Voitin itseni kuluneella viikolla seitsemän kertaa.

Päätin viime sunnuntaina, että teen joka päivä – viikonpäivästä tai vireystasostani riippumatta – vähintään 60 minuutin tehokkaan kävelylenkin hikoillen, kuunnellen luontoa ja omaa hengästymistäni. Ei juoksuaskelia, ei musiikkia, eikä sykkeen seurantaa millään teknisellä härvelillä.

Onnistuin melkein. Sääntörikkomuksia tein seuraavasti:

• keskiviikkona jäin reilut puoli minuuttia tavoitetunnistani
• tänään en lähtenyt lenkille yksin vaan Satuprinssini kanssa
• koko viikon ranteessani killui aktiivisuusranneke ja tänään otin mukaan myös upouuden sykevyön
• jokaiseen lenkkiini liittyi rappusjuoksu
  (juoksin 28-200 porrasta/lenkkikerta)

Armahdan itseni noista. Ihania rosoja perfektionistin elämässä =)

Kävelin viikolla 7 kertaa ja 49,5 kilometriä.
Käytin liikuntaan aikaa 8 tuntia 9 minuuttia ja 18 sekuntia.
Lenkkini päättäviä rappusia nousin viikon aikana 788 kpl.

16 500 askelta/ päivä

Löysin ajan lenkeilleni, koska olin niin päättänyt. Kolmen lapsen yh-äitinä en voi kuitenkaan hehkuttaa kuinka helppoa se oli. En voi myöskään sanoa, että se olisi ollut mahdottoman vaikeaa. Olin viikolla kahdeksan tuntia poissa kotitöistä. Lapset vielä lomailivat ja olivat osan viikkoa pois kotoa. Ruoanlaittoa minun ei siis tarvinnut miettiä koko perheelle. Käytin kyllä tavallista enemmän aikaa miettien ja pakaten omia ja aikuisen tyttäreni eväitä.

En voi sanoa, että lenkkipolku olisi huudellut nimeäni tai, että jokainen liikuntatuokio olisi ollut yhtä juhlaa. Ei huutanut, eikä ollut. Maanantai oli helpompi kuin tiistai. Keskiviikkona kärsin kovasta päänsärystä, enkä olisi lähtenyt lenkille, ellen olisi haastettani täällä julkisesti huudellut. ***keleen PMS! Myös lauantaina olisin tehnyt paljon mieluummin jotakin muuta (lue: laiskotellut) kuin lenkkeillyt. Jokapäiväinen tukanpesu ärsytti.

Haasteesta jäi kuitenkin käteen ehdottomasti enemmän positiivista kuin negatiivista.

Lenkkitunti oli 100% omaa aikaani. Kävelin kuutena päivänä yksin. Vaikka tänään sainkin seurakseni Satuprinssini, katselin valtaosan matkasta hänen selkäänsä ja juoksevien lenkkareiden pohjia. Kävelytahtini on hänelle liian nopea, ja hänen hölkkävauhtiinsa kävelyni ei riitä. Eli lenkki yhdessä, mutta erikseen. Lenkeillä huomasin ajattelevani paljon: siivoilin ajatuslokeroita, keskityin luonnon yksityiskohtiin ja ihmettelin maailmanmenoa. Oma aika synnytti huvittavia ajatuksia ja luovia oivalluksia. Kesäinen sää ilahdutti ja hikoilutti. Tajusin, että teen arjessani aivan liian monia asioita yhtä aikaa, enkä varaa riittävästi aikaa yksinololle.

Viikon aikana huomasin kuinka vaikeaa ja helppoa askeleiden kerääminen on. 10 000 askelta päivässä ylläpitää ja tukee hyvää terveyttä. Vähintään 12 000 askelta auttaa kuulemma pudottamaan painoa. Konttori- ja kotitöiden aikana askeleita kertyi vähän, mutta jo tunnin lenkki humpsautti askelmäärän suositellulle tasolle. Päivittäinen askelmääräni on tällä viikolla ollut keskimäärin 16 500.

Viikon sivuosassa eväät

Kuten viikko sitten arvelinkin, töiden alkaminen on rytmittänyt syömistäni. Aamuisin olen syönyt kauralesepuuroa raejuuston ja mustikoiden kanssa. Lounas ja päivällinen on ollut kasvisvoittoinen, mutta valitettavan usein salaattimainen (ei oikea lämmin ruoka). Kotimaiset tomaatit maistuvat ihanilta ja ovat halpaa evästä juuri nyt. Tomaatti-sipulisalaatti on lastenkin herkkua! 

Rasvaa en ole isommin ajatellut, mutta sokeria ja höttöntöttöhiilareita olen vältellyt. Smoothieen olen lisännyt rahkaa ja raejuustoa. Viikonloppuherkkuina hörpin lauantaina 4 dl kuivaa kuohuviiniä ja 2 dl punaviiniä. Aurinko porotti, mutta kylmää olutta vältin. Alkoholi on aikamoinen kaloripommi, mutta siitäkin huolimatta nautin lasillisista – ja noin 500 kalorista – hyvällä mielellä. Satuhetki on sallittuja hyvän olon nautintoja.

Myös vettä on tullut juotua enemmän: päivittäin kolmisen litraa, josta litran verran vihreänä teenä.

Tämän viikon keskityin enemmän liikuntaan, vaikka sillä onkin noin 10-20% vaikutus painonpudotuksessa. 80-90% merkitys on sillä mitä suuhuni pistän tai olen pistämättä.

Uusi viikko, uudet kujeet. Kalenteriin on merkitty neljä Satuhetkeä. Maanantaina, tiistaina, perjantaina ja sunnuntaina kävelen, juoksen tai teen jotakin muuta, joka saa hien pintaan. Keskiviikkona pääsen nauttimaan hieronnasta ja lauantaina juhlin. Haastetta asetan itselleni monipuolisten, lämpimien hyvän olon ruokien ideoinnissa.

Facebook nosti minulle viikolla monesti hymyn kasvoille. Sieltä poimin tämänkin

Naisilla olisi huomattavasti vähemmän ryppyjä, jos miehet silittäisivät heitä enemmän!

Eiköhän estetä ensi viikolla ryppyjä silittelemällä rakkaimpiamme?

Joko seuraat blogiani? Kurkkaa myös Twitter, Pinterest ja Facebook.