Satu on kyllä viettänyt Satuhetkiä, mutta tänne blogiin ne eivät ole löytäneet tietänsä. Ensi viikkoa suunnitellessa, kalenterista löytyi hyvä syy kirjoittaa postaus.

Huomenna alkaa 28. Positiivisuusviikko. Viikkoa vietetään vuosittain viikolla 36. Se on Juhani Töytärin ja Positiivareiden hieno oivallus vuodelta 1991. Mahtavaa, että myönteisyyttä nostetaan framille tällä tavalla. Aidon, elämäniloisen positiivarin elämään positiivisuusviikkoja mahtuu tietysti paljon enemmän kuin yhden verran, mutta aloittelevalle onnellistujalle viikon alkuöverit ovat hyvä lähtökohta kohti mukavampaa eloa ja oloa.

Sunnuntain Satuhetki kului positiivisuutta pohtien. Syntyi lista, jonka opettelussa on allekirjoittaneellakin paljon, paljon oppimista.

Positiivari elää tässä hetkessä. Hän on kiitollinen, joustava ja armollinen. Positiivarinkin elämässä on mäkiä ja monttuja, mutta hän pitää ajatukset myönteisenä ja suhtautuu armollisesti eteen tulevaan.

Mustavalkoisuus on tyylikästä, paitsi ajattelussa. Kaikista asioista löytyy sävyjä, värejä ja varjoja.

Tässä hetkessä asiat ovat hyvin. Menneiden murehtiminen tai tulevasta huolestuminen tekevät onnettomaksi. Muistele ihania muistoja ja haaveile tavoitteellisesti, mutta laita kaikki panokset juuri tähän hetkeen.

Aina löytyy joku, jolla asiat on paremmin tai huonommin. Huomaa oman elämäsi onnet ja keskity niihin juuri nyt.

Kaikki muuttuu koko ajan. Maailma. Sinä. Ajattelusi. Ihmiset ympärilläsi. Hyvät asiat. Huonot asiat. Ole utelias. Jousta. Keksi uutta. Korjaa vanhaa. Sopeudu.

Mikä on todellista? Mikä on vain ikävää tunnettasi? Älä tallo tunteitasi, mutta älä anna niiden sokaista tosiasioitakaan.

Vaikeudet kuuluvat elämään. Hyväksy elämä sellaisena kuin sen saat. Testaa positiivisuus. Saatat huomata saavasi erilaista elämää.

Kirjoita päivän isotpienet ilot muistiin. Iloitse niistä myöhemminkin. Palaa niihin, kun tarvitset kannustusta vaikeana päivänä. Jaa kiitollisuutta, iloa ja kehuja ympärillesi.