Karkiton tammi-toukokuu

Ensimmäinen kunnon työviikko takana vuodenvaihteen pätkäviikkojen jälkeen. Niin kivaa kuin lomailu onkin, nautin siitä, että arki rullaa taas rutiineilla. Kun päivä on jämpti, tuntuu, että terveellisemmistä elämäntavoistakin on helpompi pitää kiinni. Lomalla parasta oli valvominen. Se on mukavaa, kun tietää, ettei tarvi aamulla herätä kellonsoittoon. Sai innostua iltaisinkin milloin mistäkin ja touhuta yön pimeinä tunteina. Lomalla tuli kuitenkin liikuttua luvattoman vähän, vaikka aikaa olisi ollut.

Teitkö sinä uudenvuodenlupauksia? Minä en. Lupaukset on tehty rikottavaksi, päätökset pidettäviksi. Päätin kuitenkin, että kävelen edestakaiset työmatkani aina, kun se on mahdollista. Valitettavasti tarvitsen välillä päivän aikana autoa. Aika kovia pakkasia on vuoden alkuun mahtunut, mutta silloinkin ulkoilu on ollut pukeutumiskysymys. Työmatkakävelyn haasteena on se, että aamuisin ei saisi kovasti hikoilla. Töissä ei ole enää aikaa käydä suihkussa. Kotiinpäin saakin sitten tulla rivakammin. On tuntunut hyvältä, kun iltapäivällä kotiovella tietää hyötyliikkuneensa pelkästään työmatkoilla lähes 4,5 kilometriä. Siitä kertyy työviikon aikana mukava määrä kilometrejä ja raitista ilmaa. Kalenteriin merkitsin vuoden alussa noin tunnin mittaiset Satuhetket tiistai- ja sunnuntai-illoille. Pyhäillan reippailut hoituvat tyttären tanssitunnin aikana. Tässä vaiheessa vuotta kävelen Satuhetket, mutta kevään tullen olisi taas tarkoitus ottaa juoksuaskeliakin. Juhannuksen alla olisi hienoa juosta 10 kilometrin lenkki. Onnistunkohan? Hyvää oloa tavoittelen myös maanantai-iltaisin kuntosalilla (10 viikon ohjattu jakso hyvässä seurassa) ja torstai-iltaisin HOT-syvävenyttelyssä. Kerran kuussa pääsen hierojan pöydälle. Näillä liikuntamäärillä ei vielä ihmeitä tehdä, mutta ne mahtuvat nyt arkeeni ja tiedän, että niillä on suopeita terveysvaikutuksia. Määrä on myös sopiva siihen, että into ja tekemisen meininki pysyvät päällä, eikä kyllästyminen uhkaa, kun aikaa jää muullekin.

image

Minkä jouluna taakseen jätti,
sen juhannuksena edestään löytää

Elämääni kuuluu karkittomuus joulun ja juhannuksen sekä juhannuksen ja joulun välisinä aikoina. Herkuttelen siis joululoman ja ”lakkoilen” sitten taas kevään. Keskikesän juhlaan varaan taas karkkia ja suljen pussit juhannuksen mentyä. Olen viettänyt monia vuosia – jouluja ja juhannuksiakin – ilman makeisia, enkä siksi juuri tuota karkkilakko-sanaa enää käytäkään. Enemmänkin noudatan karkitonta elämäntapaa ja karkittelen aina puolivuosittain.

Joulusuklaita myönnän odottaneeni. Ja salmiakkeja! Varasin ensimmäisiksi nameiksi pienen pussillisen irtokarkkeja (vain parhaista parhaimpia). Voi kuinka hyvältä ne ensimmäiset maistuivatkaan. Ja voi, kuinka pahan olon sainkaan heti itselleni. Joululomalla söin

  • suklaata
  • salmiakkia
  • hedelmänameja
  • ilokarkkia
  • surukarkkia
  • tylsyyskarkkia
  • matkakarkkia
  • lehdenlukukarkkia
  • kirjanlukukarkkia
  • leffakarkkia
  • napostelukarkkia
  • seurustelukarkkia
  • kahvikarkkia
  • aamukarkkia
  • päiväkarkkia
  • iltakarkkia
  • yökarkkia
  • kyläkarkkia
  • tapakarkkia
  • task unpohjakarkkia
  • kippo tyhjäksi -karkkia
  • rasia pois kaapista -karkkia
  • jopa niitä pussin pohjalle jätettyjä ”pahoja” karkkeja

Muutama noista edellä mainituista maistuivat IHAN OIKEASTI hyvältä. Monen monet muut olisin yhtä hyvin voinut jättää syömättä menettämättä mitään. Tässäkin lajissa odottaminen ja aikominen on ihaninta. Mielikuvat siitä hetkestä, kun saa avata Fazerin Punaisen suklaalevyn tai laittaa suuhunsa kirpeän salmiakkikarkin, ovat herkullisia. Todellisuus sitten aika paljon muuta.

En ole kummoinen pullahiiri. Pysyn myös suht hyvin erossa kekseistä ja jätskeistä. Karkki on kuitenkin sellainen herkku, että siitä erossa oleminen pitää päättää. Kun päätän, pystyn. Ellen päätä, napostelen. En kykene syömään suklaalevystä palaa tai kahta. Tai siis kykenen. Samalla vain menee koko muukin levy. Meidän on parempi pysyä erossa toisistamme. Nähdään taas juhannuksena! Silloin on ehkä muutama uutuuskin maistettavana.

Nyt lenkille lomps! Hyvää alkavaa viikkoa. Ota haaste vastaan ja kävele töihin, jos työmatkasi ja työaikasi ovat sellaiset, että se on mahdollista.

Mainokset

15 | Joulusatuhetki

15

Hyvä päivä selättää kipua selästä. Arjen luksuksena tänään hieronta-aika. 60 minuuttia rauhallisia, voimakkaita liikkeitä. Hieronta on yksi tapa, jota käytän säännöllisesti hyvinvoinnin lisääjänä.

Olisi varmasti aika hurjaa katsella itseään ja asentojaan työpäivän aikana valvontakamerasta. Saan itseni usein kiinni huonosta istumisesta. Selkä kumarassa, rintakehä supussa ja keuhkot pinteessä. Minulla on hyvä tilanne, sillä työpöytäni nousee ja laskee sähköllä. Sen ääressä voin istua tavallisessa toimistotuolissa tai satulatuolissa. Hyvää vaihtelua saa, kun seisoo välillä.

Yksi simppeleimpiä tapoja parantaa selän oloa on tehostettu hengittäminen. Henkitykseen keskittyminen yleensä korjaa asennon automaattisesti oikeaksi. Ryhti paranee ja rintakehä aukeaa.

Vaikka selkärankani on henkiseltä malliltaan ”marmeladi”, fyysisesti se on jäykkis. Rakenteeltaan ranka on tarkoitettu liikkumaan ja joustamaan. Jos selkäranka olisi tarkoitettu olemaan paikallaan, siihen tuskin olisi varustettu nikamin ja tuunattu S-mutkin. Selkärankamme elävät rankkoja aikoja: istumista, röhnöttämistä, löhöämistä, valumista… Ranka tykkää liikkeestä, taivutuksista kaikkiin suuntiin, kiertämisestä ja pyöristämisestä. Kurkota kohti taivasta, anna kylkien venyä ja pyöristä lattiaa kohti. Mitä isommat ja laajemmat liikkeet, sen parempi.

image
Joko sinulta löytyy putkirulla, joka tytön ja pojan kotikidutusväline? Ihanan kamala kapistus, jolla tehdään ihmeitä. Rullan päällä pyöriskely ja kieriskely helpottaa lihaskireyttä. Lihakset saavat paremmin happea ja veri kiertää. Kropan liikkuvuus paranee. Jos rullan päällä liikkuminen tuntuu aluksi liian rankalta, pelkkä makoilu ja rullan synnyttämä paine tuntuu hyvältä. Samalla, kun rintaranka ja ehkä nikamalukotkin aukeavat, yläselkä rentoutuu. Jos uskot viime hetken Joulupukkiin, lisää putkirulla toivelistallesi.

Toki kipeää selkää voi hieroa muutenkin. Makaile muovisten piikkipallojen tai tennispallojen päällä. Käytä kipukoukkua – tai pyydä kipupisteiden painelua omalta kullaltasi. Kun olin lapsi, isäni pyysi minua ja sisartani kävelemään selkänsä päällä. Emme tainneet ymmärtää, että iskä nautti ilmaisesta hieronnasta samalla, kun meillä tytöillä oli ihan älyttömän hauskaa. Win-win-situation!

Onko sinulla kotonasi tankoa, siis sellaista leuanvetomallia? Tanko ja siinä roikkuminen ovat yksinkertaisia ja tehokkaita aseita selkäkipua vastaan. Pidä jalat maassa, notkista polvista, roiku molemmilla käsillä tangosta ja hengittele syvään.

Ihanaa apua selkävaivoihin saa myös ammattilaisten pöydiltä. Toki he keskittyvät pääosin oireiden helpottamiseen. Kipujen syiden poistamiseen oma apu on paras apu. Liike on lääke, olen kuullut sanottavan. Siihen on helppo uskoa.

Minä suoristan nyt ryhtini, suon ajatuksia tukirakenteilleni ja venyttelen vähän.