Ahmatti

Minusta on tullut ahmatti. Mitä enemmän ahmin, sitä paremmalle tuulelle tulen. En tunne yhtään morkkista. Välillä mietin, että olisin voinut ahmia enemmänkin.

Ahmin askeleita. Mietin mitä kautta kävelisin, jotta matka olisi pikkuisen pidempi ja Polar Loopini ynnäisi enemmän askeleita. Kierrän vielä yhden korttelin ja kurvaan vielä toisen mutkan kautta kotiin. Vuoden alussa tekemäni päätös kävellä työmatkat on pitänyt. Suorin, edestakainen työmatkani on päivittäin nelisen kilometriä. Ahmattina kurvaan ja kerään askeleita viiden kilometrin verran per työpäivä.

Varsinaisia lenkkikilometrejä olen kerännyt alkuvuoden aikana 177. Kaiken kaikkiaan askelmittarini ilmoittaa askeleista yhteenlasketuksi kävelymääräksi 295 kilometriä. Pieniä matkoja ihmiskunnalle, mutta isoja määriä minulle. Kävellyt kilometrit tuntuvat jo pikkuisen kropassakin, mutta eniten korvien välissä. Pääosin oloni on mukavan kevyt ja energinen. Ajatteles, vain reilun kuukauden pakertamisen jälkeen. Sen tiedän, että huonot tavat on helppo muuttaa rutiineiksi, mutta askelahmatiksi rutinoituminenkin näyttää onnistuvan rutisematta. Hyvä mä!

16265452_10212610575198171_8208639110848934368_n
Tammikuu tarjosi huikeita lenkkikelejä. Askeleita kertyi sekä työmatkoilla että vapaa-ajalla tehdyillä lenkeillä, järvenjäällä ja metsäpoluilla. Olivatpa kerran murtsikkasuksetkin jalassa.

Olen kuullut viisauden ”Elämämme on sellaista, joksi ajatuksemme sen tekevät.”. Uskon siihen ihan omien kokemuksienikin vuoksi. Ikävät ajatukset tuottavat ikävän olon. Hyvät ajatukset tekevät olon iloiseksi, onnelliseksi, innostuneeksi ja paremmaksi.

Ihmismieli on huikea. Meillä on päivittäin 65.000–85.000 ajatusta, joista tiedostamme pienen osan, tutkijoiden mukaan ”vain” 5%. Onhan sitä siinäkin. Mieleen tulee ja sieltä jatkaa matkaansa joka päivä siis jopa neljätuhatta ajatusta. Ei ole ihan yksi lysti, minkälaisia nuo ajatukset ovat.

Ihastutatko vai vihastutatko itseäsi? Se riippuu paljolti siitä, miten ajatuksiasi käsittelet. Jokaisen mieleen tulee päivittäin sekä hyviä että huonoja ajatuksia: innostavia, masentavia, iloisia, surullisia, kateellisia… Se on rikkautta. Rakkautta itseään ja lähellään olevia kohtaan on sen sijaan se, minkälaiset ajatukset jättää mieleensä pyörimään. Positiiviset aatokset kääntävät suupielet hymyyn, negatiiviset päinvastoin. Synkät ajatukset saattavat tuntua kropassa kolotuksina ja kolotukset tehdä ajatuksista vieläkin ikävämpiä. Ärsyttävä kierre.

Joskus on hyvä päästää höyryt pihalle ja tyhjentää ajatteluaan. Se se vasta vaikeata hommaa onkin. Ellet usko, niin yritäpä. Istu alas, sulje silmäsi ja yritä olla muutaman minuutin verran ajattelematta mitään. Älä ainakaan ajattele kirkkaankeltaista, mehukasta sitruunaa, äläkä vaaleanpunaista autoilevaa norsuäitiä turkoosissa kuplavolkkarissaan. Luulen, että päätit olla ajattelematta sitruunaa tai elefanttia, mutta mielesi täyttyi rekkakuormallisella sitruunoita ja sylki herahti suuhusi elefanttimamin kaahatessa ohi. Niin meidän mielemme toimii ja mielen rauhoittaminen on harjoitusta vaativa laji. Jos asia kiinnostaa, tutustu mindfulnessiin tai muihin rentoutuskeinoihin.

Osan lenkeistäni lenkkeilen rakkaani tai ystävieni kanssa. Jos saisin päättää, niin työpalaveritkin hoituisi lenkkitossut – tai nyt niin kätevät nastakengät – jalassa. Kun tossuttelen yksin, ahmin askeleiden lisäksi ajatuksia. Enkä ihan mitä tahansa ajatuksia. Kävellessäni kuuntelen puhelimesta viisaita ihmisiä ja innostavia ajatuksia. Tammikuun lenkkikaverini on ollut pääosin Jari Sarasvuo. Yle Puheen podcasteissaan hän on viisastuttanut minua höpöttelemällä metataidoista, motivaatiosta, rohkeudesta, mielenterveydestä, tieteistä, taiteista, urheilusta ja monesta muusta aiheesta. Lenkin päätteeksi mieli on utelias, innostunut ja iloinen.

Elämää piristäviä ja mieltä nostavia ajatuksia olen löytänyt paljon myös kirjoista. Olen ahminut kirjoja ah-niin-mahtavasta kotikirjastostani. En käytä aikaani huonoon kirjaan. Jos teksti ei rokkaa, se saa olla. Kauheus on tietysti lukijan silmissä. Omassa kirjanipussani kaikki kirjat käsittevät joko henkistä tai fyysistä hyvää oloa.

fullsizerender
Ajatusten apteekki

Edellisen blogipostaukseni jälkeen kyselin Satuhetken Facebook-sivulla lempinimeä uudelle elämäntavalleni. Keksin tuon lempinimen lopulta ihan itse, mutta idean sain etunimikaimaltani Sadulta. Hänen enkkukielinen ehdotuksensa ”Better me” kääntyi kotimaiseksi ”I love Petteriksi”. Kyse on juuri siitä: paremmasta minusta. Päivitetystä versiosta itsestäni. Vähemmän bugeja, parempia ominaisuuksia. Kiitos Satu!

ilovepetteri.jpg

Tammikuisessa blogipostauksessani esittelemäni VEHVVH 24/7/365 sai lempinimensä Satuhetken lukijan ideasta. Minä rakastan Petterimpää minua =)

Karkiton tammi-toukokuu

Ensimmäinen kunnon työviikko takana vuodenvaihteen pätkäviikkojen jälkeen. Niin kivaa kuin lomailu onkin, nautin siitä, että arki rullaa taas rutiineilla. Kun päivä on jämpti, tuntuu, että terveellisemmistä elämäntavoistakin on helpompi pitää kiinni. Lomalla parasta oli valvominen. Se on mukavaa, kun tietää, ettei tarvi aamulla herätä kellonsoittoon. Sai innostua iltaisinkin milloin mistäkin ja touhuta yön pimeinä tunteina. Lomalla tuli kuitenkin liikuttua luvattoman vähän, vaikka aikaa olisi ollut.

Teitkö sinä uudenvuodenlupauksia? Minä en. Lupaukset on tehty rikottavaksi, päätökset pidettäviksi. Päätin kuitenkin, että kävelen edestakaiset työmatkani aina, kun se on mahdollista. Valitettavasti tarvitsen välillä päivän aikana autoa. Aika kovia pakkasia on vuoden alkuun mahtunut, mutta silloinkin ulkoilu on ollut pukeutumiskysymys. Työmatkakävelyn haasteena on se, että aamuisin ei saisi kovasti hikoilla. Töissä ei ole enää aikaa käydä suihkussa. Kotiinpäin saakin sitten tulla rivakammin. On tuntunut hyvältä, kun iltapäivällä kotiovella tietää hyötyliikkuneensa pelkästään työmatkoilla lähes 4,5 kilometriä. Siitä kertyy työviikon aikana mukava määrä kilometrejä ja raitista ilmaa. Kalenteriin merkitsin vuoden alussa noin tunnin mittaiset Satuhetket tiistai- ja sunnuntai-illoille. Pyhäillan reippailut hoituvat tyttären tanssitunnin aikana. Tässä vaiheessa vuotta kävelen Satuhetket, mutta kevään tullen olisi taas tarkoitus ottaa juoksuaskeliakin. Juhannuksen alla olisi hienoa juosta 10 kilometrin lenkki. Onnistunkohan? Hyvää oloa tavoittelen myös maanantai-iltaisin kuntosalilla (10 viikon ohjattu jakso hyvässä seurassa) ja torstai-iltaisin HOT-syvävenyttelyssä. Kerran kuussa pääsen hierojan pöydälle. Näillä liikuntamäärillä ei vielä ihmeitä tehdä, mutta ne mahtuvat nyt arkeeni ja tiedän, että niillä on suopeita terveysvaikutuksia. Määrä on myös sopiva siihen, että into ja tekemisen meininki pysyvät päällä, eikä kyllästyminen uhkaa, kun aikaa jää muullekin.

image

Minkä jouluna taakseen jätti,
sen juhannuksena edestään löytää

Elämääni kuuluu karkittomuus joulun ja juhannuksen sekä juhannuksen ja joulun välisinä aikoina. Herkuttelen siis joululoman ja ”lakkoilen” sitten taas kevään. Keskikesän juhlaan varaan taas karkkia ja suljen pussit juhannuksen mentyä. Olen viettänyt monia vuosia – jouluja ja juhannuksiakin – ilman makeisia, enkä siksi juuri tuota karkkilakko-sanaa enää käytäkään. Enemmänkin noudatan karkitonta elämäntapaa ja karkittelen aina puolivuosittain.

Joulusuklaita myönnän odottaneeni. Ja salmiakkeja! Varasin ensimmäisiksi nameiksi pienen pussillisen irtokarkkeja (vain parhaista parhaimpia). Voi kuinka hyvältä ne ensimmäiset maistuivatkaan. Ja voi, kuinka pahan olon sainkaan heti itselleni. Joululomalla söin

  • suklaata
  • salmiakkia
  • hedelmänameja
  • ilokarkkia
  • surukarkkia
  • tylsyyskarkkia
  • matkakarkkia
  • lehdenlukukarkkia
  • kirjanlukukarkkia
  • leffakarkkia
  • napostelukarkkia
  • seurustelukarkkia
  • kahvikarkkia
  • aamukarkkia
  • päiväkarkkia
  • iltakarkkia
  • yökarkkia
  • kyläkarkkia
  • tapakarkkia
  • task unpohjakarkkia
  • kippo tyhjäksi -karkkia
  • rasia pois kaapista -karkkia
  • jopa niitä pussin pohjalle jätettyjä ”pahoja” karkkeja

Muutama noista edellä mainituista maistuivat IHAN OIKEASTI hyvältä. Monen monet muut olisin yhtä hyvin voinut jättää syömättä menettämättä mitään. Tässäkin lajissa odottaminen ja aikominen on ihaninta. Mielikuvat siitä hetkestä, kun saa avata Fazerin Punaisen suklaalevyn tai laittaa suuhunsa kirpeän salmiakkikarkin, ovat herkullisia. Todellisuus sitten aika paljon muuta.

En ole kummoinen pullahiiri. Pysyn myös suht hyvin erossa kekseistä ja jätskeistä. Karkki on kuitenkin sellainen herkku, että siitä erossa oleminen pitää päättää. Kun päätän, pystyn. Ellen päätä, napostelen. En kykene syömään suklaalevystä palaa tai kahta. Tai siis kykenen. Samalla vain menee koko muukin levy. Meidän on parempi pysyä erossa toisistamme. Nähdään taas juhannuksena! Silloin on ehkä muutama uutuuskin maistettavana.

Nyt lenkille lomps! Hyvää alkavaa viikkoa. Ota haaste vastaan ja kävele töihin, jos työmatkasi ja työaikasi ovat sellaiset, että se on mahdollista.

Rötkörangalle rutiineja

Rutiini kuulostaa melkein kirosanalta. Jotain vähän puulta maistuvaa, toistuvaa, yksitoikkoista ja tylsää. Kesäloman jälkeen monet kuitenkin huokaisevat, kun arki koittaa ja vanhat rutiinit palaavat. Kivaa, mutta epäsäännöllistä hurlumhei-elämää ei jaksa loputtomiin. Satuhetki on huonoista tavoista poisoppimista ja hyvien tapojen sisäänajoa. Terveyttä ja hyvää oloa edistävä tapa ei jää arkirutiiniksemme, ellemme sitä itse riittävästi tahdo tai ellemme sitä riittävästi toista. Rutiini on tottumuksen avulla saavutettu juttu.

Minä olen nyt kolmen viikon ajan yrittänyt rutinoitua. Tahtonut urautua parempiin elämäntapoihin – ja onnistunutkin aika hyvin. Tiedetään! Kolme viikkoa on lyhyt aika, mutta huomaan, että ennen muka-vaikeilta tuntuneet asiat ovat sujahtaneet arkeen niin, etten joudu niihin tarttumista miettimään.

Täytetyt paprikat kätkivät sisäänsä vähärasvaista jauhelihaa, täysjyväohraa, sipulia, suppilovahveroita, mausteita ja juustoa.
Alkuviikon evääksi pakatut täytetyt paprikat kätkivät sisäänsä vähärasvaista jauhelihaa, täysjyväohraa, sipulia, suppilovahveroita, mausteita ja juustoa.

Sunnuntaisin kirjaan puhelimeeni seuraavan viikon liikuntakerrat (Satuhetket). Pakkaan joka aamu töihin mukaan kunnon eväät: paljon tuoretavaraa (vihanneksia, marjoja, hedelmiä), sopivasti proteiinia (lihaa, kanaa, kalaa, munaa, juustoa), jotakin hiilaria (riisiä, viljaa, pastaa) ja maun mukaan mausteita. Iltapäivisin/iltaisin lähden liikkumaan kalenterini niin ”määrätessä”. Kuikuilen aktiivisuusranneketta eli Laiskaattorini™ ja nautin yli 100% aktiivisuuslukemista.

Näyttävät pieniltä ”uhrauksilta”. Kuulostaa helpolta. Sitä se onkin. Siksi, että olen treenannut rutiineita. En joudu neuvottelemaan itseni kanssa lenkillelähdöstä tai terveellisesti syömisestä. Toisaalta, koska tiedän arkeni olevan hyvällä tavalla rutiinitettu, sallin itselleni viikonlopun satunnaisia epäterveempiä tapoja, kuten eilisiltaisen sipsipussin. Maistui hyvältä, eikä koko pussi sujahtanut kitusiini. En aio rapistella pussinloppua tulevalla viikollakaan. Rutiinien vuoksi minulla on helpompaa itseni  – ja mukavuudenhaluni eli rötkörankani – kanssa.

Laiskaattori™ tsemppaa päivän aktiivisuushaasteessa. Lenkkipäivinä prosentit paukkuvat, mutta lepopäivinä on haastavampaa saada riittävästi touhua tilastoitavaksi.
Laiskaattori™ (Polar Loop) tsemppaa päivän aktiivisuushaasteessa. Lenkkipäivinä prosentit paukkuvat, mutta lepopäivinä on haastavampaa saada riittävästi touhua tilastoitavaksi.

Raskas päivä

Perjantaina oli Punnituspäivä. Ne iskevät noin kuukauden välein. Sijoitan ne loppuviikkoon, koska viikolla olen aktiivisempi ja kevyempi =) Vaa´alle astuessa pisut ja pesut on oltava hoidettu, jottei yhtäkään ylimääräistä grammaa tuppaa puntaroitavaksi. Tukka muuten ei saa olla märkä, koska hius sitoo valtavasti vettä eli painoa =) Tarkkojen turvatoimien jälkeen vaaka ilmoittaa -1,4 kg. Hemmetti! Vajaat puolitoista kiloa neljässä viikossa! Tottakai pettymys. Ensin. Sitten kypsä, vakava keskustelu itseni kanssa. Vaa´an lukema on noin 10% siitä kokonaismäärästä, jonka kimpussa tässä ollaan. 10% on paljon. Paljon enemmän kuin 1,4 kiloa.

Halusinko, että humahdan muutamassa kuukaudessa monta vaatekokoa pienemmäksi ja aloitan taas jojoilun? En. Halusinko oppia tapoja, joiden kanssa en voi elää loppuelämääni? En. Halusinko Satuhetkiä siksi, että voisin olla tyytyväinen jokaisesta teostani kohti terveempää, iloisempaa ja onnellisempaa oloa? Kyllä! En leiponut täytekakkua 1,4 kilolle, mutta osasin sittenkin iloita siitä.

Viikottaisen liikuntani pitäisi kuluttaa lähes yhden painokilon verran energiaa eli melkein 7000 kaloria. Koska ruokailunikin on aiempaa kevyempää, puntarin pitäisi reagoida voimakkaammin. Vaan ei reagoi ja sillä mennään! Puhutaan elimistön säästöliekeistä yms. Tuohon teoriapuoleen perehdyn, mutta ilman stressiä. Meitä on tällä matkalla vain kaksi: entinen ja uusi minä. Tämä Satuhetki-retki tehdään yhdessä ja edetään yksi askel kerrallaan. Kuten todettu, jos tässä matkan varrella joku kiristyy, niin peffa, ei pipo.

Entisen Sadun superherkku, sipsit mahtuvan uudenkin Sadun elämään. Ähkyyn saakka niitä ei enää mussuteta.
Entisen Sadun superherkku, sipsit mahtuvan uudenkin Sadun elämään. Ähkyyn saakka niitä ei enää mussuteta.

Tiistain lenkillä testasin omaa juoksukuntoani. Metsäpolulla juoksin 1740 metriä 12 minuutissa. Heitin Satuhetken Facebook-sivulla haasteen itselleni ja teille muillekin. Minä aion juosta ennen lumentuloa urheilukentän tasaisella radalla Cooperin testissä 1900-2300 metriä. Naisten ikäluokassa 40+ se tarkoittaa hyvää kuntoa. Epävirallisen suorituksen mukaan metrejä puuttuu siis vähintään 160. Saas nähdä miten muijan käy! Cooperin testin tulostaulukon löydät Satumaisista linkeistä.

Tiesitkö, ravintola-annoksen voi nauttia ilman ranskanperunoita =) Tällä lauantaisella lounaalla tärkeintä kevyen ruoan lisäksi oli rakas ruokaseura ja kahdenkeskinen parisuhdeaika.
Tiesitkö, että ravintola-annoksen voi nauttia ilman ranskanperunoitakin =) Tällä lauantaisella lounaalla tärkeintä kevyen ruoan lisäksi oli rakas ruokaseura ja kahdenkeskinen parisuhdeaika.

Liikuttunut

Satuhetki on saanut paljon uusia lukijoita. Blogini on julkinen päiväkirja elämänmuutosmatkaani liittyen. Sijoitan jatkossa tämän liikuntaan liittyvän kirjanpitoni tänne postauksen loppuun. En julkaise ainakaan tässä vaiheessa syke- ym. tietoja, koska se olisi jo liian vakavaa ja liian totista touhua. Jonkun sortin seurantaa voin kuitenkin suositella jokaisella samantapaista polkua kulkevalle. 15 liikuntakertaa, 18 tuntia ja 110 liikuttua kilometriä kolmessa viikossa tuntuu palkitsevalta ja kannustaa eteenpäin. Ihan ite liikuin!

liikuntataulukko-23.8.2015

Satuhetki-keittiössä kokeiltiin viikolla inkivääriä. Kokeiluja jatketaan kylmempien ilmojen saavuttua. Raa´asta inkivääristä haudutettu ”tee” kuulostaa silloin ihanalta. Nyt tutustutaan Tiinan vinkkaamaan siemennäkkäriohjeeseen. Kokkihattu päähän ja kyökkiin leipomaan. Perästä kuuluu.

Opettelen kävelemään

Kesärenkaat
Kesärenkaat alle ja menoksi.

Kotoani löytyy jumppapallo, -matto, -keppi ja -kuminauha. Myös vatsalihasrulla, hyppynaru, voimavanne, terapia- ja pilatespallo, kävelysauvat sekä piikkimatto. Ja vielä kahvakuula, käsi- ja nilkkapainot sekä hierontarulla. Lähes käyttämättöminä.

Avainnipussani on roikkunut jo kaksi vuotta huippukuntosalin ladattava avain. Toisen vuoden sain kuntosaliyrittäjiltä kaupan päälle – säälistä. Olin kuluttanut heidän laitteitaan naurettavan vähän ensimmäisen vuoden aikana. Kuulemma saman verran koko vuoden aikana kuin peruskäyttäjä yhden kuukauden aikana. Lähes käyttämätön avainkin siis.

En selvästikään ole välineurheilija. Harmi.

Lehtileikenipustani löytyy ohjeita liikkumiseen, syömiseen ja muihin hyvään elämän aiheisiin. Kirjojakin on.  iPhoneni on täynnä kannustavia sporttiappeja. Laatikot ja puhelimen muisti ovat tehokkaassa käytössä.

Minulla on kiinnostusta ja tietoa liikkumisesta. Omaan myös voimakkaan tahdon ja sitkeyden tehdä asioita, joihin koen intohimoa.

Vasemmassa ranteessani killuu upouusi, mustaherukan violetti Polar Loop -aktiivisuusranneke. Sen sielunmaailmaan olen yrittänyt päästä muutaman päivän ajan. Jatkan harjoituksia.

Kaiken edellä mainitun lisäksi minulla on marmeladiselkäranka. Padam! Onko sinullakin?

Pieni askel ihmiskunnalle, iso askel itselleni

Elämänmuutokseni – Satuhetken – tavoitteena ei ole saada vain tiukkaa takamusta ja makkaratonta masua. Sitä mukaa, kun kropan tulee tiivistyä ja pienentyä, on henkisen puolen tarkoitus kasvaa. Minulle tehdyn Success Hunt Methodin™ tulosten mukaan kehityskohteitani ovat erityisesti näkökentän kaventaminen, pienempiin kokonaisuuksiin ja yksityiskohtiin keskittyminen sekä päännollaus. Satuhetkiini tulee sisältymään hien ja hengästymisen lisäksi pysähtymistä ja ajatustyötä itseni hyväksi.

Huomenna opettelen kävelemään. Jatkan sitä koko viikon: seitsemän päivää ja seitsemän 60 minuutin tehokasta kävelylenkkiä yksikseni. Kävelyä viikonpäivästä tai vireystasostani riippumatta. Vältän ottamasta ainoatakaan juoksuaskelta. En seuraa sykettäni. Kuuntelen vain kehoni tuntemuksiani. En laita kuulokkeita korviini kuunnellakseni musiikkia. Keskityn tuulen huminaan, luonnon hiljaisuuteen ja omaan hengitykseeni. Puhelimen Sports Tracker saa mitata kulkemani matkan ja Polar Loop askelmääräni. Lenkin ajan puhelin on äänetön: en ole käytettävissä.

Ensi sunnuntaina kävelylenkiltä tullessani voin olla tyytyväinen: seitsemän tuntia liikuntaa viikon aikana. Samalla olen saanut nauttia seitsemän tuntia kesäisestä säästä, joka kuulemma vihdoin saapuu iloksemme.

Saattaa olla, että kesäloman loppumisen myötä myös ateriarytmi järkevöityy ja puhdistavaa vettäkin tulee lipitettyä enemmän. Jos näin käy jo tulevalla viikolla, hyvä. Ellei niin käy, ei haittaa. Rutiinit syntyvät pikkuhiljaa. Paljon hitaammin kuin minun hätäinen luonteeni tahtoisi. Koska olen oppinut huonot tapanikin hitaasti ja toistamalla niitä, uskon, että voin oppia hyvätkin tavat samalla tavalla. Kiduttavan hitaasti, mutta jokaisesta askeleesta nauttien.

By the way, jos kiinnostuit Success Hunt Methodista™, pyydä lisäinfoa klikkaamalla Success Hunt Method™

Olinpa kerran…

Jalat maassa ja pää tukevasti pilvissä
Jalat maassa ja pää tukevasti pilvissä

Kyllä sinä tiedät mitä sadut ovat. Mielikuvituksellisia tarinoita, joihin on kirjoitettu jokin opetus. Sadut kertovat päähenkilönsä elämästä ja usein erilaiseen kasvamiseen liittyvistä haasteista. Yleisiä satuteemoja ovat muutos, lähteminen, matka ja heikomman taistelu vahvempaa vastaan. Saduissa seikkailee tarunomaisia hahmoja, kuten peikkoja ja jättiläisiä.

Minä olen Satu. Omaan tarinaani on mahtunut ruusuja ja värttinöitä, prinssejä ja sammakoita, prinsessoita ja noita-akkoja, lasikenkiä ja lohikäärmeitä. Satu on kestänyt reilut 40 vuotta. Keski-ikäisenä, kolmen lapsen äitinä haluan nyt kirjoittaa satuani entistäkin enemmän haluamani kaltaiseksi. Elämä tiputtelee haasteita, joista en satuilemalla selviä. Mieli on tyttömäinen, mutta kroppa tuntuu retrolta. Aika ei tahdo riittää kaikkeen. Elämän tarjoamat isotpienet ilot ovat satumaisia. Niistä haluaa nauttia nyt enemmän kuin nuorena.

Satuhetki on minun matkani

Elämänmuutos on niin käytetty sana, että se tympii. Omat muutokseni tottelevat nimeä Satuhetki ja niihin liittyy myös tämä blogi. Satu on taas saapunut yhteen risteykseen.

Matka jatkuu tästä aikomaani suuntaan, muttei varmastikaan täysin suunnittelemallani tavalla. En ole siksi tehnytkään tarkkaa reittisuunnitelmaa. Kyllähän minä jo itseni tunnen. Tiedän jo, että polulleni osuu sellaisia peikkoja ja jättiläisiä kuin väsymys, motivaation puute, ahdistus, lipsahdus ja notkahdus. Uskon myös kohtaavani innostuksen, onnistumisen, yllätyksen ja voiton. Seuraavassa risteyksessä olen vähän erilainen Satu. Risteyksiä riittää ja matka jatkuu, kunnes sydänkäyrä on suora.

Hyppää mukaan

Satuhetki on oma tuokioni tärkeiksi kokemieni asioiden äärellä. Satuhetki-blogini on tapani käsitellä ja jäsentää lukemiani ja oppimiani asioita.

Nelikymppisenä naisena tavoitteenani on hyvä olo. Ahmin tietoa ja kokemuksia siihen liittyen. Mutustelen ja kokeilen itse. Jos koen hyväksi – tai pahaksi – jaan ajatukseni myös sinulle, jotta sinä voit makustella ja tarttua teemaan, jos siltä tuntuu. Tulen viettämään Satuhetkeni mm. seuraavien aiheiden parissa

jaksaminen & pirteys • unen määrä & laatu • hetkessä eläminen • kiitollisuus • rakkaus & ystävyys • positiivisuus • hyvän olon painoon pääseminen & sen hallinta • (mielen)terveellinen ravinto & liikunta •  ulkoinen & sisäinen kauneus • ulkoinen & sisäinen kauheus • luova hulluus & hullu luovuus

Tämä tarina koostuu pienistä Satuhetkistä. Niitä mahdutan päivääni ja viikkooni yhden tai useamman. Pyrin tekemään hyvistä tavoista rutiineita. Haastavinta minulle tulee olemaan matkan hitaus ja riittävän pienten askeleiden ottaminen. Vaaka ja mittanauha kulkevat mukana, mutta ne eivät ole tämän retken tärkeimmät työkalut.

Pyrin kertomaan Satuhetkistäni ytimekkäästi ja värikkäästi. En tee sitä päivittäin. Näppäimistöjen äärellä istumista ja seisomista harrastan jo liikaakin. Satuhetkeni voi olla sinulle tapa viettää aikaa, viihtyä, innostua, ehkäpä kokea ahaa-elämys. Jos näin käy, kerrothan sen kommentoimalla. Toivon keskustelua, kommenttejasi, ideoitasi ja ajatuksiasi.

Päivän tavoitteenani oli tämän matkan ja tarinan aloittaminen. Matkalla ollaan.
Kiva, että olet siinä. Kulje vierellä, kiritä, kannusta ja seuraa.

Mikä Satuhetki-aiheista on sinulle haastavin?