Minusta on tullut ahmatti. Mitä enemmän ahmin, sitä paremmalle tuulelle tulen. En tunne yhtään morkkista. Välillä mietin, että olisin voinut ahmia enemmänkin.

Ahmin askeleita. Mietin mitä kautta kävelisin, jotta matka olisi pikkuisen pidempi ja Polar Loopini ynnäisi enemmän askeleita. Kierrän vielä yhden korttelin ja kurvaan vielä toisen mutkan kautta kotiin. Vuoden alussa tekemäni päätös kävellä työmatkat on pitänyt. Suorin, edestakainen työmatkani on päivittäin nelisen kilometriä. Ahmattina kurvaan ja kerään askeleita viiden kilometrin verran per työpäivä.

Varsinaisia lenkkikilometrejä olen kerännyt alkuvuoden aikana 177. Kaiken kaikkiaan askelmittarini ilmoittaa askeleista yhteenlasketuksi kävelymääräksi 295 kilometriä. Pieniä matkoja ihmiskunnalle, mutta isoja määriä minulle. Kävellyt kilometrit tuntuvat jo pikkuisen kropassakin, mutta eniten korvien välissä. Pääosin oloni on mukavan kevyt ja energinen. Ajatteles, vain reilun kuukauden pakertamisen jälkeen. Sen tiedän, että huonot tavat on helppo muuttaa rutiineiksi, mutta askelahmatiksi rutinoituminenkin näyttää onnistuvan rutisematta. Hyvä mä!

Olen kuullut viisauden ”Elämämme on sellaista, joksi ajatuksemme sen tekevät.”. Uskon siihen ihan omien kokemuksienikin vuoksi. Ikävät ajatukset tuottavat ikävän olon. Hyvät ajatukset tekevät olon iloiseksi, onnelliseksi, innostuneeksi ja paremmaksi.

Ihmismieli on huikea. Meillä on päivittäin 65.000–85.000 ajatusta, joista tiedostamme pienen osan, tutkijoiden mukaan ”vain” 5%. Onhan sitä siinäkin. Mieleen tulee ja sieltä jatkaa matkaansa joka päivä siis jopa neljätuhatta ajatusta. Ei ole ihan yksi lysti, minkälaisia nuo ajatukset ovat.

Ihastutatko vai vihastutatko itseäsi? Se riippuu paljolti siitä, miten ajatuksiasi käsittelet. Jokaisen mieleen tulee päivittäin sekä hyviä että huonoja ajatuksia: innostavia, masentavia, iloisia, surullisia, kateellisia… Se on rikkautta. Rakkautta itseään ja lähellään olevia kohtaan on sen sijaan se, minkälaiset ajatukset jättää mieleensä pyörimään. Positiiviset aatokset kääntävät suupielet hymyyn, negatiiviset päinvastoin. Synkät ajatukset saattavat tuntua kropassa kolotuksina ja kolotukset tehdä ajatuksista vieläkin ikävämpiä. Ärsyttävä kierre.

Joskus on hyvä päästää höyryt pihalle ja tyhjentää ajatteluaan. Se se vasta vaikeata hommaa onkin. Ellet usko, niin yritäpä. Istu alas, sulje silmäsi ja yritä olla muutaman minuutin verran ajattelematta mitään. Älä ainakaan ajattele kirkkaankeltaista, mehukasta sitruunaa, äläkä vaaleanpunaista autoilevaa norsuäitiä turkoosissa kuplavolkkarissaan. Luulen, että päätit olla ajattelematta sitruunaa tai elefanttia, mutta mielesi täyttyi rekkakuormallisella sitruunoita ja sylki herahti suuhusi elefanttimamin kaahatessa ohi. Niin meidän mielemme toimii ja mielen rauhoittaminen on harjoitusta vaativa laji. Jos asia kiinnostaa, tutustu mindfulnessiin tai muihin rentoutuskeinoihin.

Osan lenkeistäni lenkkeilen rakkaani tai ystävieni kanssa. Jos saisin päättää, niin työpalaveritkin hoituisi lenkkitossut – tai nyt niin kätevät nastakengät – jalassa. Kun tossuttelen yksin, ahmin askeleiden lisäksi ajatuksia. Enkä ihan mitä tahansa ajatuksia. Kävellessäni kuuntelen puhelimesta viisaita ihmisiä ja innostavia ajatuksia. Tammikuun lenkkikaverini on ollut pääosin Jari Sarasvuo. Yle Puheen podcasteissaan hän on viisastuttanut minua höpöttelemällä metataidoista, motivaatiosta, rohkeudesta, mielenterveydestä, tieteistä, taiteista, urheilusta ja monesta muusta aiheesta. Lenkin päätteeksi mieli on utelias, innostunut ja iloinen.

Elämää piristäviä ja mieltä nostavia ajatuksia olen löytänyt paljon myös kirjoista. Olen ahminut kirjoja ah-niin-mahtavasta kotikirjastostani. En käytä aikaani huonoon kirjaan. Jos teksti ei rokkaa, se saa olla. Kauheus on tietysti lukijan silmissä. Omassa kirjanipussani kaikki kirjat käsittevät joko henkistä tai fyysistä hyvää oloa.

Edellisen blogipostaukseni jälkeen kyselin Satuhetken Facebook-sivulla lempinimeä uudelle elämäntavalleni. Keksin tuon lempinimen lopulta ihan itse, mutta idean sain etunimikaimaltani Sadulta. Hänen enkkukielinen ehdotuksensa ”Better me” kääntyi kotimaiseksi ”I love Petteriksi”. Kyse on juuri siitä: paremmasta minusta. Päivitetystä versiosta itsestäni. Vähemmän bugeja, parempia ominaisuuksia. Kiitos Satu!