Kokkailua ja lenkkitossujen kuluttamista positiivisesti

Pilvilinnatkin syntyvät pikkuhiljaa. Lenkkipoluille on ripoteltu näitä elämänilon hippusia. Pitää vain katsella ympärilleen sillä silmällä.
Eilen oli hyvä päivä. Rentoa velttoilua, eikä oikein mitään ihmeellistä aikaansaatua. Huonona laiskottelijana tunsin päivän mittaan pistonkin siitä, että olin niin saamaton, mutta yritin vaientaa sen äänen. Iltapäivän reipas 8 kilometrin kävelylenkki antoi virtaa. Ilta kului pitkän kaavan mukaan saunoessa ja lisää rentoutuessa: saunaoluesta kiukaalle heitetty leiväntuoksu, kaikki ihanan naiselliset kauneudenhoitorituaalit, jäähdyttely ja nautiskelu syysillasta ikiomalla terassilla – aaah! Eilen oli helppo päättää, että tänään bloggaan positiivisuudesta ja myönteisestä asenteesta elämän mutkiin, ylä- ja alamäkiin.

Tänä aamuna tässä huushollissa heräsi useampi ihminen väärillä monoilla ja pian aamiaisen jälkeen oltiin sukset ja sauvat suloisesti ristissä. Ihan perinteisiä lapsiperheen asioita: läksyjä, kokeita, sekasotkuja, sääntöjä ja niiden noudattamista. Eilisillan hyvät fiilikset tuntuivat kaukaisilta ja tuntuvat vieläkin jokaisen perheenjäsenen mököttäessä omaa pettymystään ja loukkaantumistaan omalla tavallaan omassa huoneessaan. Tokihan tämä tästä taas. Ilma on puhdistunut ja samoihin asioihin ei tarvitse ehkä palata ihan heti uudelleen. Ylihuomenna vasta seuraavan kerran =)

Kunpa pystyisikin ristiriitahetkellä ohjelmoimaan itsensä ja lapsensa toimimaan kylmän asiallisesti. Onko läksyt tekemättä? On. Tee ne. Teen. Onko vaatekaappi sekaisin? On. Siivoa se. Siivoan. Noudatitko kotiintuloaikaa? En. Noudata seuraavalla kerralla. Noudatan. Nukuinko huonosti? Nukuin. Nuku paremmin. Murehditko aamuyöstä asioita, joihin et voi vaikuttaa? Murehdin. Älä murehdi. No näinhän asia ei ole.

Riidan hetkellä me petymme toisiimme ja itseemme, tunnemme epäreiluutta, epäuskoa, luottamuspulaa, kiukkua, surua, raivoa… Kaikkea ei-niin-positiivista. Harva kai voi olla riidan jälkeen tyytyväinen suoritukseensa. Miltä nyt tuntuu? Nooh, ihan hyvin mä vedin. Hyvä fiilis. Kohti uusia vääntöjä. Höpö höpö.

Se, mitä ajattelet lisääntyy

Haasteellisella hetkellä elämä testaa positiivista asennettasi. Kanveesiin kaatuneena, jaksatko nousta ylös? Näetkö valon tunnelissa tai sen päissä? Haluatko tehdä asiat seuraavalla kerralla eri tavalla? Tahdotko, jaksatko, aiotko, haluatko, teetkö? Vai notku, mutku, sitku?

Onko lasisi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä? Jos olet positiivari, olet onnellinen siitä, että lasi on puoliksi tyhjä, jos sinne on kaadettu jotakin omaan suuhun sopimatonta tai siitä, että lempijuomaasi on vielä puoli lasia jäljellä. Jos olet negatiivari, hyvää juomaa on liian vähän, pahaa liian paljon ja lasikin liian pieni/iso/ruma. Negiksellä on joka ratkaisuun joku ongelma 🙂

Positiivisuus ei ole hammasvalkaistujen amerikkalaisten hapattajien ja elämäntaito-oppaiden kirjoittajien yksinoikeus. Positiivisuus on oman kokemukseni mukaan ainoa tapa elää (pääosin) hyvältä tuntuvaa elämää myös niissä tilanteissa, kun Joku Muu – asia tai ihminen – lyö kapuloita rattaisiin. Positiivarin elämässä on vastoinkäymisiä, sairauksia, kuolemaa, huonoja päiviä ja vielä huonompia hiuspäiviä, tummia pilviä, huonosti nukuttuja öitä, haasteita, huolia ja pettymyksiä. Ne ovat elämää. Positiivari näkee negatiiviset asiat pakollisena pahana, oppitunteina ja kehittymisen paikkoina – ainakin jonkin ajan kuluttua. Suru pitää surra, haavat ja kipu parantaa ja ikävä kokea. Se, mitä muuta sen aikana ja sen jälkeen tapahtuu, tekee sinusta positiivarin, negatiivarin tai jotain siltä väliltä.

En oikeastaan edes halua kirjoittaa siitä, miten eri tavalla negatiivisen asenteen omaava ihminen asiat näkee ja kokee. Sanotaan, että se mihin keskityt, lisääntyy. Hyvä ja paha. Mollivoittoisuus, kateus ja synkkyys istuvat riittävän tehokkaasti suomalaiseen luonteenlaatuun ilman, että niistä kovasti tarvitsisi jankuttaa.

En ole saanut tai joutunut elämään pumpulissa, enkä syntyä hopealusikka kädessä. En silti keksi elämästäni yhtäkään ikävää asiaa, joka ei jossakin muodossa olisi tuonut elämääni mukanaan jotakin positiivistakin. Keksitkö sinä?

image
Perjantai-illan punaviini maistuu erityisen hyvältä Tommy Tabermannin ajatusten kera.

Elämänilo on ripoteltu polullesi pieninä hippuina

Osa eilisillan hyvästä olosta syntyi lenkin aikana. Aurinko paistoi ja taivas oli täynnä upeita pilvilinnoja. Komean tummansinisillä pilvillä oli kultaiset reunukset. Lenkkipolku ja sen varrella notkuvat koivut hehkuivat kirkkaankeltaisista lehdistä. Rentunruusut loistivat kirkkaissa puna-oransseissa väreissä ja korvissa alkoi soida Irwinin iloisimmat rallit. Jonkun vastaantulijan ruskettuneet sääret kurkistelivat vielä caprimittaisista housunpunteista, toisella oli uusi syyspiristykseksi hankittu kirkasvärinen ulkoilupuku. Talojen pihoihin oli ripusteltu lyhtyjä ja paikalliseen ralliin osallistuvat ralliautot toivat sponsoriteipeillään iloista vaihtelua tasaiseen metallinhohtoautovirtaan. Tietä ylittäessä autoilijat antoivat tietä ja hymyilivät, kun heilautin kättä kiitokseksi. Kuulokkeissani soi uusimmat Vain Elämää -Anssit & -Antit ja muut fennopopparit & -räppärit.

Aikamoisen loistava leffa tai kirja olisi tarvinnut tuon lenkkitunnin ajaksi valita, jotta olisin repinyt siitä yhtä paljon iloa irti sohvalle lojumaan jäädessäni. Maailma – ja ihan tavallinen lenkkipolku – ovat täynnä positiivisia kiitollisuuden aiheita. Niiden näkemiseen ei tarvita vaaleanpunaisia laseja, mutta kireätä pipoa täytyy vähän venyttää.

Avokado ei ole minun suosikkini. Opettelen syömistä sen ravinto-ominaisuuksien vuoksi. Viikonlopun aamiaisleivissä se toimittaa leipärasvan virkaa.

Ihana oppia kiitollisuutta

Olin mielestäni positiivinen nainen jo ennen Satuhetkeä. Kahden elämänmuutoskuukauden aikana olen tehnyt töitä sen eteen, että oppisin aiheesta lisää. Kiitollisuudesta ja positiivisuudesta on kirjoitettu paljon. Nettikin on pullollaan (ainakin puoliksi täynnä) asiaa aiheesta ja sen ympäriltä. Toisten ajatuksia lukemalla voi oppia jotakin, pysähtyä miettimään omia asenteitaan ja haastaa itseään niissä kohdin, joissa tekee eniten mieli olla eri mieltä.

Satuhetkien aikana minua ja blogiani on ”syytetty” sujuvasta ja positiivisesta kynästä, helppolukuisuudesta, viisaista ajatuksista, upeista kuvista, oikeasta asenteesta, komeista lenkkimääristä ja inspiroinnista. Kiitos ja syvä niiaus! Tuntuu aika huikealta tietää, että viime keskiviikkona blogia luettiin 153 kertaa tai, että kahden kuukauden aikana täällä on vieraillut yli 560 ihmistä ja Satuhetkiä selailtu yli 1500 kertaa! Kiitos ja toinen syvä niiaus!

Bataatti- ja perunalohkot pääsivät tänään uuniin lämmittelemään. Paahdetut juurekset tuovat ruokaisuutta ja väriä alkuviikon lounassalaatteihin.

Totuudenhetkiä

Vietän vaa´alla yhden Satuhetken kuukaudessa. Tässä kuussa tuo hetki oli keskiviikkoaamuna. Olinhan minä jo iloinnut lenkkitakista, joka tuntui pitkään aikaan kivalta päällä. Vaaka näytti minun keventyneen 4 kiloa kahdessa kuukaudessa. Mittanauha todisti pömppömasun ja jenkkakahvojen kohdalta hävinneen 7 senttiä. Senttimittojen suhteen en ole tavoitteita osannut asettaakaan, mutta tuo neljän kilon miinus tarkoittaa 26,6% määrää kokonaistavoitteesta, joka minulla on.

Neljä kiloa ei vieläkään tunnu isolta määrältä, mutta yli neljäsosa koko potista tuntuu. Neljä kiloa tarkoittaa kuitenkin tasaista puolen kilon painonpudotusta viikossa ja se tuntuu hyvältä. Jokainen, joka on seurannut blogia ja varsinkin sen kuvakeittokirjaa Instagramissa, tietää kuinka syön. Täytän lautaseni ja itseni vain sillä, mikä maistuu hyvältä. Tunnen aitoa nälkää ja aitoa kylläisyyttä. Syön herkullisesti arkisin ja herkuttelen lisää viikonloppuisin. Perjantaisin ja lauantaisin hörppään lasin kaksi punaviiniä ja saunassa olutta. Välillä tuntuu, että syön liiankin hyvin pudottaakseni painoani, mutta sitten tökkään itseäni pysymään juuri sille itselle valitsemallani polulla: tämä on minun tapani. Hitaasti hyvä tulee ja matkanteko on hemmetin hyvänmakuista ja nättiä.

Satuhetket aloittaessani heinäkuussa painoin lähes saman verran kuin silloin, kun lähdin synnyttämään kuopustani. Pelottavaa, hälyttävää, herättävää. Kuopukseni painoi syntyessään 4,5 kiloa. Yli 10 vuotta sitten! No, nyt on taas vaa´an mukaan lapsi syntynyt ja enää raskauskilot jäljellä =) Olenkin sanonut, että raskauskiloni ovat nyt viidennellä luokalla.

Jatkan satumaista kokkailua ja lenkkitossujen kuluttamista positiivisin ajatuksin. Minusta tuntuu siltä, miten ajattelen. Jos olen onnellinen, voin tehdä ympäristönikin onnellisemmaksi. Mitä enemmän hyvää mieltä jaan, sitä enemmän sitä itselle kertyy.

Viikon liikuntamäärä täydentyi sunnuntain iltalenkillä. Tänään kipittelin nykyelämäni pisimmän yhtäjaksoisen juoksun, 4,5 kilometriä. Paluumatka taittui kävellen. Tässä taulukoidut viikon 39 liikutukset.

Satuhetki liikuttaa.

Oma napa, tutuin napa.

Muutaman viikon aikana Suomessakin on ajateltu paljon sekä talouteen että pakolaisiin liittyviä asioita. Ainakin itselleni on ollut vaikea muodostaa sellaista omaa mielipidettä, jonka takana voi seistä puhtain mielin ja sydämin tuntien itsensä järkeväksi. Tietoa – oikeata, väärää tai jotain siltä väliltä – on ollut (liian) paljon tarjolla. Huoli on yhteinen, mutta toisen mielestä toisella on enemmän tai vähemmän oma lehmä ojassa. Ihmisten ajatukset ovat tuntuneet pyörivän oman navan ympärillä, mikä on tietysti luonnollista. Enemmän sitä omaa napaa on kunkin tullut katseltua kuin kaverin napaa.

Satuhetki on aina 100% oman navan ympärillä pyörimistä. Niin tänäänkin. Blogin teemojen – terveyden, fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin, liikunnan, painonhallinnan ja oikeanlaisen ravinnon – alueilla on samat haasteet kuin noissa edellä mainituissakin. Tietoa tulee tuutin täydeltä. Jos jonkinlainen asiantuntija nousee esiin ja kertoo ”Totuuden” milloin mistäkin asiasta. Se, mitä tänään suositellaan terveellisenä, on huomenna kartettavien listalla. Se, mikä tänään on ainoa oikea tapa liikkua, on huomenna yksitoikkoisuudessaan ja kuluttavuudessaan haitallinen. Ei ihme, että Sohvi Sohvaperuna tai Martti Marmeladiselkäranka hämmentyvät ja jatkavat mieluummin vanhoja tapojaan. Tai innostuvat ja toteuttavat uutta tapaansa yötä päivää suu vaahdossa siitä paasaten, kunnes kyllästyvät ja jatkavat mieluummin vanhoja tapojaan. Oman navan ympärillä pyöriminen on vaikeaa, ellei siihen keskity kunnolla ja sovi itselle sopivista tavoista itsensä kanssa. Oman navan ympärillä pyöriminen on täyttä työtä, mutta hirmuisen kivaa ja hauskaa, kun siihen keskittyy. Oman navan ympärillä pyöriminen on palkitsevaa, kun sitä tekee tosissaan.

Innostunut ei tarvitse itsekuria

Minä löysin tänään ajatusmaailmasamikseni uusimman Voi Hyvin -lehden (7/2015) sivulta. Personal trainer ja elämäntaidon valmentaja Teemu Karppinen kertoi itsensä sortuneen ylilyönteihin niin treenaamisen, puhtaan ruoan kuin henkisyydenkin kohdalla. Karppisen ja yrityksensä 4 Elementsin ajatukset kiteytynevät pitkälti tähän verkkoetusivulla annettuun vastaukseen:

Mitä hyväkuntoiset, energiset ja kaikin puolin hyvinvoivat ihmiset tekevät arkielämässään toisin?
– He antavat itselleen aikaa kiinnittäen huomiota neljään hyvinvoinnin tärkeimpään elementtiin: treeni, ravinto, lepo ja asenne.

Satuhetki-bloggaaja kehrää tyytyväisenä. Ai miksikö? Siksi, että tajusi omien kokemusten, yritysten ja erehdysten kautta nuo samat asiat muutama kuukausi sitten ja päätti tarttua asiaan lempeästi, mutta päättäväisesti. Matka on alussa, mutta kiitorata tai asemapiha jäivät jo taakse. Moottorit hurisevat tasaisesti ja aikavyöhykkeet vaihtuvat. Riittävään lepoon liittyvät asiat aiheuttavat eniten päänvaivaa, muu kolmikko on tuntunut koko ajan melko helpolta.

Ensi viikon ruokailuja helpottaa, kun käytin tänään hetken aikaa pussittaen salaatti-mixejä. Näiden päälle on helppo rakentaa viikon varrella erilaisia terveellisiä, maistuvia ja kivannäköisiä aterioita.
Ensi viikon ruokailuja helpottaa, kun käytin tänään hetken aikaa pussittaen salaatti-mixejä. Näiden päälle on helppo rakentaa viikon varrella erilaisia terveellisiä, maistuvia ja kivannäköisiä aterioita.

Teemu Karppinen toteaa, että hän ei usko itsekuriin ja jatkaa, että jos ihminen tekee tärkeitä asioita ilon kautta, itsekuria ei tarvita. Karppinen kertoo myös inhoavansa sanontaa ”tyytyväisyys tappaa kehityksen”. Hänen mielestään kannattaa tehdä niin vähän kuin on tarpeen sen sijaan, että tekee niin paljon kuin mahdollista. Amerikkalainen Timothy Ferriss käyttää termiä ”pienin vaikuttava annos” (minimum effective dose). PVA on aikaa tai määrää kuvaava kirjainkolmikko, joka tarkoittaa minimiannosta, joka tuottaa halutun tuloksen. Tuo Timin kirja 4 tunnin keho on minulla kesken. Se on niin painava, että tarvitsee vielä hankkia parempi lihaskunto, jotta jaksaa kannetella kirjaa sängyssä iltaisin =) Ei vaiskaan. Kirjan kirjoittaja on sellainen sähköjänis, että tällainenkin sähikäinen putoaa kyydistä välillä. Kirjassa on paljon tieteellistä sävyä, eikä se siksikään ole kepeintä mahdollista iltalukemista.

Viikonlopun lenkkien iloja ovat olleet muun muassa syksyn värikkyys ja Satuprinssin uudet testivoittajatossut.
Viikonloppulenkkien iloja ovat olleet muun muassa syksyn värikkyys ja Satuprinssin uudet testivoittajatossut.

image

Keittokirja kuvina

Tykkään ruoanlaitosta, etenkin silloin, kun sille on aikaa ja hyvät raaka-aineet. Nyt keskityn paljon siihen, että löydän jokaiselle aterialle vaihtelevia, ravintoainerikkaita aineksia. Olen myös sopinut itseni kanssa kauniista kattauksista ja siitä, että ”kylmää parsakaalia á la Tupperware”-eväselämään en sorru. Karkkia lukuun ottamatta ei ole kiellettyjen aineiden listaa, ei ruokien eikä juomien osalta. Kokkaan fiilispohjalta ja usein niistä raaka-aineista, joita kaapeista löytyy. Toki kaupassa kärryyni valikoituvat tietyin kriteerein sallitut aineet. Jos minulla ei ole mahdollisuutta ostaa kunnon lihaa, en osta lihaa.

Minua on pyydetty bloggaamaan Satuhetki-kokkailuistani. Näin suurpiirteisen ja rentoranteisen kokin olisi vaikeata tuottaa kirjallisia ruoka-ohjeita. Siksipä Satuhetki-blogilla on oma tili Instagramissa. Julkaisen itsenapsittuja foodieita kokkaamistani ruoka-annoksista. Kerron kuvien yhteydessä lautaselta kulloinkin löytyvät ruoka-aineet hästagein. #Risuaitaa# klikkaamalla voi löytää hyviä ideoita ruokaan ja muihin aiheisiin liittyen myös toisaalta Instagram-maailmasta. Avaa Satuhetki-keittokirja ja anna palaa =)

Tässä vielä tämä päiväkirjaosuus.

Satuhetket ovat liikuttaneet minua jo lähes 250 kilometriä. Voin iloita siitä, että se tuntuu kunnossakin. Jokainen askel on eteenpäin tällä matkalla.
Satuhetket ovat liikuttaneet minua jo lähes 250 kilometriä. Voin iloita siitä, että se tuntuu kunnossakin. Jokainen askel on eteenpäin tällä matkalla.

 

Itsensäkiusaaja. Not.

  • Keppi. Määräys. Sääntö. Pakko. Mittalusikka. Keittiövaaka. Kuri. Yksitoikkoisuus.
  • Porkkana. Mahdollisuus. Kokeilu. Idea. Rento ranneliike. Värikkyys. Monipuolisuus.

Kumpi lista saa sinut paremmalle fiilikselle?

Kaksi erilaista asennemaailmaa, tavoite sama. Fiilis ainakin itsellä eri. Minä tiedän molemmista paljonkin. Olen googlettanut, lukenut, ostanut, keksinyt ja laatinut listoja & ohjeita siitä, mitä PITÄÄ syödä. Vielä enemmän minulla on ollut listoja siitä, mitä EI SAA syödä. Olen tulostanut ja monistanut liikuntaohjelmia. Repinyt naistenlehtien jumppaohjeita talteen. Lainannut ja ostanut kirjoja ja lehtiä oikeanlaisen ravinnon ja liikunnan teemoista. Varmasti teen joitakin noista asioista jatkossakin, mutta teen myös muuta.

Satuhetki-elämässäni lellin minua. Annan itseni tehdä sitä, mistä nautin ja missä olen hyvä. Taputtelen selkään ja kiittelen itseäni tekemisistäni. Olen itseni ikioma very personal trainer.

image
Ruoantähteistä koottu iltapäiväsalaatti: viikonlopun tortillajauhelihan jämät, puolikkaat avokado ja punasipuli jääkaapista, salaattipussin pohjat, ruisnappeja ja aiolipurkin pohja.

Säntillisyys meets kulinarismi

Satuhetken kokeilevassa keittiössä syntyy päivittäin ruokia, joiden valmistamisessa saan käyttää luovuuttani, nauttia monipuolisista ja värikkäistä raaka-aineista ja kattaa kauniisti. Ai mitä monipuolisuutta jatkuva kananmunan, raejuuston, salaatin ja rahkan käyttö on? On se. Nuo perushyvät raaka-aineet taipuvat moneen muotoon, kun niihin käy kiinni innostuksen kera. Kananmunan voi paistaa, keittää, sekoittaa, maustaa, jauhaa, syödä lämpimänä, syödä kylmänä… Raejuusto sopii alku-, pää- ja jälkiruokaan, aamu-, väli- ja iltapalalle, sellaisenaan, kylmänä, vähän lämmitettynäkin… Rahkaa voi nauttia sellaisenaan, smoothiessa, hedelmien ja marjojen kera, leivänpäällisenä… Salaattihyllyssä on vaihtoehtoja maussa ja väreissä aivan kuten karkkihyllyssäkin. Joka päivä ei tarvitse syödä samaa pupunruokaa.

image
Työpaikkalounas pysyy linjassa muun syömisen kanssa, kun pakkaa aamulla passelit eväät mukaan tai kerää lounasravintolassa linjoilleen sopivat aineet ja määrät lautaselle.

Ei belfieitä, vaan foodieita

Tykkään napata kaapista värikkään tai tyylikkään tumman lautasen ja täyttää sen terveellisillä, täyttävillä ja hyvää tekevillä ruoka-aineilla. Perusta rakentuu aina kevyelle salaattipohjalle ja proteiini lisätään lihalla, kalalla, kanalla tai munalla. Eväät kulkevat työpaikalle Mini-Grip-pusseissa tai muovikipoissa. Eväitä en syö ikinä muovikiposta, vaan katan ne nätisti. En karppaa, mutta skarppaamista olen tekemisissäni havainnut. Niin keittiössä kuin muussakin arjen perustekemisessä. Perhe naureskelee ruokakuvilleni, mutta nekin ovat osa Satuhetkeä. ”Foodieita” löydät Satuhetken Instagramista, Facebookista, Pinterestistä ja Twitteristä.

image
Munakkaan mallia. Tomaatista, oliivista ja avocadosta makua saava iltapäivän ruoka koristellaan aiolilla, sambal oelek -kastikkeella ja chilirouheella.
image
Kovin huonona einesten syöjänä, sain maistiaisen Saarioisten uusista Balanssi-aterioista. Niiden ravintosisällöt ovat keskimääräistä parempia ja käytetty suola on jodioitua. Ei pöllömpää tämä Chili sin carne, varsinkin oman salaattituunauksen kera. Kätevä, mutta tietysti jonkin verran arvokkaampi kuin itse koottu perusateria.

Karkkia jouluna ja juhannuksena

Kaikki on sallittua. Otan terveellistä enemmän kuin epäterveellistä. Otan epäterveellistä vähemmän kuin ennen. Liikun yhden sijasta kaksi. Lojun kahden sijasta yksi. Jos sallin itsellesi jotakin, joka mietityttää, nautin täysillä. Kaikkein hölmöintä on syödä herkkuja ja potea huonoa omaatuntoa. Tai jyystää jotakin terveellistä, mutta mautonta ja himoita taukoamatta jotakin parempaa.

Huoneentauluni voisi kuulua: ”Valitsen paremman.”

Minä kiellän itseltäni yhden asian. Itseni kiusaamisen. Uutta elämäntapaa on takana noin 1,5 kuukautta, eikä tämä tunnu yhtään vaikealta. Ei ole tuntunut missään vaiheessa. Tämä tuntuu hyvältä ja yllätän itseni todella usein pirteänä ja onnellisena.

image
Tyttären tekemää amerikkalaista juustokakkua ei jätetä syömättä.

Ääh, on toinenkin asia, jonka kiellän itseltäni. Karkkia syön vain jouluna ja juhannuksena. En muulloin. Joskus tekee kyllä mieli, eilenkin teki. Vähän aikaa tuijottelimme namin kanssa toisiamme. Järki voitti. Minä en tarvinnut sitä karkkia. En varsinkaan, kun se ei ollut minun lempilaatuani. Jaksan odottaa jouluun ja siihen hetkeen, kun saan upottaa hampaani suosikkisuklaaseen.

Omenavartalo ei ole hedelmän syy

Ennen söin liikaa tai ihan liian vähän. Kumpikin on huono juttu. Nyt pyrin tasaiseen syömiseen ja juomiseen. En laske kaloreita, enkä juurikaan katsele tuoteselosteita. Hedelmiä mussuttelen paljon välipaloina. Olen kyllä kuullut, ettei saisi. Nekin lihottavat, koska sisältävät fruktoosia. Hedelmäsokeri on vähemmän pahis kuin tavallinen ruokosokeri, mutta energiapitoinen silti. Uskon, että maailmassa on kovin harvalukuinen joukko hedelmälihavia. On omena- ja päärynävartaloita, muttei setää tai tätiä, joka on lihava vain siksi, että popsii vitamiinipitoisia hedelmiä.

Olenko laihtunut? Olen. Paljonko? No en niin paljon kuin tylsemmillä tavoilla. Harmittaako hidas tahti? Ei yhtään. Tuntuuko hyvältä? Tuntuu. Maistuuko hyvältä? Maistuu.

Näköjään tuo 30 liikuntakilometriä kertyy viikottain, kun vain pitää kiinni liikuntahetkistä. Tänään juoksin jo 4 kilometriä putkeen. Pohkeet ovat heikoin lenkki. Niitä tarvinnee vahvistaa lenkkien välissäkin.

liikunnat_15.9.2015

Tervetuloa uusi viikko ja uudet Satuhetket.

”Tuhlaisitko” 2,5% ajastasi?

Sunnuntai on yleisin postauspäiväni. Aiemmin olen nauttinut rauhallisesta pyhäaamusta, kotitöistä, puolen päivän liikunnasta ja kunnon päiväruoasta. Sitten kaatanut päiväkahvit ja aloittanut Satuhetkeni koneella. Tästä eteenpäin on toisin. Jatkossa liikun sunnuntain Satuhetkeni iltaisin. Lapsella alkaa viikoittainen liikuntaharrastus ja autonkuljettaja-äiti hyödyntää tunnin ja 15 minuutin ajan lenkkipolulla. Tätä kirjoittaessa on toki iltapäivä, mutta ajatukseni julkaisen vasta illemmalla, jotta saan liikuntakirjanpitooni myös sunnuntain liikutukset.

Kuljetatko sinä lapsia tai lastenlapsia harrastuksiin?
Miten käytät tuon odotusajan itse?

Tällä viikolla herkuttelin hedelmillä monella tavalla.
Tällä viikolla herkuttelin hedelmillä monella tavalla.

Fiilistä ja faktaa

Näin jälkikäteen ajatellen viikko on tuntunut laiskalta. Puhelimestani löytyvä ihan ilmainen Sports Tracker -sovellus on siitä ihana, että se pitää tarkkaa kirjaa liikkumisistani. Voin siis kumota fiilikseni faktalla: tällä viikolla olen liikkunut jo neljä tuntia & 25 km – ja viikon ”päälenkki” on vielä viilettämättä. Että sellainen laiska fiilis =)

Mitä minulle on tapahtunut? Miten minulle – laiskamadolle – kertyy nykyään askeleita melkein vahingossa? No ei oikeasti vahingossa, mutta helposti kylläkin. Miksi? Siksi, että käytän kalenteria. Tästä jo pari viikkoa sitten kirjoitinkin. Ennen elin niin, että liikuin jos ehdin. Jos huvitti. Ellei sitä tai tätä muuta mennyt edelle. Viikonloppuisin huomasin, etten taas ollut ”ehtinyt”. Ehkei ollut huvittanutkaan, mutta kiireeseen oli aina hyvä vedota. HiRRRween hyvä (TEKO)syy!

Nyt teen toisin. Taas tänään sunnuntaina merkitsen ensi viikon kalenteriini Satuhetket eli ne (noin) tunnin pätkät, jolloin aion kävellä, juosta tai liikkua muuten. Otan tietysti huomioon viikon muut menot, enkä laita liikuntaani päivälle, joka on muutenkin täyteen buukattu. Viikossa on seitsemän päivää ja 168 tuntia. Kyllä sieltä löytyy noin tunti noin neljälle päivälle.

Tiedätkö paljonko 4 tuntia on 168 tunnista? Alle 2,5%. Noin pienellä osuudella saa kasaan tuhansia askeleita, aimo annoksen happea, paljon hyvää mieltä ja siinä ohessa keventyneen olon ja ohuemman vartalon. Pääsin jo viikolla tuntemaan, miltä -5 cm tuntuu farkun vyötäröllä. Uskomaton, hymyilyttävä ja kannustava fiilis, voin sanoa.

Luomumunista pyöräytetty auringonkeltainen munakas saa lisäväriä tomaatista, punasipulista ja oliiveista.
Luomumunista pyöräytetty auringonkeltainen munakas saa lisäväriä ja makua tomaatista, punasipulista ja oliiveista.

Ei ankeuttavaa vaan innostavaa ruokaa

Katselin eilen telkkarin laihdutusohjelmaa. Särähti korvaan, kun miespuolinen hoikistuja sanoi, että ruoka maistuu pahalta, mutta kyllä sen kestää, kun tietää, mihin se johtaa. Mitäh??? Tuohon en suostu. Satuhetki ei ole kieltoja ja määräyksiä, eikä pahaa yksitoikkoista ruokaa. Ruokani on maistuvaa, kaunista, värikästä ja tekee minulle hyvää. Pääasiassa eineeni on myös melko yksinkertaista. Kivaa tässä on sekin, että tulee selvitettyä erilaisia asioita, kuten vieraampien ruoka-aineiden alkuperää ja ravintosisältöjä.

Myrkyllisen puun terveellinen siemen.
Myrkyllisen puun terveellinen siemen.

Viikolla opin, että cashewpähkinä on myrkyllisen munuaispuun myrkytön ja ravintorikas siemen. Kokeilin myös kvinoaa riisiin, pastaan ja perunaan kyllästyneenä. Kvinoa on hauska proteiinipitoinen, hyvälaatuisen hiilarin ja rasvan lähde, jonka sekoitin lohen ja vihannesten kanssa täyttäväksi salaatiksi. Alkuviikolla paikallinen market oli hedelmädiggarin paratiisi. Lastasin kärryn täyteen euron hedelmiä. Eksoottisempiakin hedelmiä on nyt raaskinut syödä aamu-, ilta- ja välipalaksi, surauttaa smoothieksi ja lisätä pääruokasalaatteihin. Siemennäkkäriä olen myös järsinyt kuin hiiri. Valmiissa Risentan pussimixissä ei ollut riittävästi suolaa, enkä tajunnut sitä lisätäkään. Tässä vaihtoehdoksi Tiinan lähettämä resepti siemennäkkärille. Kokeile ihmeessä!

Siemennäkkäri
(munaton, maidoton, gluteeniton, vegaani)

2 dl jauhoja (esim. gluteeniton kaurajauho)
0,5 dl pellavansiemeniä
0,5 dl seesaminsiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
2 rkl chiansiemeniä
2 rkl tattarihiutaleita
1/2 tl suolaa
2 dl kiehuvaa vettä
2-3 rkl oliiviöljyä
(+ mausteita/yrttejä maun mukaan)

Sekoita kuivat aineet. Lisää kuuma vesi ja öljy. Levitä uunipellille leivinpapereiden välissä. Poista päällimmäinen paperi ja paista 175 asteessa 35–40 minuuttia. Palaa melko herkästi, joten ole tarkkana. Siemennäkkäri paranee kuivuessaan, mutta on niin hyvää, että säilyttäminen on haastavaa, ellei jopa mahdotonta!

Siemennäkkäriä on kiva rapistella myös kreikkalaisen aamujogurtin, hedelmien ja marjojen päälle. Kivaa rouskuttelua!
Siemennäkkäriä on kiva rapistella myös kreikkalaisen aamujogurtin, hedelmien ja marjojen päälle. Kivaa rouskuttelua!

Webinaareja verkkareissa

Satuhetki-tavoitteitani ovat myös rauhoittuminen ja härdellin vähentäminen. Siksi lenkkeilin ensimmäisen viikkoni elokuussa ilman kuulokkeista pauhaavaa musiikkia. Täytyy kuitenkin sanoa, että nautin lenkeistäni enemmän kuulokkeiden kanssa kuin ilman niitä. Kuluneella viikolla ”suoritin” lenkin aikana puolet tavoitteisiin liittyvästä webinaarista. Tänään taidan kuunnella sen loppuun. Myönnetään, olen hirvittävän huono ”laiskottelemaan”; jos kykenen tekemään useampaa asiaa samaan aikaan, teen mielelläni niin. Yritän ”parantua”.

Tavoitteeni ovat taas yhden viikon, monta askelta, jokusia senttejä ja grammoja lähempänä, mutta tärkeintä on tämä fiilis. Innostunut, hyvä olo. Tärkeintä ei ollut suunnitelma, vaan ensimmäinen askel. Onneksi otin sen.

Ja tässä vielä liikuttavat päiväkirjamerkintäni. Voin vannoa, että juoksin neljä kilometriä putkeen tänään, mutta lahjomaton Sports Tracker laski väärin =)

liikuntataulukko-6.9.2015

Satuhetken Facebookissa on ihan just 100 tykkääjää – kiitos!
Satuhetki-blogi hyppäsi myös Instagramiin. Hyppää sinäkin!