hedelmä – Satuhetki

Keppi. Määräys. Sääntö. Pakko. Mittalusikka. Keittiövaaka. Kuri. Yksitoikkoisuus.
Porkkana. Mahdollisuus. Kokeilu. Idea. Rento ranneliike. Värikkyys. Monipuolisuus.

Kumpi lista saa sinut paremmalle fiilikselle?

Kaksi erilaista asennemaailmaa, tavoite sama. Fiilis ainakin itsellä eri. Minä tiedän molemmista paljonkin. Olen googlettanut, lukenut, ostanut, keksinyt ja laatinut listoja & ohjeita siitä, mitä PITÄÄ syödä. Vielä enemmän minulla on ollut listoja siitä, mitä EI SAA syödä. Olen tulostanut ja monistanut liikuntaohjelmia. Repinyt naistenlehtien jumppaohjeita talteen. Lainannut ja ostanut kirjoja ja lehtiä oikeanlaisen ravinnon ja liikunnan teemoista. Varmasti teen joitakin noista asioista jatkossakin, mutta teen myös muuta.

Satuhetki-elämässäni lellin minua. Annan itseni tehdä sitä, mistä nautin ja missä olen hyvä. Taputtelen selkään ja kiittelen itseäni tekemisistäni. Olen itseni ikioma very personal trainer.

Ruoantähteistä koottu iltapäiväsalaatti: viikonlopun tortillajauhelihan jämät, puolikkaat avokado ja punasipuli jääkaapista, salaattipussin pohjat, ruisnappeja ja aiolipurkin pohja.

Säntillisyys meets kulinarismi

Satuhetken kokeilevassa keittiössä syntyy päivittäin ruokia, joiden valmistamisessa saan käyttää luovuuttani, nauttia monipuolisista ja värikkäistä raaka-aineista ja kattaa kauniisti. Ai mitä monipuolisuutta jatkuva kananmunan, raejuuston, salaatin ja rahkan käyttö on? On se. Nuo perushyvät raaka-aineet taipuvat moneen muotoon, kun niihin käy kiinni innostuksen kera. Kananmunan voi paistaa, keittää, sekoittaa, maustaa, jauhaa, syödä lämpimänä, syödä kylmänä… Raejuusto sopii alku-, pää- ja jälkiruokaan, aamu-, väli- ja iltapalalle, sellaisenaan, kylmänä, vähän lämmitettynäkin… Rahkaa voi nauttia sellaisenaan, smoothiessa, hedelmien ja marjojen kera, leivänpäällisenä… Salaattihyllyssä on vaihtoehtoja maussa ja väreissä aivan kuten karkkihyllyssäkin. Joka päivä ei tarvitse syödä samaa pupunruokaa.

Työpaikkalounas pysyy linjassa muun syömisen kanssa, kun pakkaa aamulla passelit eväät mukaan tai kerää lounasravintolassa linjoilleen sopivat aineet ja määrät lautaselle.

Ei belfieitä, vaan foodieita

Tykkään napata kaapista värikkään tai tyylikkään tumman lautasen ja täyttää sen terveellisillä, täyttävillä ja hyvää tekevillä ruoka-aineilla. Perusta rakentuu aina kevyelle salaattipohjalle ja proteiini lisätään lihalla, kalalla, kanalla tai munalla. Eväät kulkevat työpaikalle Mini-Grip-pusseissa tai muovikipoissa. Eväitä en syö ikinä muovikiposta, vaan katan ne nätisti. En karppaa, mutta skarppaamista olen tekemisissäni havainnut. Niin keittiössä kuin muussakin arjen perustekemisessä. Perhe naureskelee ruokakuvilleni, mutta nekin ovat osa Satuhetkeä. ”Foodieita” löydät Satuhetken Instagramista, Facebookista, Pinterestistä ja Twitteristä.

Munakkaan mallia. Tomaatista, oliivista ja avocadosta makua saava iltapäivän ruoka koristellaan aiolilla, sambal oelek -kastikkeella ja chilirouheella.

Kovin huonona einesten syöjänä, sain maistiaisen Saarioisten uusista Balanssi-aterioista. Niiden ravintosisällöt ovat keskimääräistä parempia ja käytetty suola on jodioitua. Ei pöllömpää tämä Chili sin carne, varsinkin oman salaattituunauksen kera. Kätevä, mutta tietysti jonkin verran arvokkaampi kuin itse koottu perusateria.

Karkkia jouluna ja juhannuksena

Kaikki on sallittua. Otan terveellistä enemmän kuin epäterveellistä. Otan epäterveellistä vähemmän kuin ennen. Liikun yhden sijasta kaksi. Lojun kahden sijasta yksi. Jos sallin itsellesi jotakin, joka mietityttää, nautin täysillä. Kaikkein hölmöintä on syödä herkkuja ja potea huonoa omaatuntoa. Tai jyystää jotakin terveellistä, mutta mautonta ja himoita taukoamatta jotakin parempaa.

Huoneentauluni voisi kuulua: ”Valitsen paremman.”

Minä kiellän itseltäni yhden asian. Itseni kiusaamisen. Uutta elämäntapaa on takana noin 1,5 kuukautta, eikä tämä tunnu yhtään vaikealta. Ei ole tuntunut missään vaiheessa. Tämä tuntuu hyvältä ja yllätän itseni todella usein pirteänä ja onnellisena.

Tyttären tekemää amerikkalaista juustokakkua ei jätetä syömättä.

Ääh, on toinenkin asia, jonka kiellän itseltäni. Karkkia syön vain jouluna ja juhannuksena. En muulloin. Joskus tekee kyllä mieli, eilenkin teki. Vähän aikaa tuijottelimme namin kanssa toisiamme. Järki voitti. Minä en tarvinnut sitä karkkia. En varsinkaan, kun se ei ollut minun lempilaatuani. Jaksan odottaa jouluun ja siihen hetkeen, kun saan upottaa hampaani suosikkisuklaaseen.

Omenavartalo ei ole hedelmän syy

Ennen söin liikaa tai ihan liian vähän. Kumpikin on huono juttu. Nyt pyrin tasaiseen syömiseen ja juomiseen. En laske kaloreita, enkä juurikaan katsele tuoteselosteita. Hedelmiä mussuttelen paljon välipaloina. Olen kyllä kuullut, ettei saisi. Nekin lihottavat, koska sisältävät fruktoosia. Hedelmäsokeri on vähemmän pahis kuin tavallinen ruokosokeri, mutta energiapitoinen silti. Uskon, että maailmassa on kovin harvalukuinen joukko hedelmälihavia. On omena- ja päärynävartaloita, muttei setää tai tätiä, joka on lihava vain siksi, että popsii vitamiinipitoisia hedelmiä.

Olenko laihtunut? Olen. Paljonko? No en niin paljon kuin tylsemmillä tavoilla. Harmittaako hidas tahti? Ei yhtään. Tuntuuko hyvältä? Tuntuu. Maistuuko hyvältä? Maistuu.

Näköjään tuo 30 liikuntakilometriä kertyy viikottain, kun vain pitää kiinni liikuntahetkistä. Tänään juoksin jo 4 kilometriä putkeen. Pohkeet ovat heikoin lenkki. Niitä tarvinnee vahvistaa lenkkien välissäkin.

Tervetuloa uusi viikko ja uudet Satuhetket.

Sunnuntai on yleisin postauspäiväni. Aiemmin olen nauttinut rauhallisesta pyhäaamusta, kotitöistä, puolen päivän liikunnasta ja kunnon päiväruoasta. Sitten kaatanut päiväkahvit ja aloittanut Satuhetkeni koneella. Tästä eteenpäin on toisin. Jatkossa liikun sunnuntain Satuhetkeni iltaisin. Lapsella alkaa viikoittainen liikuntaharrastus ja autonkuljettaja-äiti hyödyntää tunnin ja 15 minuutin ajan lenkkipolulla. Tätä kirjoittaessa on toki iltapäivä, mutta ajatukseni julkaisen vasta illemmalla, jotta saan liikuntakirjanpitooni myös sunnuntain liikutukset.

Kuljetatko sinä lapsia tai lastenlapsia harrastuksiin?
Miten käytät tuon odotusajan itse?

Tällä viikolla herkuttelin hedelmillä monella tavalla.

Fiilistä ja faktaa

Näin jälkikäteen ajatellen viikko on tuntunut laiskalta. Puhelimestani löytyvä ihan ilmainen Sports Tracker -sovellus on siitä ihana, että se pitää tarkkaa kirjaa liikkumisistani. Voin siis kumota fiilikseni faktalla: tällä viikolla olen liikkunut jo neljä tuntia & 25 km – ja viikon ”päälenkki” on vielä viilettämättä. Että sellainen laiska fiilis =)

Mitä minulle on tapahtunut? Miten minulle – laiskamadolle – kertyy nykyään askeleita melkein vahingossa? No ei oikeasti vahingossa, mutta helposti kylläkin. Miksi? Siksi, että käytän kalenteria. Tästä jo pari viikkoa sitten kirjoitinkin. Ennen elin niin, että liikuin jos ehdin. Jos huvitti. Ellei sitä tai tätä muuta mennyt edelle. Viikonloppuisin huomasin, etten taas ollut ”ehtinyt”. Ehkei ollut huvittanutkaan, mutta kiireeseen oli aina hyvä vedota. HiRRRween hyvä (TEKO)syy!

Nyt teen toisin. Taas tänään sunnuntaina merkitsen ensi viikon kalenteriini Satuhetket eli ne (noin) tunnin pätkät, jolloin aion kävellä, juosta tai liikkua muuten. Otan tietysti huomioon viikon muut menot, enkä laita liikuntaani päivälle, joka on muutenkin täyteen buukattu. Viikossa on seitsemän päivää ja 168 tuntia. Kyllä sieltä löytyy noin tunti noin neljälle päivälle.

Tiedätkö paljonko 4 tuntia on 168 tunnista? Alle 2,5%. Noin pienellä osuudella saa kasaan tuhansia askeleita, aimo annoksen happea, paljon hyvää mieltä ja siinä ohessa keventyneen olon ja ohuemman vartalon. Pääsin jo viikolla tuntemaan, miltä -5 cm tuntuu farkun vyötäröllä. Uskomaton, hymyilyttävä ja kannustava fiilis, voin sanoa.

Luomumunista pyöräytetty auringonkeltainen munakas saa lisäväriä tomaatista, punasipulista ja oliiveista. — Luomumunista pyöräytetty auringonkeltainen munakas saa lisäväriä ja makua tomaatista, punasipulista ja oliiveista.

Ei ankeuttavaa vaan innostavaa ruokaa

Katselin eilen telkkarin laihdutusohjelmaa. Särähti korvaan, kun miespuolinen hoikistuja sanoi, että ruoka maistuu pahalta, mutta kyllä sen kestää, kun tietää, mihin se johtaa. Mitäh??? Tuohon en suostu. Satuhetki ei ole kieltoja ja määräyksiä, eikä pahaa yksitoikkoista ruokaa. Ruokani on maistuvaa, kaunista, värikästä ja tekee minulle hyvää. Pääasiassa eineeni on myös melko yksinkertaista. Kivaa tässä on sekin, että tulee selvitettyä erilaisia asioita, kuten vieraampien ruoka-aineiden alkuperää ja ravintosisältöjä.

Viikolla opin, että cashewpähkinä on myrkyllisen munuaispuun myrkytön ja ravintorikas siemen. Kokeilin myös kvinoaa riisiin, pastaan ja perunaan kyllästyneenä. Kvinoa on hauska proteiinipitoinen, hyvälaatuisen hiilarin ja rasvan lähde, jonka sekoitin lohen ja vihannesten kanssa täyttäväksi salaatiksi. Alkuviikolla paikallinen market oli hedelmädiggarin paratiisi. Lastasin kärryn täyteen euron hedelmiä. Eksoottisempiakin hedelmiä on nyt raaskinut syödä aamu-, ilta- ja välipalaksi, surauttaa smoothieksi ja lisätä pääruokasalaatteihin. Siemennäkkäriä olen myös järsinyt kuin hiiri. Valmiissa Risentan pussimixissä ei ollut riittävästi suolaa, enkä tajunnut sitä lisätäkään. Tässä vaihtoehdoksi Tiinan lähettämä resepti siemennäkkärille. Kokeile ihmeessä!

Siemennäkkäri
(munaton, maidoton, gluteeniton, vegaani)

2 dl jauhoja (esim. gluteeniton kaurajauho)
0,5 dl pellavansiemeniä
0,5 dl seesaminsiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
2 rkl chiansiemeniä
2 rkl tattarihiutaleita
1/2 tl suolaa
2 dl kiehuvaa vettä
2-3 rkl oliiviöljyä
(+ mausteita/yrttejä maun mukaan)

Sekoita kuivat aineet. Lisää kuuma vesi ja öljy. Levitä uunipellille leivinpapereiden välissä. Poista päällimmäinen paperi ja paista 175 asteessa 35–40 minuuttia. Palaa melko herkästi, joten ole tarkkana. Siemennäkkäri paranee kuivuessaan, mutta on niin hyvää, että säilyttäminen on haastavaa, ellei jopa mahdotonta!

Siemennäkkäriä on kiva rapistella myös kreikkalaisen aamujogurtin, hedelmien ja marjojen päälle. Kivaa rouskuttelua!

Webinaareja verkkareissa

Satuhetki-tavoitteitani ovat myös rauhoittuminen ja härdellin vähentäminen. Siksi lenkkeilin ensimmäisen viikkoni elokuussa ilman kuulokkeista pauhaavaa musiikkia. Täytyy kuitenkin sanoa, että nautin lenkeistäni enemmän kuulokkeiden kanssa kuin ilman niitä. Kuluneella viikolla ”suoritin” lenkin aikana puolet tavoitteisiin liittyvästä webinaarista. Tänään taidan kuunnella sen loppuun. Myönnetään, olen hirvittävän huono ”laiskottelemaan”; jos kykenen tekemään useampaa asiaa samaan aikaan, teen mielelläni niin. Yritän ”parantua”.

Tavoitteeni ovat taas yhden viikon, monta askelta, jokusia senttejä ja grammoja lähempänä, mutta tärkeintä on tämä fiilis. Innostunut, hyvä olo. Tärkeintä ei ollut suunnitelma, vaan ensimmäinen askel. Onneksi otin sen.

Ja tässä vielä liikuttavat päiväkirjamerkintäni. Voin vannoa, että juoksin neljä kilometriä putkeen tänään, mutta lahjomaton Sports Tracker laski väärin =)

Satuhetken Facebookissa on ihan just 100 tykkääjää – kiitos!
Satuhetki-blogi hyppäsi myös Instagramiin. Hyppää sinäkin!

Satuhetki

Avainsana: hedelmä