Kaksi Satuhetkiä pystyssä pitävää tukipilaria petti lokakuun alkupuolella: vasen nilkka ja oikea liikunta. Nilkka tulehtui. Ei se vieläkään täysin kivuton ole, mutta astuminen koko jalalle jo onnistuu. Kuukausi tässä on linkutettu milloin mitenkin päin. Kun askel on vino, se tuntuu ennen pitkää koko kropassa. Ja kun kroppa kipeytyy, korvien välikin voi huonosti. Satuhetket tarvitsevat nilkkaa ja liikuntaa.

Hoikistumisen ammattilaiset sanovat, että ravinnolla on suurin merkitys painonhallinnassa. Niin sillä onkin. Liikuntaa pitää harrastaa paljon, jotta saada aikaan sellaista energiankulutusta, joka johtaa painonlaskuun. On paljon helpompaa säädellä energiansaantia täyttämällä lautastaan maltilla ja maalaisjärjellä. Ulkoliikunta on kuitenkin raikkain tapa tuulettaa päätään, pitää motivaatiota korkealla ja edesauttaa järkevien ateriavalintojen tekemistä. Laiskimmastakin liikunnanvälttelijästä voi tulla parissa kuukaudessa urheiluhullu, jota ärsyttää suunnattomasti, kun kroppa ei kestä liikettä. Sen huomasin lokakuun aikana. Kokonaan en lekkeriksi leikkiä lyönyt, mutta kyllä viikkoihin mahtui päiviä, jolloin tuli tympäännyksissään tehtyä myös huonoja ruokavalintoja. Se ei ollut satuhetkimäistä rentoutta ja sallimusta, vaan ”vanhan elämän” tyhmyyttä. Ikäänkuin huono olo paranisi huonoilla valinnoilla. Kun arki pännii, eikä ärtymystä saa vietyä lenkkipolun varteen, on huvittavaa ajatella, että parempi fiilis löytyy pullapussista.

Tiedostamisen boot camp

Ei kuluneet viikot ole hukkaan menneet. Satuhetki on kokonaisvaltainen matka hyvinvointiin. Lokakuun aikana olen tehnyt maistuvaa, monipuolista ruokaa. Olen opetellut Alexander-tekniikkaa ja oppinut, että poisoppiminen huonoista tavoista kantaa kroppaansa on vaikeata, mutta palkitsevaa. Olen myös syvävenytellyt ja rentoutunut äänitteiden avulla sekä sukeltanut kauden trendivillitykseen, tarttunut aikuisten värityskirjoihin. Uni on ollut suht hyvää ja se on ilahduttanut huonoa nukkujaa. Olen saanut pintaraapaisun FODMAP-kirjainkuusikosta. Olen yrittänyt kasvaa ihmisenä ja kasvattajana. Kiitollisuutta olen tuntenut pyyteettömästä rakkaudesta, hyvästä seksistä ja ammattiosaamiseen liittyvistä onnistumisen hetkistä. Tiedän, etteivät ne ole pieniä tai itsestäänselviä asioita. Voisiko tuota liikuntalaiskaa lokakuuta kutsua henkisen hyvinvoinnin ja tiedostamisen boot campiksi?

Marraskuulle olen varannut paikkani mielenjumppaan ja mindfulness-kurssille. Jotenkin tämä syksy ja valon väheneminen työntävät hiljentymään ja miettimään syvällisempiä asioita. Musiikki vaihtuu luontevasti hitaammalle tempolle ja samettisempiin säveliin. Sellaisiksi, joiden tahdissa kynttilänliekin on helppo lepattaa. Tämä pyhäinpäivän viikonloppukin on mennyt lempeän laiskottelun parissa. Nyt on aika laittaa tossut jalkaan, Ovelia-heijastinolkavyö paikalleen, tytär tanssitunnille ja kultsin kanssa lenkkipolulle happea haukkaamaan. Vielä ei juosta, mutta näytetään kuitenkin nilkalle, että laiskottelut on laiskoteltu ja taas mennään.