Elo, olo, ilo – LOL

Neljännen Satuhetki-viikon taivaalla oli tummiakin pilviä.
Neljännen Satuhetki-viikon taivaalla oli tummiakin pilviä.

Satuhetken neljäs aktiiviviikko takana! Läpyt mulle! Ihan itse olen liikkunut ja kannatellut rötkörankaa kokonaisen kuukauden. Summattuna kuukausi on ollut hyvä ja vahvasti plussan puolella ollaan. Olen liikkunut yli 20 tuntia ja 140 kilometriä. Eniten viikot ovat tuntuneet akselilla elo, olo ja ilo. On tuntunut hyvältä saada tuohon liittyviä kommentteja ihan livenäkin. Kai se näkyy, kun on parempi olla. Kiitos myös sinulle herra Mittanauha: pidetään vielä salaisuus meidän välisenä =)

Tämä juhlaviikko oli aiempia vaikeampi. Hah, hassua! Nyt kun ajattelin purnata, katselen viikon aikana kertyneitä kuvia ja muistiinpantuja ajatuksia, huomaan, että ihan jees viikkohan tämäkin oli. Kertoo ehkä siitä, kuinka negisasiat vain jäävät helpommin mieleen kummittelemaan ja niissä velloo, vaikkei tahtoisi. Tahdon pitää tämän homman rehellisenä ja välttää sitä, että Satuhetki olisi lannistava ”Liikunta on aina ihqua, kaikki terveellinen on njamnjamia, enkä kertaakaan kaivannut mitään njaminjamimpaa.”-blogi. Ei ole, ei ole, kylläpä kaipasin – ja herkuttelinkin. Viikon aikana väsytti, eikä välillä huvittanutkaan. Kroppa tuntui kuonaiselta ja kankealta. Satuhetkiin mahtuu tuotakin.

Kuonaa kadottamassa

Yksi syy ”tukkoiseen” oloon voi löytyä pienestä, ruskeasta pullosta. Aloitin 20 päivän detox-litkukuurin. Hörpin aamuisin 15 ml detox-uutetta litraan vettä sekoitettuna. Olen tätä tehnyt ennenkin ja alun kuonainen olo on ollut silloinkin ikävä vieras. En osaa sanoa, onko detox-touhu huuhaata, mutta ainakin aineenvaihdunta rullaa ja loppuviikkoa kohden olo on tuntunut paremmalta. Detox-vinkkejä voi kysyä herra Googlelta. Sitä voi harrastaa näillä litkuilla, mutta myös monet ruoka-aineet hoitavat samaa tehtävää. Vihreä teehän on kuulunut Satuhetkiin alusta alkaen. Vesi on taatusti paras elimistöä puhdistava aine. Sitä litkin edelleen kolmisen litraa päivässä.

Maailman paras detox-litku on suomalainen, puhdas vesi.
Maailman paras detox-litku on suomalainen, puhdas vesi.

Juoksujalkaa

Viikon aikana kokeilin taas juoksukuntoani. Lähes 3,5 kilometriä meni yhteen menoon melko lailla kivuttomasti – ja se on paljon se! Juoksu ei vielä tunnu hyvältä, muttei pahaltakaan. Paitsi pohkeissa. Ne lahjoin kompressiosäärystimillä. Säärystin puristaa/tukee pohjetta parantaen verenkiertoa (lisää happea!), poistaen kuonaa, tukien lihasta, estäen turvotusta ja parantaen liikkeen tuntua. Näin sanoo siis valmistaja. Minä en pysty vielä tämän päivän kokemuksella kaikkea vahvistamaan, mutten tänään muutamaa kilometriä enempää juossutkaan. Perästä kuuluu!

Ei stylet, mutta hyvät.
Ei stylet, mutta hyvät?

Vuoden hölkkäbiisiksi voin viikon kuuntelulla nimetä Bon Jovin uunituoreen Burning Bridges -biisin. Kuuntele ja katsele itse.

Satuhetki-blogissa olen käsitellyt paljon liikunta- ja ravintoasioitani. Ajatusteni aiheiksi olen kirjannut myös korvien välissä tapahtuvat jutut. Okei, siellähän nuo edellisetkin on käsitelty ja käyttöön hyväksytty. Tarkoitan kuitenkin henkisen hyvinvoinnin juttuja. Siihen liittyen suosittelen sinua klikkaamaan Satuhetken Facebook-sivulle ja kurkkaamaan tänään 30.8. linkittämäni videon. #LetGo

Miltä tuntuisi laatia Don´t do -listoja ainaisten To Do -listojen sijaan?

Lopuksi julkisen päiväkirjan liikutusosio. Tykkään! Reipasta tai rauhallista viikkoa kullekin tarpeensa mukaan!

liikuntataulukko

Mainokset

Rötkörangalle rutiineja

Rutiini kuulostaa melkein kirosanalta. Jotain vähän puulta maistuvaa, toistuvaa, yksitoikkoista ja tylsää. Kesäloman jälkeen monet kuitenkin huokaisevat, kun arki koittaa ja vanhat rutiinit palaavat. Kivaa, mutta epäsäännöllistä hurlumhei-elämää ei jaksa loputtomiin. Satuhetki on huonoista tavoista poisoppimista ja hyvien tapojen sisäänajoa. Terveyttä ja hyvää oloa edistävä tapa ei jää arkirutiiniksemme, ellemme sitä itse riittävästi tahdo tai ellemme sitä riittävästi toista. Rutiini on tottumuksen avulla saavutettu juttu.

Minä olen nyt kolmen viikon ajan yrittänyt rutinoitua. Tahtonut urautua parempiin elämäntapoihin – ja onnistunutkin aika hyvin. Tiedetään! Kolme viikkoa on lyhyt aika, mutta huomaan, että ennen muka-vaikeilta tuntuneet asiat ovat sujahtaneet arkeen niin, etten joudu niihin tarttumista miettimään.

Täytetyt paprikat kätkivät sisäänsä vähärasvaista jauhelihaa, täysjyväohraa, sipulia, suppilovahveroita, mausteita ja juustoa.
Alkuviikon evääksi pakatut täytetyt paprikat kätkivät sisäänsä vähärasvaista jauhelihaa, täysjyväohraa, sipulia, suppilovahveroita, mausteita ja juustoa.

Sunnuntaisin kirjaan puhelimeeni seuraavan viikon liikuntakerrat (Satuhetket). Pakkaan joka aamu töihin mukaan kunnon eväät: paljon tuoretavaraa (vihanneksia, marjoja, hedelmiä), sopivasti proteiinia (lihaa, kanaa, kalaa, munaa, juustoa), jotakin hiilaria (riisiä, viljaa, pastaa) ja maun mukaan mausteita. Iltapäivisin/iltaisin lähden liikkumaan kalenterini niin ”määrätessä”. Kuikuilen aktiivisuusranneketta eli Laiskaattorini™ ja nautin yli 100% aktiivisuuslukemista.

Näyttävät pieniltä ”uhrauksilta”. Kuulostaa helpolta. Sitä se onkin. Siksi, että olen treenannut rutiineita. En joudu neuvottelemaan itseni kanssa lenkillelähdöstä tai terveellisesti syömisestä. Toisaalta, koska tiedän arkeni olevan hyvällä tavalla rutiinitettu, sallin itselleni viikonlopun satunnaisia epäterveempiä tapoja, kuten eilisiltaisen sipsipussin. Maistui hyvältä, eikä koko pussi sujahtanut kitusiini. En aio rapistella pussinloppua tulevalla viikollakaan. Rutiinien vuoksi minulla on helpompaa itseni  – ja mukavuudenhaluni eli rötkörankani – kanssa.

Laiskaattori™ tsemppaa päivän aktiivisuushaasteessa. Lenkkipäivinä prosentit paukkuvat, mutta lepopäivinä on haastavampaa saada riittävästi touhua tilastoitavaksi.
Laiskaattori™ (Polar Loop) tsemppaa päivän aktiivisuushaasteessa. Lenkkipäivinä prosentit paukkuvat, mutta lepopäivinä on haastavampaa saada riittävästi touhua tilastoitavaksi.

Raskas päivä

Perjantaina oli Punnituspäivä. Ne iskevät noin kuukauden välein. Sijoitan ne loppuviikkoon, koska viikolla olen aktiivisempi ja kevyempi =) Vaa´alle astuessa pisut ja pesut on oltava hoidettu, jottei yhtäkään ylimääräistä grammaa tuppaa puntaroitavaksi. Tukka muuten ei saa olla märkä, koska hius sitoo valtavasti vettä eli painoa =) Tarkkojen turvatoimien jälkeen vaaka ilmoittaa -1,4 kg. Hemmetti! Vajaat puolitoista kiloa neljässä viikossa! Tottakai pettymys. Ensin. Sitten kypsä, vakava keskustelu itseni kanssa. Vaa´an lukema on noin 10% siitä kokonaismäärästä, jonka kimpussa tässä ollaan. 10% on paljon. Paljon enemmän kuin 1,4 kiloa.

Halusinko, että humahdan muutamassa kuukaudessa monta vaatekokoa pienemmäksi ja aloitan taas jojoilun? En. Halusinko oppia tapoja, joiden kanssa en voi elää loppuelämääni? En. Halusinko Satuhetkiä siksi, että voisin olla tyytyväinen jokaisesta teostani kohti terveempää, iloisempaa ja onnellisempaa oloa? Kyllä! En leiponut täytekakkua 1,4 kilolle, mutta osasin sittenkin iloita siitä.

Viikottaisen liikuntani pitäisi kuluttaa lähes yhden painokilon verran energiaa eli melkein 7000 kaloria. Koska ruokailunikin on aiempaa kevyempää, puntarin pitäisi reagoida voimakkaammin. Vaan ei reagoi ja sillä mennään! Puhutaan elimistön säästöliekeistä yms. Tuohon teoriapuoleen perehdyn, mutta ilman stressiä. Meitä on tällä matkalla vain kaksi: entinen ja uusi minä. Tämä Satuhetki-retki tehdään yhdessä ja edetään yksi askel kerrallaan. Kuten todettu, jos tässä matkan varrella joku kiristyy, niin peffa, ei pipo.

Entisen Sadun superherkku, sipsit mahtuvan uudenkin Sadun elämään. Ähkyyn saakka niitä ei enää mussuteta.
Entisen Sadun superherkku, sipsit mahtuvan uudenkin Sadun elämään. Ähkyyn saakka niitä ei enää mussuteta.

Tiistain lenkillä testasin omaa juoksukuntoani. Metsäpolulla juoksin 1740 metriä 12 minuutissa. Heitin Satuhetken Facebook-sivulla haasteen itselleni ja teille muillekin. Minä aion juosta ennen lumentuloa urheilukentän tasaisella radalla Cooperin testissä 1900-2300 metriä. Naisten ikäluokassa 40+ se tarkoittaa hyvää kuntoa. Epävirallisen suorituksen mukaan metrejä puuttuu siis vähintään 160. Saas nähdä miten muijan käy! Cooperin testin tulostaulukon löydät Satumaisista linkeistä.

Tiesitkö, ravintola-annoksen voi nauttia ilman ranskanperunoita =) Tällä lauantaisella lounaalla tärkeintä kevyen ruoan lisäksi oli rakas ruokaseura ja kahdenkeskinen parisuhdeaika.
Tiesitkö, että ravintola-annoksen voi nauttia ilman ranskanperunoitakin =) Tällä lauantaisella lounaalla tärkeintä kevyen ruoan lisäksi oli rakas ruokaseura ja kahdenkeskinen parisuhdeaika.

Liikuttunut

Satuhetki on saanut paljon uusia lukijoita. Blogini on julkinen päiväkirja elämänmuutosmatkaani liittyen. Sijoitan jatkossa tämän liikuntaan liittyvän kirjanpitoni tänne postauksen loppuun. En julkaise ainakaan tässä vaiheessa syke- ym. tietoja, koska se olisi jo liian vakavaa ja liian totista touhua. Jonkun sortin seurantaa voin kuitenkin suositella jokaisella samantapaista polkua kulkevalle. 15 liikuntakertaa, 18 tuntia ja 110 liikuttua kilometriä kolmessa viikossa tuntuu palkitsevalta ja kannustaa eteenpäin. Ihan ite liikuin!

liikuntataulukko-23.8.2015

Satuhetki-keittiössä kokeiltiin viikolla inkivääriä. Kokeiluja jatketaan kylmempien ilmojen saavuttua. Raa´asta inkivääristä haudutettu ”tee” kuulostaa silloin ihanalta. Nyt tutustutaan Tiinan vinkkaamaan siemennäkkäriohjeeseen. Kokkihattu päähän ja kyökkiin leipomaan. Perästä kuuluu.

Salakäynti vaa ´alla

Kaksi varsinaista Satuhetki-viikkoa takana. Kuluneen viikon kalenterissa oli neljä Satuhetkeä. Haastoin itseni monipuolisten, lämpimien hyvän olon ruokien ideoinnissa. On viikkotilityksen aika:

Lenkkeilin viikolla 4 kertaa ja 29,5 kilometriä.
Käytin liikuntaan aikaa 4 tuntia, 41 minuuttia ja 42 sekuntia.
Juoksua tuohon aikaan mahtui 30 minuuttia.
Muutamana päivänä söin ”kunnon” ruokaa eli
lämpimän aterian salaattityyppisen aterian tilalla.
Hierojalla
nautin 60 minuuttia ja viikkoon mahtui kesäillan juhlatkin.

Vähärasvaista naudanjauhelihaa, runsaasti tomaattia, tummaa proteiinipastaa, oliiveja, purjoa ja salaattia.

Koska kesäjuhlat olivat eilen illalla, olo on tätä kirjoittaessa… nooh laiska. En kärsi madafakin darrasta, mutta onhan tämä kuitenkin sellainen dagen efter. Kivat kekkerit, ihanaa ruokaa ja loistavaa seuraa. Naurua, tanssia ja hieman syvällisempiäkin keskustelunaiheita. Hieman alkoholiakin. Aamun avasi Satuprinssini valmistama suolainen, rasvainen ja jumalainen karjalanpiirakka-munavoi-pekoni -aamiainen. Koukuttavin wanhan elämäni heikkous – sipsit – rouskui myös muutaman kourallisen muodossa viikonlopun ravintoympyrässä. Nautin jokaisesta suupalasta ja kulauksesta vapautuneesti. Kakkosviikkoni aikana tein huomattavasti enemmän hyviä valintoja kuin näitä ravintoarvoiltaan hivenen kehnompia. Tämänpäiväisellä lenkillä en juossut, mutta lähes seitsemästä kävelykilometristä osasin olla iloinen.

Hyviä tapoja kaksi kertaa sen verran kuin ennen,
huonoja vain puolet entisestä. – Satu

IMG_0100
Lähiruokapiiristä ostetut luomumunat taipuivat viikolla mm. munakkaaksi, joka on mielestäni erinomainen lounas.

Salakäynti vaa ´alla

Päätin jo elämänmuutosmatkaa suunnitellessani, että vaakaa ja mittanauhaa en pakkaa käsimatkatavaroihin. Päätin käydä vaa´alla kuukauden välein. Jokainen elämäänsä keventänyt tietää, kuinka nopeasti hyvä ravinto ja lisääntynyt liikunta tuntuvat korvien välissä. Bongasin viikolla hyväntuulisuushermoon kolahtaneen toteamuksen. IMG_0042

Viikolla minäkin olin heikko. Oli hämärä ja hiljainen aamu. Hiivin hiljaa vaakani luo, vedin sen äänettömästi kaapin alta. Katselin ympärilleni. Ei ketään missään. Koko muu perhe unessa. Naapurustokin. Hivutin yöppärin päältäni ja astuin kissamaisen kevyesti vaa´an lasiselle pinnalle. Toimin nopeasti. Ennätin todetan tilanteen ja hävitin kaikki jäljet salamannopeasti. Oli puolikuu ja minä olin ottanut varaslähdön puntarille. En ollut ylpeä teostani. Olin kuitenkin nähnyt kaiken tarvittavan. Vaakani yritti olla cool; samaltahan ne diginäytön kulmikkaat numerot aina näyttävät, vaikka olisivat erilaisissa järjestyksissäkin. En kuitenkaan antanut tuon sadan gramman tarkan vekottimen pilata aiheuttamaansa hyvää tuulta. Suunta oli alaspäin. Sillä ajatuksella tsemppaan itseni oikeaan, viralliseen Punnituspäivään. Se koittaa viikon päästä.

Sunnuntai-illan ”Vaaleanpunaiseen Puumaan” livahti 2 rkl vaniljakermajäätelöä, 250 g maitorahkaa, desin verran 10% mustikkakeittoa ja kourallinen pakastemansikoita.

Uusi viikko alkamassa. Kalenterissa taas neljä Satuhetkeä. Satuhetki-köökissä kokeiluun pääsee inkivääri. Ostin sellaisen tuoreen känkkyräisen, soseutin ja pakastin. Tarkoitukseni on ottaa aasialainen ihmekasvi hippusina ruoka- tai ainakin juomavalioon viikon aikana.

Kiitos palautteistanne täällä blogissa kuin kylilläkin.
Aikamoisen laadukas akkalauma meitä on hyvää oloa etsimässä.
Hyvä sä, hyvä mä!

Intervalli-intoa

Johan on. Yhdeksää lenkkipäivääni seurasi eilen suunniteltu lepopäivä. Tai no kotityöilta ja juuri hierotusta selästä nauttiminen. Vaan mitä teki minun mieleni? Se tahtoi ulos. Liikkeelle. Lenkille. Urheilemaan. Tuota tunnetta jos olisi saanut tuntea vuosien varrella hieman useammin, ei oltaisi nyt tässä tilanteessa. Kostoksi pidin tämän toisenkin lenkittömän päivän. Okei, suunniteltu tämäkin.

Kahden polven intervalli-iloa

Olen kirjannut Satuhetket kalenteriini. Osaan jo sanoa, että huomenna ja sunnuntaina taas menen. Menen, vaikka väsyttäisi. Menen, vaikka ei huvittaisi. Menen, vaikka sattuisi sinne tai tänne ja pitäisi sitä sun tätä. Haastavinta omatoimisen liikunnan harrastamisessa on ollut aina se, että muu elämä on ajanut ohi. Lenkillehän pääsee sitten toiste! Niinpä niin. Toki se aikaan sidottu, ohjattukin liikuntahetki on ollut pakko joskus jättää väliin. Nyt tunnen hassua tyytyväisyyttä, kun puhelimen kalenterissa lukee SATUHETKI. Se tietää lenkkarihommia – ja minäminä-aikaa. Melkein.

10-vuotiaani lähti lenkille kanssani tiistaina. Hänestä oli hauskaa, kun puhelimen piipitys määräsi, koska juoksu alkaa, kävely päättyy ja taas kohta toisinpäin. Piipittäjä oli intervalliajastin. Intervalli tarkoittaa oikealle urheilijalle ymmärtääkseni pystysuoraa vuorenseinää, gepardin nopeata rakettisäntäystä kumpareen päälle, järkyttävää sykkeennousua ja sen nopeata laskua. Minulle intervalli tarkoittaa tällä hetkellä ja tässä kunnossa jotain ihan muuta. Minun intervallini on sitä, että muutaman kilometrin lämmittelykävelyn jälkeen juoksen minuutin, kävelen kaksi, juoksen minuutin ja kävelen kaksi. Tätä jatkan puolen tunnin ajan, huohotan ja iloitsen, että tuli juostua yhteensä 10 minuuttia. Tunnin puolikkaat kuluvat todella nopeasti ja matkamittariin kertyy pidempi lenkki kuin pelkästään kävelemällä. Tänään opetin Gymboss-sovelluksen käytön 10-vuotiaalleni ja hän kävi yksin hauskuuttamassa itseään intervallein lenkkipolulla. Jatkossa en ehkä pääse yksin lenkille, mutta lenkkeilyä lapsen kanssa pidän todellisena laatuaikana. Sellaista sinäminä-aikaa.

Murukastiketta ja makaroonia

Minä kuulun siihen seiskytluvulla syntyneiden sakkiin, joiden kotona käryytettiin vitivalkoisia vehnäjauhoja rasvassa ilman liesituuletinta. Syntyi pikkuisen kokkareinenkin kastike maustepippurilla maustetulle sika-nautajauhelihalle. Ruskean murukastikkeen kaveriksi keitettiin spagettia. Joskus sitä oli sellaista kamalanhirmupitkääkin. Annoksen päälle lorautettiin reilu kasa Felix-ketsuppia. Maistui! Ja pihapelit kutsuivat. Illalla kotiin tullessa oli taas nälkä.

Omat lapset saavat virtaa samasta ruoasta. Meidän perheessä kastike syntyy 10% naudan jauhelihasta, tummasta soijarouheesta, tomaattimurskasta, tomaattimehusta, kuivatusta tomaatista ja kourallisesta muita mausteita. Spagetti on tummaa. Felix sanoo olevansa nykyään vähemmän sokerinen ja enemmän tomaattinen.

Satumaisen Pasta Pomodoron protsku on 3/4 jauhelihaista ja 1/4 soijarouheista.

Kiitos kivasta palautteesta Satuhetkiin liittyen. Tintti lähetti namskikselta kuulostavan siemennäkkärin ohjeen. Julkaisen sen näillä sivuilla heti, kun olen itse ennättänyt testata. Ruokapuolta tarjoilen enemmän Satuhetken Facebook-sivulla.

 

Hikeä, hengästymistä, pysähtymistä ja ajatustyötä

Jes! Voitin itseni kuluneella viikolla seitsemän kertaa.

Päätin viime sunnuntaina, että teen joka päivä – viikonpäivästä tai vireystasostani riippumatta – vähintään 60 minuutin tehokkaan kävelylenkin hikoillen, kuunnellen luontoa ja omaa hengästymistäni. Ei juoksuaskelia, ei musiikkia, eikä sykkeen seurantaa millään teknisellä härvelillä.

Onnistuin melkein. Sääntörikkomuksia tein seuraavasti:

  • keskiviikkona jäin reilut puoli minuuttia tavoitetunnistani
  • tänään en lähtenyt lenkille yksin vaan Satuprinssini kanssa
  • koko viikon ranteessani killui aktiivisuusranneke ja tänään otin mukaan myös upouuden sykevyön
  • jokaiseen lenkkiini liittyi rappusjuoksu
    (juoksin 28-200 porrasta/lenkkikerta)

Armahdan itseni noista. Ihania rosoja perfektionistin elämässä =)

Kävelin viikolla 7 kertaa ja 49,5 kilometriä.
Käytin liikuntaan aikaa 8 tuntia 9 minuuttia ja 18 sekuntia.
Lenkkini päättäviä rappusia nousin viikon aikana 788 kpl.

Kotikuntani on täynnä upeita lenkkipolkuja.
Kotikuntani on täynnä upeita lenkkipolkuja.

16 500 askelta/ päivä

Löysin ajan lenkeilleni, koska olin niin päättänyt. Kolmen lapsen yh-äitinä en voi kuitenkaan hehkuttaa kuinka helppoa se oli. En voi myöskään sanoa, että se olisi ollut mahdottoman vaikeaa. Olin viikolla kahdeksan tuntia poissa kotitöistä. Lapset vielä lomailivat ja olivat osan viikkoa pois kotoa. Ruoanlaittoa minun ei siis tarvinnut miettiä koko perheelle. Käytin kyllä tavallista enemmän aikaa miettien ja pakaten omia ja aikuisen tyttäreni eväitä.

En voi sanoa, että lenkkipolku olisi huudellut nimeäni tai, että jokainen liikuntatuokio olisi ollut yhtä juhlaa. Ei huutanut, eikä ollut. Maanantai oli helpompi kuin tiistai. Keskiviikkona kärsin kovasta päänsärystä, enkä olisi lähtenyt lenkille, ellen olisi haastettani täällä julkisesti huudellut. ***keleen PMS! Myös lauantaina olisin tehnyt paljon mieluummin jotakin muuta (lue: laiskotellut) kuin lenkkeillyt. Jokapäiväinen tukanpesu ärsytti.

Haasteesta jäi kuitenkin käteen ehdottomasti enemmän positiivista kuin negatiivista.

Lenkkitunti oli 100% omaa aikaani. Kävelin kuutena päivänä yksin. Vaikka tänään sainkin seurakseni Satuprinssini, katselin valtaosan matkasta hänen selkäänsä ja juoksevien lenkkareiden pohjia. Kävelytahtini on hänelle liian nopea, ja hänen hölkkävauhtiinsa kävelyni ei riitä. Eli lenkki yhdessä, mutta erikseen. Lenkeillä huomasin ajattelevani paljon: siivoilin ajatuslokeroita, keskityin luonnon yksityiskohtiin ja ihmettelin maailmanmenoa. Oma aika synnytti huvittavia ajatuksia ja luovia oivalluksia. Kesäinen sää ilahdutti ja hikoilutti. Tajusin, että teen arjessani aivan liian monia asioita yhtä aikaa, enkä varaa riittävästi aikaa yksinololle.

Tämä loisti kilpaa auringon kanssa. Luonto on täynnä yksityiskohtia, joista ei kiireessä ennätä nauttia.
Tämä loisti kilpaa auringon kanssa. Luonto on täynnä yksityiskohtia, joista ei kiireessä ennätä nauttia.

Viikon aikana huomasin kuinka vaikeaa ja helppoa askeleiden kerääminen on. 10 000 askelta päivässä ylläpitää ja tukee hyvää terveyttä. Vähintään 12 000 askelta auttaa kuulemma pudottamaan painoa. Konttori- ja kotitöiden aikana askeleita kertyi vähän, mutta jo tunnin lenkki humpsautti askelmäärän suositellulle tasolle. Päivittäinen askelmääräni on tällä viikolla ollut keskimäärin 16 500.

Portaissa syke nousee, hiki lentää ja pakarat kiittää.
Portaissa syke nousee, hiki lentää ja pakarat kiittää.

Viikon sivuosassa eväät

Kuten viikko sitten arvelinkin, töiden alkaminen on rytmittänyt syömistäni. Aamuisin olen syönyt kauralesepuuroa raejuuston ja mustikoiden kanssa. Lounas ja päivällinen on ollut kasvisvoittoinen, mutta valitettavan usein salaattimainen (ei oikea lämmin ruoka). Kotimaiset tomaatit maistuvat ihanilta ja ovat halpaa evästä juuri nyt. Tomaatti-sipulisalaatti on lastenkin herkkua! 

Kana ja kasvikset viikon ruokalistan kingit.
Kana ja kasvikset – viikon ruokalistan kingit.

Rasvaa en ole isommin ajatellut, mutta sokeria ja höttöntöttöhiilareita olen vältellyt. Smoothieen olen lisännyt rahkaa ja raejuustoa. Viikonloppuherkkuina hörpin lauantaina 4 dl kuivaa kuohuviiniä ja 2 dl punaviiniä. Aurinko porotti, mutta kylmää olutta vältin. Alkoholi on aikamoinen kaloripommi, mutta siitäkin huolimatta nautin lasillisista – ja noin 500 kalorista – hyvällä mielellä. Satuhetki on sallittuja hyvän olon nautintoja.

Satuhetki sallii myös kuohuvat nautinnot.
Satuhetki sallii myös kuohuvat nautinnot.

Myös vettä on tullut juotua enemmän: päivittäin kolmisen litraa, josta litran verran vihreänä teenä.

Tämän viikon keskityin enemmän liikuntaan, vaikka sillä onkin noin 10-20% vaikutus painonpudotuksessa. 80-90% merkitys on sillä mitä suuhuni pistän tai olen pistämättä.

Sunnuntain currykanaa täysjyväriisin ja kasvisten kera.
Sunnuntain currykanaa täysjyväriisin ja kasvisten kera.

Uusi viikko, uudet kujeet. Kalenteriin on merkitty neljä Satuhetkeä. Maanantaina, tiistaina, perjantaina ja sunnuntaina kävelen, juoksen tai teen jotakin muuta, joka saa hien pintaan. Keskiviikkona pääsen nauttimaan hieronnasta ja lauantaina juhlin. Haastetta asetan itselleni monipuolisten, lämpimien hyvän olon ruokien ideoinnissa.

Facebook nosti minulle viikolla monesti hymyn kasvoille. Sieltä poimin tämänkin

Naisilla olisi huomattavasti vähemmän ryppyjä, jos miehet silittäisivät heitä enemmän!

Eiköhän estetä ensi viikolla ryppyjä silittelemällä rakkaimpiamme?

Joko seuraat blogiani? Kurkkaa myös Twitter, Pinterest ja Facebook.

Vihreää kultaa kupissa ja metsässä

Hyvä minä! Kävelyhaasteen toinen päivä nautiskeltu. Auringonpaiste teki lenkkimetsästä oikean Satumetsän. Mikäs siellä on Satuhetkeä viettääkään. Palaan viikon lenkkihaasteeseen sitten, kun seitsemän päivää on tossuteltu.

Tällä lenkkipolulla on helppo hengittää.
Tällä lenkkipolulla tekisi melkein mieli olla luonnon kauneudelle kateudesta vihreänä. Vaan mitäpä suotta, sitähän saa ahmia vapaasti kilometrikaupalla.

Työt alkoivat tänään viisiviikkoisen kesäloman jälkeen. Eilen illalla olin varma, etten näe Nukkumatista hatun tupsuakaan. Kummasti uni kuitenkin tuli. Yöuni ei ollut kerskailtavan pitkä, mutta unta kuitenkin.

Työpöydän ääressä on helppo hörppiä vettä. Sitähän hoikistujille aina suositellaan. Raikas vesi pitää pirteänä, täyttää masua – ja pissattaa! Vessareissuista kertyi melkoinen määrä päivän 15 000 askeleesta. Jännä peli muuten tämä aktiivisuusranneke. Jos haluat hiljaisen, mutta sinnikkään tsemppaajan, suosittelen hankkimaan.

Yksi nestemäinen terveyspommi, kiitos

Osan vedestä nautin vihreänä teenä. Keitän aamulla vedenkeittimellisen vettä, annan sen jäähtyä hieman ja kaadan vihreän irtoteen päälle kannuun. Ekat mukilliset voi nauttia lämpimänä, mutta itse juon teetä myös huoneenlämpöisenä. Päivän aikana tee hautuu kunnolla ja sen terveysvaikutukset ovat käsittääkseni suurimmillaan.

Vihreä tee sisältää paljon vitamiineja (B, C, E), antioksidantteja ja kivennäisaineita. Terveysvaikutuksia kerrotaan olevan ainakin insuliiniin, kolesteroliin, verenpaineeseen, bakteereihin, kaloreihin, UV-säteisiin, aineenvaihduntaan ja syöpään liittyvissä asioissa. Vihreä tee piristää ja virkistää sekä poistaa nestettä. Se lisää vastustuskykyä stressiä ja flunssaa vastaan sekä hidastaa vanhenemista. Vihreän teen sisältämät flavonoidit estävät rasvan kertymistä kudoksiin, nopeuttavat kalorien polttoa ja rasvan palamista energiaksi. Jollei satumainen näkökulma tähän vihreään ihmeaineeseen riitä, lue vaikkapa Pirjo Suvilehdon Vihreä tee – Terveyttä ja hyvinvointia (Atena 2007).

Eikös se Jari Sillanpääkin laula, että ”Sinä ansaitset vihreää kultaa”?

Satuhetkiä riitti tähän tiistaihin useita. Yksi mehukkaimmista oli iltapala, torilta haetut mansikat rahkapilven päällä. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Iltapalaa itserakkaudella. Namskis.
Iltapalaa itserakkaudella. Namskis.

Opettelen kävelemään

Kesärenkaat
Kesärenkaat alle ja menoksi.

Kotoani löytyy jumppapallo, -matto, -keppi ja -kuminauha. Myös vatsalihasrulla, hyppynaru, voimavanne, terapia- ja pilatespallo, kävelysauvat sekä piikkimatto. Ja vielä kahvakuula, käsi- ja nilkkapainot sekä hierontarulla. Lähes käyttämättöminä.

Avainnipussani on roikkunut jo kaksi vuotta huippukuntosalin ladattava avain. Toisen vuoden sain kuntosaliyrittäjiltä kaupan päälle – säälistä. Olin kuluttanut heidän laitteitaan naurettavan vähän ensimmäisen vuoden aikana. Kuulemma saman verran koko vuoden aikana kuin peruskäyttäjä yhden kuukauden aikana. Lähes käyttämätön avainkin siis.

En selvästikään ole välineurheilija. Harmi.

Lehtileikenipustani löytyy ohjeita liikkumiseen, syömiseen ja muihin hyvään elämän aiheisiin. Kirjojakin on.  iPhoneni on täynnä kannustavia sporttiappeja. Laatikot ja puhelimen muisti ovat tehokkaassa käytössä.

Minulla on kiinnostusta ja tietoa liikkumisesta. Omaan myös voimakkaan tahdon ja sitkeyden tehdä asioita, joihin koen intohimoa.

Vasemmassa ranteessani killuu upouusi, mustaherukan violetti Polar Loop -aktiivisuusranneke. Sen sielunmaailmaan olen yrittänyt päästä muutaman päivän ajan. Jatkan harjoituksia.

Kaiken edellä mainitun lisäksi minulla on marmeladiselkäranka. Padam! Onko sinullakin?

Pieni askel ihmiskunnalle, iso askel itselleni

Elämänmuutokseni – Satuhetken – tavoitteena ei ole saada vain tiukkaa takamusta ja makkaratonta masua. Sitä mukaa, kun kropan tulee tiivistyä ja pienentyä, on henkisen puolen tarkoitus kasvaa. Minulle tehdyn Success Hunt Methodin™ tulosten mukaan kehityskohteitani ovat erityisesti näkökentän kaventaminen, pienempiin kokonaisuuksiin ja yksityiskohtiin keskittyminen sekä päännollaus. Satuhetkiini tulee sisältymään hien ja hengästymisen lisäksi pysähtymistä ja ajatustyötä itseni hyväksi.

Huomenna opettelen kävelemään. Jatkan sitä koko viikon: seitsemän päivää ja seitsemän 60 minuutin tehokasta kävelylenkkiä yksikseni. Kävelyä viikonpäivästä tai vireystasostani riippumatta. Vältän ottamasta ainoatakaan juoksuaskelta. En seuraa sykettäni. Kuuntelen vain kehoni tuntemuksiani. En laita kuulokkeita korviini kuunnellakseni musiikkia. Keskityn tuulen huminaan, luonnon hiljaisuuteen ja omaan hengitykseeni. Puhelimen Sports Tracker saa mitata kulkemani matkan ja Polar Loop askelmääräni. Lenkin ajan puhelin on äänetön: en ole käytettävissä.

Ensi sunnuntaina kävelylenkiltä tullessani voin olla tyytyväinen: seitsemän tuntia liikuntaa viikon aikana. Samalla olen saanut nauttia seitsemän tuntia kesäisestä säästä, joka kuulemma vihdoin saapuu iloksemme.

Saattaa olla, että kesäloman loppumisen myötä myös ateriarytmi järkevöityy ja puhdistavaa vettäkin tulee lipitettyä enemmän. Jos näin käy jo tulevalla viikolla, hyvä. Ellei niin käy, ei haittaa. Rutiinit syntyvät pikkuhiljaa. Paljon hitaammin kuin minun hätäinen luonteeni tahtoisi. Koska olen oppinut huonot tapanikin hitaasti ja toistamalla niitä, uskon, että voin oppia hyvätkin tavat samalla tavalla. Kiduttavan hitaasti, mutta jokaisesta askeleesta nauttien.

By the way, jos kiinnostuit Success Hunt Methodista™, pyydä lisäinfoa klikkaamalla Success Hunt Method™