Ahmatti

Minusta on tullut ahmatti. Mitä enemmän ahmin, sitä paremmalle tuulelle tulen. En tunne yhtään morkkista. Välillä mietin, että olisin voinut ahmia enemmänkin.

Ahmin askeleita. Mietin mitä kautta kävelisin, jotta matka olisi pikkuisen pidempi ja Polar Loopini ynnäisi enemmän askeleita. Kierrän vielä yhden korttelin ja kurvaan vielä toisen mutkan kautta kotiin. Vuoden alussa tekemäni päätös kävellä työmatkat on pitänyt. Suorin, edestakainen työmatkani on päivittäin nelisen kilometriä. Ahmattina kurvaan ja kerään askeleita viiden kilometrin verran per työpäivä.

Varsinaisia lenkkikilometrejä olen kerännyt alkuvuoden aikana 177. Kaiken kaikkiaan askelmittarini ilmoittaa askeleista yhteenlasketuksi kävelymääräksi 295 kilometriä. Pieniä matkoja ihmiskunnalle, mutta isoja määriä minulle. Kävellyt kilometrit tuntuvat jo pikkuisen kropassakin, mutta eniten korvien välissä. Pääosin oloni on mukavan kevyt ja energinen. Ajatteles, vain reilun kuukauden pakertamisen jälkeen. Sen tiedän, että huonot tavat on helppo muuttaa rutiineiksi, mutta askelahmatiksi rutinoituminenkin näyttää onnistuvan rutisematta. Hyvä mä!

16265452_10212610575198171_8208639110848934368_n
Tammikuu tarjosi huikeita lenkkikelejä. Askeleita kertyi sekä työmatkoilla että vapaa-ajalla tehdyillä lenkeillä, järvenjäällä ja metsäpoluilla. Olivatpa kerran murtsikkasuksetkin jalassa.

Olen kuullut viisauden ”Elämämme on sellaista, joksi ajatuksemme sen tekevät.”. Uskon siihen ihan omien kokemuksienikin vuoksi. Ikävät ajatukset tuottavat ikävän olon. Hyvät ajatukset tekevät olon iloiseksi, onnelliseksi, innostuneeksi ja paremmaksi.

Ihmismieli on huikea. Meillä on päivittäin 65.000–85.000 ajatusta, joista tiedostamme pienen osan, tutkijoiden mukaan ”vain” 5%. Onhan sitä siinäkin. Mieleen tulee ja sieltä jatkaa matkaansa joka päivä siis jopa neljätuhatta ajatusta. Ei ole ihan yksi lysti, minkälaisia nuo ajatukset ovat.

Ihastutatko vai vihastutatko itseäsi? Se riippuu paljolti siitä, miten ajatuksiasi käsittelet. Jokaisen mieleen tulee päivittäin sekä hyviä että huonoja ajatuksia: innostavia, masentavia, iloisia, surullisia, kateellisia… Se on rikkautta. Rakkautta itseään ja lähellään olevia kohtaan on sen sijaan se, minkälaiset ajatukset jättää mieleensä pyörimään. Positiiviset aatokset kääntävät suupielet hymyyn, negatiiviset päinvastoin. Synkät ajatukset saattavat tuntua kropassa kolotuksina ja kolotukset tehdä ajatuksista vieläkin ikävämpiä. Ärsyttävä kierre.

Joskus on hyvä päästää höyryt pihalle ja tyhjentää ajatteluaan. Se se vasta vaikeata hommaa onkin. Ellet usko, niin yritäpä. Istu alas, sulje silmäsi ja yritä olla muutaman minuutin verran ajattelematta mitään. Älä ainakaan ajattele kirkkaankeltaista, mehukasta sitruunaa, äläkä vaaleanpunaista autoilevaa norsuäitiä turkoosissa kuplavolkkarissaan. Luulen, että päätit olla ajattelematta sitruunaa tai elefanttia, mutta mielesi täyttyi rekkakuormallisella sitruunoita ja sylki herahti suuhusi elefanttimamin kaahatessa ohi. Niin meidän mielemme toimii ja mielen rauhoittaminen on harjoitusta vaativa laji. Jos asia kiinnostaa, tutustu mindfulnessiin tai muihin rentoutuskeinoihin.

Osan lenkeistäni lenkkeilen rakkaani tai ystävieni kanssa. Jos saisin päättää, niin työpalaveritkin hoituisi lenkkitossut – tai nyt niin kätevät nastakengät – jalassa. Kun tossuttelen yksin, ahmin askeleiden lisäksi ajatuksia. Enkä ihan mitä tahansa ajatuksia. Kävellessäni kuuntelen puhelimesta viisaita ihmisiä ja innostavia ajatuksia. Tammikuun lenkkikaverini on ollut pääosin Jari Sarasvuo. Yle Puheen podcasteissaan hän on viisastuttanut minua höpöttelemällä metataidoista, motivaatiosta, rohkeudesta, mielenterveydestä, tieteistä, taiteista, urheilusta ja monesta muusta aiheesta. Lenkin päätteeksi mieli on utelias, innostunut ja iloinen.

Elämää piristäviä ja mieltä nostavia ajatuksia olen löytänyt paljon myös kirjoista. Olen ahminut kirjoja ah-niin-mahtavasta kotikirjastostani. En käytä aikaani huonoon kirjaan. Jos teksti ei rokkaa, se saa olla. Kauheus on tietysti lukijan silmissä. Omassa kirjanipussani kaikki kirjat käsittevät joko henkistä tai fyysistä hyvää oloa.

fullsizerender
Ajatusten apteekki

Edellisen blogipostaukseni jälkeen kyselin Satuhetken Facebook-sivulla lempinimeä uudelle elämäntavalleni. Keksin tuon lempinimen lopulta ihan itse, mutta idean sain etunimikaimaltani Sadulta. Hänen enkkukielinen ehdotuksensa ”Better me” kääntyi kotimaiseksi ”I love Petteriksi”. Kyse on juuri siitä: paremmasta minusta. Päivitetystä versiosta itsestäni. Vähemmän bugeja, parempia ominaisuuksia. Kiitos Satu!

ilovepetteri.jpg

Tammikuisessa blogipostauksessani esittelemäni VEHVVH 24/7/365 sai lempinimensä Satuhetken lukijan ideasta. Minä rakastan Petterimpää minua =)
Advertisement

Vihreää kultaa kupissa ja metsässä

Hyvä minä! Kävelyhaasteen toinen päivä nautiskeltu. Auringonpaiste teki lenkkimetsästä oikean Satumetsän. Mikäs siellä on Satuhetkeä viettääkään. Palaan viikon lenkkihaasteeseen sitten, kun seitsemän päivää on tossuteltu.

Tällä lenkkipolulla on helppo hengittää.
Tällä lenkkipolulla tekisi melkein mieli olla luonnon kauneudelle kateudesta vihreänä. Vaan mitäpä suotta, sitähän saa ahmia vapaasti kilometrikaupalla.

Työt alkoivat tänään viisiviikkoisen kesäloman jälkeen. Eilen illalla olin varma, etten näe Nukkumatista hatun tupsuakaan. Kummasti uni kuitenkin tuli. Yöuni ei ollut kerskailtavan pitkä, mutta unta kuitenkin.

Työpöydän ääressä on helppo hörppiä vettä. Sitähän hoikistujille aina suositellaan. Raikas vesi pitää pirteänä, täyttää masua – ja pissattaa! Vessareissuista kertyi melkoinen määrä päivän 15 000 askeleesta. Jännä peli muuten tämä aktiivisuusranneke. Jos haluat hiljaisen, mutta sinnikkään tsemppaajan, suosittelen hankkimaan.

Yksi nestemäinen terveyspommi, kiitos

Osan vedestä nautin vihreänä teenä. Keitän aamulla vedenkeittimellisen vettä, annan sen jäähtyä hieman ja kaadan vihreän irtoteen päälle kannuun. Ekat mukilliset voi nauttia lämpimänä, mutta itse juon teetä myös huoneenlämpöisenä. Päivän aikana tee hautuu kunnolla ja sen terveysvaikutukset ovat käsittääkseni suurimmillaan.

Vihreä tee sisältää paljon vitamiineja (B, C, E), antioksidantteja ja kivennäisaineita. Terveysvaikutuksia kerrotaan olevan ainakin insuliiniin, kolesteroliin, verenpaineeseen, bakteereihin, kaloreihin, UV-säteisiin, aineenvaihduntaan ja syöpään liittyvissä asioissa. Vihreä tee piristää ja virkistää sekä poistaa nestettä. Se lisää vastustuskykyä stressiä ja flunssaa vastaan sekä hidastaa vanhenemista. Vihreän teen sisältämät flavonoidit estävät rasvan kertymistä kudoksiin, nopeuttavat kalorien polttoa ja rasvan palamista energiaksi. Jollei satumainen näkökulma tähän vihreään ihmeaineeseen riitä, lue vaikkapa Pirjo Suvilehdon Vihreä tee – Terveyttä ja hyvinvointia (Atena 2007).

Eikös se Jari Sillanpääkin laula, että ”Sinä ansaitset vihreää kultaa”?

Satuhetkiä riitti tähän tiistaihin useita. Yksi mehukkaimmista oli iltapala, torilta haetut mansikat rahkapilven päällä. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Iltapalaa itserakkaudella. Namskis.
Iltapalaa itserakkaudella. Namskis.