”Tuhlaisitko” 2,5% ajastasi?

Sunnuntai on yleisin postauspäiväni. Aiemmin olen nauttinut rauhallisesta pyhäaamusta, kotitöistä, puolen päivän liikunnasta ja kunnon päiväruoasta. Sitten kaatanut päiväkahvit ja aloittanut Satuhetkeni koneella. Tästä eteenpäin on toisin. Jatkossa liikun sunnuntain Satuhetkeni iltaisin. Lapsella alkaa viikoittainen liikuntaharrastus ja autonkuljettaja-äiti hyödyntää tunnin ja 15 minuutin ajan lenkkipolulla. Tätä kirjoittaessa on toki iltapäivä, mutta ajatukseni julkaisen vasta illemmalla, jotta saan liikuntakirjanpitooni myös sunnuntain liikutukset.

Kuljetatko sinä lapsia tai lastenlapsia harrastuksiin?
Miten käytät tuon odotusajan itse?

Tällä viikolla herkuttelin hedelmillä monella tavalla.
Tällä viikolla herkuttelin hedelmillä monella tavalla.

Fiilistä ja faktaa

Näin jälkikäteen ajatellen viikko on tuntunut laiskalta. Puhelimestani löytyvä ihan ilmainen Sports Tracker -sovellus on siitä ihana, että se pitää tarkkaa kirjaa liikkumisistani. Voin siis kumota fiilikseni faktalla: tällä viikolla olen liikkunut jo neljä tuntia & 25 km – ja viikon ”päälenkki” on vielä viilettämättä. Että sellainen laiska fiilis =)

Mitä minulle on tapahtunut? Miten minulle – laiskamadolle – kertyy nykyään askeleita melkein vahingossa? No ei oikeasti vahingossa, mutta helposti kylläkin. Miksi? Siksi, että käytän kalenteria. Tästä jo pari viikkoa sitten kirjoitinkin. Ennen elin niin, että liikuin jos ehdin. Jos huvitti. Ellei sitä tai tätä muuta mennyt edelle. Viikonloppuisin huomasin, etten taas ollut ”ehtinyt”. Ehkei ollut huvittanutkaan, mutta kiireeseen oli aina hyvä vedota. HiRRRween hyvä (TEKO)syy!

Nyt teen toisin. Taas tänään sunnuntaina merkitsen ensi viikon kalenteriini Satuhetket eli ne (noin) tunnin pätkät, jolloin aion kävellä, juosta tai liikkua muuten. Otan tietysti huomioon viikon muut menot, enkä laita liikuntaani päivälle, joka on muutenkin täyteen buukattu. Viikossa on seitsemän päivää ja 168 tuntia. Kyllä sieltä löytyy noin tunti noin neljälle päivälle.

Tiedätkö paljonko 4 tuntia on 168 tunnista? Alle 2,5%. Noin pienellä osuudella saa kasaan tuhansia askeleita, aimo annoksen happea, paljon hyvää mieltä ja siinä ohessa keventyneen olon ja ohuemman vartalon. Pääsin jo viikolla tuntemaan, miltä -5 cm tuntuu farkun vyötäröllä. Uskomaton, hymyilyttävä ja kannustava fiilis, voin sanoa.

Luomumunista pyöräytetty auringonkeltainen munakas saa lisäväriä tomaatista, punasipulista ja oliiveista.
Luomumunista pyöräytetty auringonkeltainen munakas saa lisäväriä ja makua tomaatista, punasipulista ja oliiveista.

Ei ankeuttavaa vaan innostavaa ruokaa

Katselin eilen telkkarin laihdutusohjelmaa. Särähti korvaan, kun miespuolinen hoikistuja sanoi, että ruoka maistuu pahalta, mutta kyllä sen kestää, kun tietää, mihin se johtaa. Mitäh??? Tuohon en suostu. Satuhetki ei ole kieltoja ja määräyksiä, eikä pahaa yksitoikkoista ruokaa. Ruokani on maistuvaa, kaunista, värikästä ja tekee minulle hyvää. Pääasiassa eineeni on myös melko yksinkertaista. Kivaa tässä on sekin, että tulee selvitettyä erilaisia asioita, kuten vieraampien ruoka-aineiden alkuperää ja ravintosisältöjä.

Myrkyllisen puun terveellinen siemen.
Myrkyllisen puun terveellinen siemen.

Viikolla opin, että cashewpähkinä on myrkyllisen munuaispuun myrkytön ja ravintorikas siemen. Kokeilin myös kvinoaa riisiin, pastaan ja perunaan kyllästyneenä. Kvinoa on hauska proteiinipitoinen, hyvälaatuisen hiilarin ja rasvan lähde, jonka sekoitin lohen ja vihannesten kanssa täyttäväksi salaatiksi. Alkuviikolla paikallinen market oli hedelmädiggarin paratiisi. Lastasin kärryn täyteen euron hedelmiä. Eksoottisempiakin hedelmiä on nyt raaskinut syödä aamu-, ilta- ja välipalaksi, surauttaa smoothieksi ja lisätä pääruokasalaatteihin. Siemennäkkäriä olen myös järsinyt kuin hiiri. Valmiissa Risentan pussimixissä ei ollut riittävästi suolaa, enkä tajunnut sitä lisätäkään. Tässä vaihtoehdoksi Tiinan lähettämä resepti siemennäkkärille. Kokeile ihmeessä!

Siemennäkkäri
(munaton, maidoton, gluteeniton, vegaani)

2 dl jauhoja (esim. gluteeniton kaurajauho)
0,5 dl pellavansiemeniä
0,5 dl seesaminsiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
2 rkl chiansiemeniä
2 rkl tattarihiutaleita
1/2 tl suolaa
2 dl kiehuvaa vettä
2-3 rkl oliiviöljyä
(+ mausteita/yrttejä maun mukaan)

Sekoita kuivat aineet. Lisää kuuma vesi ja öljy. Levitä uunipellille leivinpapereiden välissä. Poista päällimmäinen paperi ja paista 175 asteessa 35–40 minuuttia. Palaa melko herkästi, joten ole tarkkana. Siemennäkkäri paranee kuivuessaan, mutta on niin hyvää, että säilyttäminen on haastavaa, ellei jopa mahdotonta!

Siemennäkkäriä on kiva rapistella myös kreikkalaisen aamujogurtin, hedelmien ja marjojen päälle. Kivaa rouskuttelua!
Siemennäkkäriä on kiva rapistella myös kreikkalaisen aamujogurtin, hedelmien ja marjojen päälle. Kivaa rouskuttelua!

Webinaareja verkkareissa

Satuhetki-tavoitteitani ovat myös rauhoittuminen ja härdellin vähentäminen. Siksi lenkkeilin ensimmäisen viikkoni elokuussa ilman kuulokkeista pauhaavaa musiikkia. Täytyy kuitenkin sanoa, että nautin lenkeistäni enemmän kuulokkeiden kanssa kuin ilman niitä. Kuluneella viikolla ”suoritin” lenkin aikana puolet tavoitteisiin liittyvästä webinaarista. Tänään taidan kuunnella sen loppuun. Myönnetään, olen hirvittävän huono ”laiskottelemaan”; jos kykenen tekemään useampaa asiaa samaan aikaan, teen mielelläni niin. Yritän ”parantua”.

Tavoitteeni ovat taas yhden viikon, monta askelta, jokusia senttejä ja grammoja lähempänä, mutta tärkeintä on tämä fiilis. Innostunut, hyvä olo. Tärkeintä ei ollut suunnitelma, vaan ensimmäinen askel. Onneksi otin sen.

Ja tässä vielä liikuttavat päiväkirjamerkintäni. Voin vannoa, että juoksin neljä kilometriä putkeen tänään, mutta lahjomaton Sports Tracker laski väärin =)

liikuntataulukko-6.9.2015

Satuhetken Facebookissa on ihan just 100 tykkääjää – kiitos!
Satuhetki-blogi hyppäsi myös Instagramiin. Hyppää sinäkin!

Mainokset

Intervalli-intoa

Johan on. Yhdeksää lenkkipäivääni seurasi eilen suunniteltu lepopäivä. Tai no kotityöilta ja juuri hierotusta selästä nauttiminen. Vaan mitä teki minun mieleni? Se tahtoi ulos. Liikkeelle. Lenkille. Urheilemaan. Tuota tunnetta jos olisi saanut tuntea vuosien varrella hieman useammin, ei oltaisi nyt tässä tilanteessa. Kostoksi pidin tämän toisenkin lenkittömän päivän. Okei, suunniteltu tämäkin.

Kahden polven intervalli-iloa

Olen kirjannut Satuhetket kalenteriini. Osaan jo sanoa, että huomenna ja sunnuntaina taas menen. Menen, vaikka väsyttäisi. Menen, vaikka ei huvittaisi. Menen, vaikka sattuisi sinne tai tänne ja pitäisi sitä sun tätä. Haastavinta omatoimisen liikunnan harrastamisessa on ollut aina se, että muu elämä on ajanut ohi. Lenkillehän pääsee sitten toiste! Niinpä niin. Toki se aikaan sidottu, ohjattukin liikuntahetki on ollut pakko joskus jättää väliin. Nyt tunnen hassua tyytyväisyyttä, kun puhelimen kalenterissa lukee SATUHETKI. Se tietää lenkkarihommia – ja minäminä-aikaa. Melkein.

10-vuotiaani lähti lenkille kanssani tiistaina. Hänestä oli hauskaa, kun puhelimen piipitys määräsi, koska juoksu alkaa, kävely päättyy ja taas kohta toisinpäin. Piipittäjä oli intervalliajastin. Intervalli tarkoittaa oikealle urheilijalle ymmärtääkseni pystysuoraa vuorenseinää, gepardin nopeata rakettisäntäystä kumpareen päälle, järkyttävää sykkeennousua ja sen nopeata laskua. Minulle intervalli tarkoittaa tällä hetkellä ja tässä kunnossa jotain ihan muuta. Minun intervallini on sitä, että muutaman kilometrin lämmittelykävelyn jälkeen juoksen minuutin, kävelen kaksi, juoksen minuutin ja kävelen kaksi. Tätä jatkan puolen tunnin ajan, huohotan ja iloitsen, että tuli juostua yhteensä 10 minuuttia. Tunnin puolikkaat kuluvat todella nopeasti ja matkamittariin kertyy pidempi lenkki kuin pelkästään kävelemällä. Tänään opetin Gymboss-sovelluksen käytön 10-vuotiaalleni ja hän kävi yksin hauskuuttamassa itseään intervallein lenkkipolulla. Jatkossa en ehkä pääse yksin lenkille, mutta lenkkeilyä lapsen kanssa pidän todellisena laatuaikana. Sellaista sinäminä-aikaa.

Murukastiketta ja makaroonia

Minä kuulun siihen seiskytluvulla syntyneiden sakkiin, joiden kotona käryytettiin vitivalkoisia vehnäjauhoja rasvassa ilman liesituuletinta. Syntyi pikkuisen kokkareinenkin kastike maustepippurilla maustetulle sika-nautajauhelihalle. Ruskean murukastikkeen kaveriksi keitettiin spagettia. Joskus sitä oli sellaista kamalanhirmupitkääkin. Annoksen päälle lorautettiin reilu kasa Felix-ketsuppia. Maistui! Ja pihapelit kutsuivat. Illalla kotiin tullessa oli taas nälkä.

Omat lapset saavat virtaa samasta ruoasta. Meidän perheessä kastike syntyy 10% naudan jauhelihasta, tummasta soijarouheesta, tomaattimurskasta, tomaattimehusta, kuivatusta tomaatista ja kourallisesta muita mausteita. Spagetti on tummaa. Felix sanoo olevansa nykyään vähemmän sokerinen ja enemmän tomaattinen.

Satumaisen Pasta Pomodoron protsku on 3/4 jauhelihaista ja 1/4 soijarouheista.

Kiitos kivasta palautteesta Satuhetkiin liittyen. Tintti lähetti namskikselta kuulostavan siemennäkkärin ohjeen. Julkaisen sen näillä sivuilla heti, kun olen itse ennättänyt testata. Ruokapuolta tarjoilen enemmän Satuhetken Facebook-sivulla.