salaatti – Satuhetki

Keppi. Määräys. Sääntö. Pakko. Mittalusikka. Keittiövaaka. Kuri. Yksitoikkoisuus.
Porkkana. Mahdollisuus. Kokeilu. Idea. Rento ranneliike. Värikkyys. Monipuolisuus.

Kumpi lista saa sinut paremmalle fiilikselle?

Kaksi erilaista asennemaailmaa, tavoite sama. Fiilis ainakin itsellä eri. Minä tiedän molemmista paljonkin. Olen googlettanut, lukenut, ostanut, keksinyt ja laatinut listoja & ohjeita siitä, mitä PITÄÄ syödä. Vielä enemmän minulla on ollut listoja siitä, mitä EI SAA syödä. Olen tulostanut ja monistanut liikuntaohjelmia. Repinyt naistenlehtien jumppaohjeita talteen. Lainannut ja ostanut kirjoja ja lehtiä oikeanlaisen ravinnon ja liikunnan teemoista. Varmasti teen joitakin noista asioista jatkossakin, mutta teen myös muuta.

Satuhetki-elämässäni lellin minua. Annan itseni tehdä sitä, mistä nautin ja missä olen hyvä. Taputtelen selkään ja kiittelen itseäni tekemisistäni. Olen itseni ikioma very personal trainer.

Ruoantähteistä koottu iltapäiväsalaatti: viikonlopun tortillajauhelihan jämät, puolikkaat avokado ja punasipuli jääkaapista, salaattipussin pohjat, ruisnappeja ja aiolipurkin pohja.

Säntillisyys meets kulinarismi

Satuhetken kokeilevassa keittiössä syntyy päivittäin ruokia, joiden valmistamisessa saan käyttää luovuuttani, nauttia monipuolisista ja värikkäistä raaka-aineista ja kattaa kauniisti. Ai mitä monipuolisuutta jatkuva kananmunan, raejuuston, salaatin ja rahkan käyttö on? On se. Nuo perushyvät raaka-aineet taipuvat moneen muotoon, kun niihin käy kiinni innostuksen kera. Kananmunan voi paistaa, keittää, sekoittaa, maustaa, jauhaa, syödä lämpimänä, syödä kylmänä… Raejuusto sopii alku-, pää- ja jälkiruokaan, aamu-, väli- ja iltapalalle, sellaisenaan, kylmänä, vähän lämmitettynäkin… Rahkaa voi nauttia sellaisenaan, smoothiessa, hedelmien ja marjojen kera, leivänpäällisenä… Salaattihyllyssä on vaihtoehtoja maussa ja väreissä aivan kuten karkkihyllyssäkin. Joka päivä ei tarvitse syödä samaa pupunruokaa.

Työpaikkalounas pysyy linjassa muun syömisen kanssa, kun pakkaa aamulla passelit eväät mukaan tai kerää lounasravintolassa linjoilleen sopivat aineet ja määrät lautaselle.

Ei belfieitä, vaan foodieita

Tykkään napata kaapista värikkään tai tyylikkään tumman lautasen ja täyttää sen terveellisillä, täyttävillä ja hyvää tekevillä ruoka-aineilla. Perusta rakentuu aina kevyelle salaattipohjalle ja proteiini lisätään lihalla, kalalla, kanalla tai munalla. Eväät kulkevat työpaikalle Mini-Grip-pusseissa tai muovikipoissa. Eväitä en syö ikinä muovikiposta, vaan katan ne nätisti. En karppaa, mutta skarppaamista olen tekemisissäni havainnut. Niin keittiössä kuin muussakin arjen perustekemisessä. Perhe naureskelee ruokakuvilleni, mutta nekin ovat osa Satuhetkeä. ”Foodieita” löydät Satuhetken Instagramista, Facebookista, Pinterestistä ja Twitteristä.

Munakkaan mallia. Tomaatista, oliivista ja avocadosta makua saava iltapäivän ruoka koristellaan aiolilla, sambal oelek -kastikkeella ja chilirouheella.

Kovin huonona einesten syöjänä, sain maistiaisen Saarioisten uusista Balanssi-aterioista. Niiden ravintosisällöt ovat keskimääräistä parempia ja käytetty suola on jodioitua. Ei pöllömpää tämä Chili sin carne, varsinkin oman salaattituunauksen kera. Kätevä, mutta tietysti jonkin verran arvokkaampi kuin itse koottu perusateria.

Karkkia jouluna ja juhannuksena

Kaikki on sallittua. Otan terveellistä enemmän kuin epäterveellistä. Otan epäterveellistä vähemmän kuin ennen. Liikun yhden sijasta kaksi. Lojun kahden sijasta yksi. Jos sallin itsellesi jotakin, joka mietityttää, nautin täysillä. Kaikkein hölmöintä on syödä herkkuja ja potea huonoa omaatuntoa. Tai jyystää jotakin terveellistä, mutta mautonta ja himoita taukoamatta jotakin parempaa.

Huoneentauluni voisi kuulua: ”Valitsen paremman.”

Minä kiellän itseltäni yhden asian. Itseni kiusaamisen. Uutta elämäntapaa on takana noin 1,5 kuukautta, eikä tämä tunnu yhtään vaikealta. Ei ole tuntunut missään vaiheessa. Tämä tuntuu hyvältä ja yllätän itseni todella usein pirteänä ja onnellisena.

Tyttären tekemää amerikkalaista juustokakkua ei jätetä syömättä.

Ääh, on toinenkin asia, jonka kiellän itseltäni. Karkkia syön vain jouluna ja juhannuksena. En muulloin. Joskus tekee kyllä mieli, eilenkin teki. Vähän aikaa tuijottelimme namin kanssa toisiamme. Järki voitti. Minä en tarvinnut sitä karkkia. En varsinkaan, kun se ei ollut minun lempilaatuani. Jaksan odottaa jouluun ja siihen hetkeen, kun saan upottaa hampaani suosikkisuklaaseen.

Omenavartalo ei ole hedelmän syy

Ennen söin liikaa tai ihan liian vähän. Kumpikin on huono juttu. Nyt pyrin tasaiseen syömiseen ja juomiseen. En laske kaloreita, enkä juurikaan katsele tuoteselosteita. Hedelmiä mussuttelen paljon välipaloina. Olen kyllä kuullut, ettei saisi. Nekin lihottavat, koska sisältävät fruktoosia. Hedelmäsokeri on vähemmän pahis kuin tavallinen ruokosokeri, mutta energiapitoinen silti. Uskon, että maailmassa on kovin harvalukuinen joukko hedelmälihavia. On omena- ja päärynävartaloita, muttei setää tai tätiä, joka on lihava vain siksi, että popsii vitamiinipitoisia hedelmiä.

Olenko laihtunut? Olen. Paljonko? No en niin paljon kuin tylsemmillä tavoilla. Harmittaako hidas tahti? Ei yhtään. Tuntuuko hyvältä? Tuntuu. Maistuuko hyvältä? Maistuu.

Näköjään tuo 30 liikuntakilometriä kertyy viikottain, kun vain pitää kiinni liikuntahetkistä. Tänään juoksin jo 4 kilometriä putkeen. Pohkeet ovat heikoin lenkki. Niitä tarvinnee vahvistaa lenkkien välissäkin.

Tervetuloa uusi viikko ja uudet Satuhetket.

Jes! Voitin itseni kuluneella viikolla seitsemän kertaa.

Päätin viime sunnuntaina, että teen joka päivä – viikonpäivästä tai vireystasostani riippumatta – vähintään 60 minuutin tehokkaan kävelylenkin hikoillen, kuunnellen luontoa ja omaa hengästymistäni. Ei juoksuaskelia, ei musiikkia, eikä sykkeen seurantaa millään teknisellä härvelillä.

Onnistuin melkein. Sääntörikkomuksia tein seuraavasti:

keskiviikkona jäin reilut puoli minuuttia tavoitetunnistani
tänään en lähtenyt lenkille yksin vaan Satuprinssini kanssa
koko viikon ranteessani killui aktiivisuusranneke ja tänään otin mukaan myös upouuden sykevyön
jokaiseen lenkkiini liittyi rappusjuoksu
(juoksin 28-200 porrasta/lenkkikerta)

Armahdan itseni noista. Ihania rosoja perfektionistin elämässä =)

Kävelin viikolla 7 kertaa ja 49,5 kilometriä.
Käytin liikuntaan aikaa 8 tuntia 9 minuuttia ja 18 sekuntia.
Lenkkini päättäviä rappusia nousin viikon aikana 788 kpl.

Kotikuntani on täynnä upeita lenkkipolkuja.

16 500 askelta/ päivä

Löysin ajan lenkeilleni, koska olin niin päättänyt. Kolmen lapsen yh-äitinä en voi kuitenkaan hehkuttaa kuinka helppoa se oli. En voi myöskään sanoa, että se olisi ollut mahdottoman vaikeaa. Olin viikolla kahdeksan tuntia poissa kotitöistä. Lapset vielä lomailivat ja olivat osan viikkoa pois kotoa. Ruoanlaittoa minun ei siis tarvinnut miettiä koko perheelle. Käytin kyllä tavallista enemmän aikaa miettien ja pakaten omia ja aikuisen tyttäreni eväitä.

En voi sanoa, että lenkkipolku olisi huudellut nimeäni tai, että jokainen liikuntatuokio olisi ollut yhtä juhlaa. Ei huutanut, eikä ollut. Maanantai oli helpompi kuin tiistai. Keskiviikkona kärsin kovasta päänsärystä, enkä olisi lähtenyt lenkille, ellen olisi haastettani täällä julkisesti huudellut. ***keleen PMS! Myös lauantaina olisin tehnyt paljon mieluummin jotakin muuta (lue: laiskotellut) kuin lenkkeillyt. Jokapäiväinen tukanpesu ärsytti.

Haasteesta jäi kuitenkin käteen ehdottomasti enemmän positiivista kuin negatiivista.

Lenkkitunti oli 100% omaa aikaani. Kävelin kuutena päivänä yksin. Vaikka tänään sainkin seurakseni Satuprinssini, katselin valtaosan matkasta hänen selkäänsä ja juoksevien lenkkareiden pohjia. Kävelytahtini on hänelle liian nopea, ja hänen hölkkävauhtiinsa kävelyni ei riitä. Eli lenkki yhdessä, mutta erikseen. Lenkeillä huomasin ajattelevani paljon: siivoilin ajatuslokeroita, keskityin luonnon yksityiskohtiin ja ihmettelin maailmanmenoa. Oma aika synnytti huvittavia ajatuksia ja luovia oivalluksia. Kesäinen sää ilahdutti ja hikoilutti. Tajusin, että teen arjessani aivan liian monia asioita yhtä aikaa, enkä varaa riittävästi aikaa yksinololle.

Tämä loisti kilpaa auringon kanssa. Luonto on täynnä yksityiskohtia, joista ei kiireessä ennätä nauttia.

Viikon aikana huomasin kuinka vaikeaa ja helppoa askeleiden kerääminen on. 10 000 askelta päivässä ylläpitää ja tukee hyvää terveyttä. Vähintään 12 000 askelta auttaa kuulemma pudottamaan painoa. Konttori- ja kotitöiden aikana askeleita kertyi vähän, mutta jo tunnin lenkki humpsautti askelmäärän suositellulle tasolle. Päivittäinen askelmääräni on tällä viikolla ollut keskimäärin 16 500.

Portaissa syke nousee, hiki lentää ja pakarat kiittää.

Viikon sivuosassa eväät

Kuten viikko sitten arvelinkin, töiden alkaminen on rytmittänyt syömistäni. Aamuisin olen syönyt kauralesepuuroa raejuuston ja mustikoiden kanssa. Lounas ja päivällinen on ollut kasvisvoittoinen, mutta valitettavan usein salaattimainen (ei oikea lämmin ruoka). Kotimaiset tomaatit maistuvat ihanilta ja ovat halpaa evästä juuri nyt. Tomaatti-sipulisalaatti on lastenkin herkkua!

Kana ja kasvikset viikon ruokalistan kingit. — Kana ja kasvikset – viikon ruokalistan kingit.

Rasvaa en ole isommin ajatellut, mutta sokeria ja höttöntöttöhiilareita olen vältellyt. Smoothieen olen lisännyt rahkaa ja raejuustoa. Viikonloppuherkkuina hörpin lauantaina 4 dl kuivaa kuohuviiniä ja 2 dl punaviiniä. Aurinko porotti, mutta kylmää olutta vältin. Alkoholi on aikamoinen kaloripommi, mutta siitäkin huolimatta nautin lasillisista – ja noin 500 kalorista – hyvällä mielellä. Satuhetki on sallittuja hyvän olon nautintoja.

Satuhetki sallii myös kuohuvat nautinnot.

Myös vettä on tullut juotua enemmän: päivittäin kolmisen litraa, josta litran verran vihreänä teenä.

Tämän viikon keskityin enemmän liikuntaan, vaikka sillä onkin noin 10-20% vaikutus painonpudotuksessa. 80-90% merkitys on sillä mitä suuhuni pistän tai olen pistämättä.

Sunnuntain currykanaa täysjyväriisin ja kasvisten kera.

Uusi viikko, uudet kujeet. Kalenteriin on merkitty neljä Satuhetkeä. Maanantaina, tiistaina, perjantaina ja sunnuntaina kävelen, juoksen tai teen jotakin muuta, joka saa hien pintaan. Keskiviikkona pääsen nauttimaan hieronnasta ja lauantaina juhlin. Haastetta asetan itselleni monipuolisten, lämpimien hyvän olon ruokien ideoinnissa.

Facebook nosti minulle viikolla monesti hymyn kasvoille. Sieltä poimin tämänkin

Naisilla olisi huomattavasti vähemmän ryppyjä, jos miehet silittäisivät heitä enemmän!

Eiköhän estetä ensi viikolla ryppyjä silittelemällä rakkaimpiamme?

Joko seuraat blogiani? Kurkkaa myös Twitter, Pinterest ja Facebook.

Satuhetki

Avainsana: salaatti