Kotoani löytyy jumppapallo, -matto, -keppi ja -kuminauha. Myös vatsalihasrulla, hyppynaru, voimavanne, terapia- ja pilatespallo, kävelysauvat sekä piikkimatto. Ja vielä kahvakuula, käsi- ja nilkkapainot sekä hierontarulla. Lähes käyttämättöminä.
Avainnipussani on roikkunut jo kaksi vuotta huippukuntosalin ladattava avain. Toisen vuoden sain kuntosaliyrittäjiltä kaupan päälle – säälistä. Olin kuluttanut heidän laitteitaan naurettavan vähän ensimmäisen vuoden aikana. Kuulemma saman verran koko vuoden aikana kuin peruskäyttäjä yhden kuukauden aikana. Lähes käyttämätön avainkin siis.
En selvästikään ole välineurheilija. Harmi.
Lehtileikenipustani löytyy ohjeita liikkumiseen, syömiseen ja muihin hyvään elämän aiheisiin. Kirjojakin on. iPhoneni on täynnä kannustavia sporttiappeja. Laatikot ja puhelimen muisti ovat tehokkaassa käytössä.
Minulla on kiinnostusta ja tietoa liikkumisesta. Omaan myös voimakkaan tahdon ja sitkeyden tehdä asioita, joihin koen intohimoa.
Vasemmassa ranteessani killuu upouusi, mustaherukan violetti Polar Loop -aktiivisuusranneke. Sen sielunmaailmaan olen yrittänyt päästä muutaman päivän ajan. Jatkan harjoituksia.
Kaiken edellä mainitun lisäksi minulla on marmeladiselkäranka. Padam! Onko sinullakin?
Pieni askel ihmiskunnalle, iso askel itselleni
Elämänmuutokseni – Satuhetken – tavoitteena ei ole saada vain tiukkaa takamusta ja makkaratonta masua. Sitä mukaa, kun kropan tulee tiivistyä ja pienentyä, on henkisen puolen tarkoitus kasvaa. Minulle tehdyn Success Hunt Methodin™ tulosten mukaan kehityskohteitani ovat erityisesti näkökentän kaventaminen, pienempiin kokonaisuuksiin ja yksityiskohtiin keskittyminen sekä päännollaus. Satuhetkiini tulee sisältymään hien ja hengästymisen lisäksi pysähtymistä ja ajatustyötä itseni hyväksi.
Huomenna opettelen kävelemään. Jatkan sitä koko viikon: seitsemän päivää ja seitsemän 60 minuutin tehokasta kävelylenkkiä yksikseni. Kävelyä viikonpäivästä tai vireystasostani riippumatta. Vältän ottamasta ainoatakaan juoksuaskelta. En seuraa sykettäni. Kuuntelen vain kehoni tuntemuksiani. En laita kuulokkeita korviini kuunnellakseni musiikkia. Keskityn tuulen huminaan, luonnon hiljaisuuteen ja omaan hengitykseeni. Puhelimen Sports Tracker saa mitata kulkemani matkan ja Polar Loop askelmääräni. Lenkin ajan puhelin on äänetön: en ole käytettävissä.
Ensi sunnuntaina kävelylenkiltä tullessani voin olla tyytyväinen: seitsemän tuntia liikuntaa viikon aikana. Samalla olen saanut nauttia seitsemän tuntia kesäisestä säästä, joka kuulemma vihdoin saapuu iloksemme.
Saattaa olla, että kesäloman loppumisen myötä myös ateriarytmi järkevöityy ja puhdistavaa vettäkin tulee lipitettyä enemmän. Jos näin käy jo tulevalla viikolla, hyvä. Ellei niin käy, ei haittaa. Rutiinit syntyvät pikkuhiljaa. Paljon hitaammin kuin minun hätäinen luonteeni tahtoisi. Koska olen oppinut huonot tapanikin hitaasti ja toistamalla niitä, uskon, että voin oppia hyvätkin tavat samalla tavalla. Kiduttavan hitaasti, mutta jokaisesta askeleesta nauttien.
By the way, jos kiinnostuit Success Hunt Methodista™, pyydä lisäinfoa klikkaamalla Success Hunt Method™
Satuhetki 