Ahmatti

Minusta on tullut ahmatti. Mitä enemmän ahmin, sitä paremmalle tuulelle tulen. En tunne yhtään morkkista. Välillä mietin, että olisin voinut ahmia enemmänkin.

Ahmin askeleita. Mietin mitä kautta kävelisin, jotta matka olisi pikkuisen pidempi ja Polar Loopini ynnäisi enemmän askeleita. Kierrän vielä yhden korttelin ja kurvaan vielä toisen mutkan kautta kotiin. Vuoden alussa tekemäni päätös kävellä työmatkat on pitänyt. Suorin, edestakainen työmatkani on päivittäin nelisen kilometriä. Ahmattina kurvaan ja kerään askeleita viiden kilometrin verran per työpäivä.

Varsinaisia lenkkikilometrejä olen kerännyt alkuvuoden aikana 177. Kaiken kaikkiaan askelmittarini ilmoittaa askeleista yhteenlasketuksi kävelymääräksi 295 kilometriä. Pieniä matkoja ihmiskunnalle, mutta isoja määriä minulle. Kävellyt kilometrit tuntuvat jo pikkuisen kropassakin, mutta eniten korvien välissä. Pääosin oloni on mukavan kevyt ja energinen. Ajatteles, vain reilun kuukauden pakertamisen jälkeen. Sen tiedän, että huonot tavat on helppo muuttaa rutiineiksi, mutta askelahmatiksi rutinoituminenkin näyttää onnistuvan rutisematta. Hyvä mä!

16265452_10212610575198171_8208639110848934368_n
Tammikuu tarjosi huikeita lenkkikelejä. Askeleita kertyi sekä työmatkoilla että vapaa-ajalla tehdyillä lenkeillä, järvenjäällä ja metsäpoluilla. Olivatpa kerran murtsikkasuksetkin jalassa.

Olen kuullut viisauden ”Elämämme on sellaista, joksi ajatuksemme sen tekevät.”. Uskon siihen ihan omien kokemuksienikin vuoksi. Ikävät ajatukset tuottavat ikävän olon. Hyvät ajatukset tekevät olon iloiseksi, onnelliseksi, innostuneeksi ja paremmaksi.

Ihmismieli on huikea. Meillä on päivittäin 65.000–85.000 ajatusta, joista tiedostamme pienen osan, tutkijoiden mukaan ”vain” 5%. Onhan sitä siinäkin. Mieleen tulee ja sieltä jatkaa matkaansa joka päivä siis jopa neljätuhatta ajatusta. Ei ole ihan yksi lysti, minkälaisia nuo ajatukset ovat.

Ihastutatko vai vihastutatko itseäsi? Se riippuu paljolti siitä, miten ajatuksiasi käsittelet. Jokaisen mieleen tulee päivittäin sekä hyviä että huonoja ajatuksia: innostavia, masentavia, iloisia, surullisia, kateellisia… Se on rikkautta. Rakkautta itseään ja lähellään olevia kohtaan on sen sijaan se, minkälaiset ajatukset jättää mieleensä pyörimään. Positiiviset aatokset kääntävät suupielet hymyyn, negatiiviset päinvastoin. Synkät ajatukset saattavat tuntua kropassa kolotuksina ja kolotukset tehdä ajatuksista vieläkin ikävämpiä. Ärsyttävä kierre.

Joskus on hyvä päästää höyryt pihalle ja tyhjentää ajatteluaan. Se se vasta vaikeata hommaa onkin. Ellet usko, niin yritäpä. Istu alas, sulje silmäsi ja yritä olla muutaman minuutin verran ajattelematta mitään. Älä ainakaan ajattele kirkkaankeltaista, mehukasta sitruunaa, äläkä vaaleanpunaista autoilevaa norsuäitiä turkoosissa kuplavolkkarissaan. Luulen, että päätit olla ajattelematta sitruunaa tai elefanttia, mutta mielesi täyttyi rekkakuormallisella sitruunoita ja sylki herahti suuhusi elefanttimamin kaahatessa ohi. Niin meidän mielemme toimii ja mielen rauhoittaminen on harjoitusta vaativa laji. Jos asia kiinnostaa, tutustu mindfulnessiin tai muihin rentoutuskeinoihin.

Osan lenkeistäni lenkkeilen rakkaani tai ystävieni kanssa. Jos saisin päättää, niin työpalaveritkin hoituisi lenkkitossut – tai nyt niin kätevät nastakengät – jalassa. Kun tossuttelen yksin, ahmin askeleiden lisäksi ajatuksia. Enkä ihan mitä tahansa ajatuksia. Kävellessäni kuuntelen puhelimesta viisaita ihmisiä ja innostavia ajatuksia. Tammikuun lenkkikaverini on ollut pääosin Jari Sarasvuo. Yle Puheen podcasteissaan hän on viisastuttanut minua höpöttelemällä metataidoista, motivaatiosta, rohkeudesta, mielenterveydestä, tieteistä, taiteista, urheilusta ja monesta muusta aiheesta. Lenkin päätteeksi mieli on utelias, innostunut ja iloinen.

Elämää piristäviä ja mieltä nostavia ajatuksia olen löytänyt paljon myös kirjoista. Olen ahminut kirjoja ah-niin-mahtavasta kotikirjastostani. En käytä aikaani huonoon kirjaan. Jos teksti ei rokkaa, se saa olla. Kauheus on tietysti lukijan silmissä. Omassa kirjanipussani kaikki kirjat käsittevät joko henkistä tai fyysistä hyvää oloa.

fullsizerender
Ajatusten apteekki

Edellisen blogipostaukseni jälkeen kyselin Satuhetken Facebook-sivulla lempinimeä uudelle elämäntavalleni. Keksin tuon lempinimen lopulta ihan itse, mutta idean sain etunimikaimaltani Sadulta. Hänen enkkukielinen ehdotuksensa ”Better me” kääntyi kotimaiseksi ”I love Petteriksi”. Kyse on juuri siitä: paremmasta minusta. Päivitetystä versiosta itsestäni. Vähemmän bugeja, parempia ominaisuuksia. Kiitos Satu!

ilovepetteri.jpg

Tammikuisessa blogipostauksessani esittelemäni VEHVVH 24/7/365 sai lempinimensä Satuhetken lukijan ideasta. Minä rakastan Petterimpää minua =)

Nurinkurinhuijari

Monenko monta tekosyytä sitä onkaan tullut aikuiselämän aikana keksittyä sille miksei ole hyvä aika, paikka tai ajatus lähteä liikkumaan? Tiedät tunteen. Kun ei huvita ja sisäinen vakuuttava ääni vakuuttaa niin vakuuttavasti, että uskot itsekin, että olisi suorastaan hullua lähteä liikkeelle. Eipä siinä yleensä paljon vakuuttelujakaan vaadita. Sohva on äärettömän helppo ottaa selkään.

Olen päättänyt lyödä sisäisille äänilleni luun kurkkuun. Täsmäaseeksi tähän taistoon valjastin kalenterin. Sen puhelimestani löytyvän ruudukon, jonka merkinnät usein saavat minut paniikin partaalle. Tuntuu, että aikaa on liian vähän ja merkintöjä ihan liikaa. Laiskuuden lyömäaseeksi ladattu kalenteri muistuttaa minua kainosti vienosti Satuhetkistä. Maanantaina kuntosali, tiistaina kävelylenkki, torstaina venyttely, sunnuntaina kävelylenkki. Tiistai on aina paha! Kotiudunpa sitten töistä kävellen tai autolla, iltalenkille lähtö on haaste.

Tänään päätin nurinkurinhuijata itseäni. Liitin kotimatkakävelyyn ”mutkan” SmartPost-boxille. Tuo ylimääräinen kurvaus teki reilun 2 km kävelystä lähes 7 km lenkin. Aamulta oli jo plakkarissa 2 km. Kotiovella hymyilytti. Olin huijannut itselleni vapaan illan; lenkki oli tehty ja hyvä olo yhdessä aktiivisuusrannekkeen kanssa tekivät aaltoja. Itsensä huijaaminen on ihanaa. Kävelin siksi, että kalenteri kertoi tänään olevan Satuhetki-päivä. Se on siitä kiva lyömäase, että se kyllä palkitsee hyvällä fiiliksellä, kun vain muistan totella sitä.

tomppa
Lenkkikaverinani oli Top Gunin Tomppa orkestereineen. Kuva on lainattu 1980-luvulta. Vähän niinkuin lenkkeilijän tyttömäinen hilpeyskin.

Lenkillähän oli ihan mahtavaa! Spotify paukutti korvanappeihin Top Gun Soundtrckia (hitto, kuinka hyvä se on!), aurinko laski oranssin ja vaaleanpunan sävyissä lumisten puiden taakse ja sininen hetki häivähti. Tom Cruise nappasi minut motskarinsa tarakalle. Saattoi se olla hävittäjälentsikkakin. Raitis ilma tuntui hyvältä. Ripset ja hiuslatvat huurtuivat. Palelivatkohan Tompan sormet?

Voi sitä ajatusten ja ideoiden määrää, jonka tassuttelun lomassa tuulettuvat aivot tuottavat! Mielikuvituksen maailmanmestaruusskaboissa pokkaisin varmasti pokaalit ja kuohujuomat kaikilla kolmella palkintopallilla. Se kohta lenkistä on aina vaikein, kun kuulokkeista pamahtaa joku rytmikäs latinoviisu ja tekisi mieli tanssahdella eteenpäin lanteet lentäen. Mikäs minua estää? Ehkä ensi kerralla otan pari askelta salaa. Jos joku sattuu näkemään, olen etsivinäni maahan tipahtanutta tympeyttäni. Eihän sitä kukaan tiedä, että siinä kohtaa lenkkiä tympeys on jo kadonnut kuin tuhka tuuleen.



Niin muuten… autolla ei tarvitse aina mennä joka paikkaan, vaikka sellaisen omistaakin. Kun jättää kaaran kotiin, voi törmätä Cruiseen. Kannattaa ottaa riski.

Karkiton tammi-toukokuu

Ensimmäinen kunnon työviikko takana vuodenvaihteen pätkäviikkojen jälkeen. Niin kivaa kuin lomailu onkin, nautin siitä, että arki rullaa taas rutiineilla. Kun päivä on jämpti, tuntuu, että terveellisemmistä elämäntavoistakin on helpompi pitää kiinni. Lomalla parasta oli valvominen. Se on mukavaa, kun tietää, ettei tarvi aamulla herätä kellonsoittoon. Sai innostua iltaisinkin milloin mistäkin ja touhuta yön pimeinä tunteina. Lomalla tuli kuitenkin liikuttua luvattoman vähän, vaikka aikaa olisi ollut.

Teitkö sinä uudenvuodenlupauksia? Minä en. Lupaukset on tehty rikottavaksi, päätökset pidettäviksi. Päätin kuitenkin, että kävelen edestakaiset työmatkani aina, kun se on mahdollista. Valitettavasti tarvitsen välillä päivän aikana autoa. Aika kovia pakkasia on vuoden alkuun mahtunut, mutta silloinkin ulkoilu on ollut pukeutumiskysymys. Työmatkakävelyn haasteena on se, että aamuisin ei saisi kovasti hikoilla. Töissä ei ole enää aikaa käydä suihkussa. Kotiinpäin saakin sitten tulla rivakammin. On tuntunut hyvältä, kun iltapäivällä kotiovella tietää hyötyliikkuneensa pelkästään työmatkoilla lähes 4,5 kilometriä. Siitä kertyy työviikon aikana mukava määrä kilometrejä ja raitista ilmaa. Kalenteriin merkitsin vuoden alussa noin tunnin mittaiset Satuhetket tiistai- ja sunnuntai-illoille. Pyhäillan reippailut hoituvat tyttären tanssitunnin aikana. Tässä vaiheessa vuotta kävelen Satuhetket, mutta kevään tullen olisi taas tarkoitus ottaa juoksuaskeliakin. Juhannuksen alla olisi hienoa juosta 10 kilometrin lenkki. Onnistunkohan? Hyvää oloa tavoittelen myös maanantai-iltaisin kuntosalilla (10 viikon ohjattu jakso hyvässä seurassa) ja torstai-iltaisin HOT-syvävenyttelyssä. Kerran kuussa pääsen hierojan pöydälle. Näillä liikuntamäärillä ei vielä ihmeitä tehdä, mutta ne mahtuvat nyt arkeeni ja tiedän, että niillä on suopeita terveysvaikutuksia. Määrä on myös sopiva siihen, että into ja tekemisen meininki pysyvät päällä, eikä kyllästyminen uhkaa, kun aikaa jää muullekin.

image

Minkä jouluna taakseen jätti,
sen juhannuksena edestään löytää

Elämääni kuuluu karkittomuus joulun ja juhannuksen sekä juhannuksen ja joulun välisinä aikoina. Herkuttelen siis joululoman ja ”lakkoilen” sitten taas kevään. Keskikesän juhlaan varaan taas karkkia ja suljen pussit juhannuksen mentyä. Olen viettänyt monia vuosia – jouluja ja juhannuksiakin – ilman makeisia, enkä siksi juuri tuota karkkilakko-sanaa enää käytäkään. Enemmänkin noudatan karkitonta elämäntapaa ja karkittelen aina puolivuosittain.

Joulusuklaita myönnän odottaneeni. Ja salmiakkeja! Varasin ensimmäisiksi nameiksi pienen pussillisen irtokarkkeja (vain parhaista parhaimpia). Voi kuinka hyvältä ne ensimmäiset maistuivatkaan. Ja voi, kuinka pahan olon sainkaan heti itselleni. Joululomalla söin

  • suklaata
  • salmiakkia
  • hedelmänameja
  • ilokarkkia
  • surukarkkia
  • tylsyyskarkkia
  • matkakarkkia
  • lehdenlukukarkkia
  • kirjanlukukarkkia
  • leffakarkkia
  • napostelukarkkia
  • seurustelukarkkia
  • kahvikarkkia
  • aamukarkkia
  • päiväkarkkia
  • iltakarkkia
  • yökarkkia
  • kyläkarkkia
  • tapakarkkia
  • task unpohjakarkkia
  • kippo tyhjäksi -karkkia
  • rasia pois kaapista -karkkia
  • jopa niitä pussin pohjalle jätettyjä ”pahoja” karkkeja

Muutama noista edellä mainituista maistuivat IHAN OIKEASTI hyvältä. Monen monet muut olisin yhtä hyvin voinut jättää syömättä menettämättä mitään. Tässäkin lajissa odottaminen ja aikominen on ihaninta. Mielikuvat siitä hetkestä, kun saa avata Fazerin Punaisen suklaalevyn tai laittaa suuhunsa kirpeän salmiakkikarkin, ovat herkullisia. Todellisuus sitten aika paljon muuta.

En ole kummoinen pullahiiri. Pysyn myös suht hyvin erossa kekseistä ja jätskeistä. Karkki on kuitenkin sellainen herkku, että siitä erossa oleminen pitää päättää. Kun päätän, pystyn. Ellen päätä, napostelen. En kykene syömään suklaalevystä palaa tai kahta. Tai siis kykenen. Samalla vain menee koko muukin levy. Meidän on parempi pysyä erossa toisistamme. Nähdään taas juhannuksena! Silloin on ehkä muutama uutuuskin maistettavana.

Nyt lenkille lomps! Hyvää alkavaa viikkoa. Ota haaste vastaan ja kävele töihin, jos työmatkasi ja työaikasi ovat sellaiset, että se on mahdollista.

15 | Joulusatuhetki

15

Hyvä päivä selättää kipua selästä. Arjen luksuksena tänään hieronta-aika. 60 minuuttia rauhallisia, voimakkaita liikkeitä. Hieronta on yksi tapa, jota käytän säännöllisesti hyvinvoinnin lisääjänä.

Olisi varmasti aika hurjaa katsella itseään ja asentojaan työpäivän aikana valvontakamerasta. Saan itseni usein kiinni huonosta istumisesta. Selkä kumarassa, rintakehä supussa ja keuhkot pinteessä. Minulla on hyvä tilanne, sillä työpöytäni nousee ja laskee sähköllä. Sen ääressä voin istua tavallisessa toimistotuolissa tai satulatuolissa. Hyvää vaihtelua saa, kun seisoo välillä.

Yksi simppeleimpiä tapoja parantaa selän oloa on tehostettu hengittäminen. Henkitykseen keskittyminen yleensä korjaa asennon automaattisesti oikeaksi. Ryhti paranee ja rintakehä aukeaa.

Vaikka selkärankani on henkiseltä malliltaan ”marmeladi”, fyysisesti se on jäykkis. Rakenteeltaan ranka on tarkoitettu liikkumaan ja joustamaan. Jos selkäranka olisi tarkoitettu olemaan paikallaan, siihen tuskin olisi varustettu nikamin ja tuunattu S-mutkin. Selkärankamme elävät rankkoja aikoja: istumista, röhnöttämistä, löhöämistä, valumista… Ranka tykkää liikkeestä, taivutuksista kaikkiin suuntiin, kiertämisestä ja pyöristämisestä. Kurkota kohti taivasta, anna kylkien venyä ja pyöristä lattiaa kohti. Mitä isommat ja laajemmat liikkeet, sen parempi.

image
Joko sinulta löytyy putkirulla, joka tytön ja pojan kotikidutusväline? Ihanan kamala kapistus, jolla tehdään ihmeitä. Rullan päällä pyöriskely ja kieriskely helpottaa lihaskireyttä. Lihakset saavat paremmin happea ja veri kiertää. Kropan liikkuvuus paranee. Jos rullan päällä liikkuminen tuntuu aluksi liian rankalta, pelkkä makoilu ja rullan synnyttämä paine tuntuu hyvältä. Samalla, kun rintaranka ja ehkä nikamalukotkin aukeavat, yläselkä rentoutuu. Jos uskot viime hetken Joulupukkiin, lisää putkirulla toivelistallesi.

Toki kipeää selkää voi hieroa muutenkin. Makaile muovisten piikkipallojen tai tennispallojen päällä. Käytä kipukoukkua – tai pyydä kipupisteiden painelua omalta kullaltasi. Kun olin lapsi, isäni pyysi minua ja sisartani kävelemään selkänsä päällä. Emme tainneet ymmärtää, että iskä nautti ilmaisesta hieronnasta samalla, kun meillä tytöillä oli ihan älyttömän hauskaa. Win-win-situation!

Onko sinulla kotonasi tankoa, siis sellaista leuanvetomallia? Tanko ja siinä roikkuminen ovat yksinkertaisia ja tehokkaita aseita selkäkipua vastaan. Pidä jalat maassa, notkista polvista, roiku molemmilla käsillä tangosta ja hengittele syvään.

Ihanaa apua selkävaivoihin saa myös ammattilaisten pöydiltä. Toki he keskittyvät pääosin oireiden helpottamiseen. Kipujen syiden poistamiseen oma apu on paras apu. Liike on lääke, olen kuullut sanottavan. Siihen on helppo uskoa.

Minä suoristan nyt ryhtini, suon ajatuksia tukirakenteilleni ja venyttelen vähän.

Nilkutin pakkolepoon

Kaksi Satuhetkiä pystyssä pitävää tukipilaria petti lokakuun alkupuolella: vasen nilkka ja oikea liikunta. Nilkka tulehtui. Ei se vieläkään täysin kivuton ole, mutta astuminen koko jalalle jo onnistuu. Kuukausi tässä on linkutettu milloin mitenkin päin. Kun askel on vino, se tuntuu ennen pitkää koko kropassa. Ja kun kroppa kipeytyy, korvien välikin voi huonosti. Satuhetket tarvitsevat nilkkaa ja liikuntaa.

Hoikistumisen ammattilaiset sanovat, että ravinnolla on suurin merkitys painonhallinnassa. Niin sillä onkin. Liikuntaa pitää harrastaa paljon, jotta saada aikaan sellaista energiankulutusta, joka johtaa painonlaskuun. On paljon helpompaa säädellä energiansaantia täyttämällä lautastaan maltilla ja maalaisjärjellä. Ulkoliikunta on kuitenkin raikkain tapa tuulettaa päätään, pitää motivaatiota korkealla ja edesauttaa järkevien ateriavalintojen tekemistä. Laiskimmastakin liikunnanvälttelijästä voi tulla parissa kuukaudessa urheiluhullu, jota ärsyttää suunnattomasti, kun kroppa ei kestä liikettä. Sen huomasin lokakuun aikana. Kokonaan en lekkeriksi leikkiä lyönyt, mutta kyllä viikkoihin mahtui päiviä, jolloin tuli tympäännyksissään tehtyä myös huonoja ruokavalintoja. Se ei ollut satuhetkimäistä rentoutta ja sallimusta, vaan ”vanhan elämän” tyhmyyttä. Ikäänkuin huono olo paranisi huonoilla valinnoilla. Kun arki pännii, eikä ärtymystä saa vietyä lenkkipolun varteen, on huvittavaa ajatella, että parempi fiilis löytyy pullapussista.

Vaikka lokuun menikin liikaa liikuntaa vältellen, eivät upeat aurinkoiset syyskelit jääneet kokonaan kokematta. Kulunut vuosi sai anteeksi surkea alkukesän antamalla näin huikeita syyspäiviä.
Vaikka lokakuu menikin liikaa liikuntaa vältellen, eivät upeat aurinkoiset syyskelit jääneet kokonaan kokematta. Kulunut vuosi sai anteeksi surkean alkukesän antamalla näin huikeita syyspäiviä.

image

Tiedostamisen boot camp

Ei kuluneet viikot ole hukkaan menneet. Satuhetki on kokonaisvaltainen matka hyvinvointiin. Lokakuun aikana olen tehnyt maistuvaa, monipuolista ruokaa. Olen opetellut Alexander-tekniikkaa ja oppinut, että poisoppiminen huonoista tavoista kantaa kroppaansa on vaikeata, mutta palkitsevaa. Olen myös syvävenytellyt ja rentoutunut äänitteiden avulla sekä sukeltanut kauden trendivillitykseen, tarttunut aikuisten värityskirjoihin. Uni on ollut suht hyvää ja se on ilahduttanut huonoa nukkujaa. Olen saanut pintaraapaisun FODMAP-kirjainkuusikosta. Olen yrittänyt kasvaa ihmisenä ja kasvattajana. Kiitollisuutta olen tuntenut pyyteettömästä rakkaudesta, hyvästä seksistä ja ammattiosaamiseen liittyvistä onnistumisen hetkistä. Tiedän, etteivät ne ole pieniä tai itsestäänselviä asioita. Voisiko tuota liikuntalaiskaa lokakuuta kutsua henkisen hyvinvoinnin ja tiedostamisen boot campiksi?

Treeniä tämäkin. Kohti hyvää oloa pääsee hiljentymällä itselleen tärkeiden asioiden pariin.
Treeniä tämäkin. Kohti hyvää oloa pääsee hiljentymällä itselleen tärkeiden asioiden pariin.

Marraskuulle olen varannut paikkani mielenjumppaan ja mindfulness-kurssille. Jotenkin tämä syksy ja valon väheneminen työntävät hiljentymään ja miettimään syvällisempiä asioita. Musiikki vaihtuu luontevasti hitaammalle tempolle ja samettisempiin säveliin. Sellaisiksi, joiden tahdissa kynttilänliekin on helppo lepattaa. Tämä pyhäinpäivän viikonloppukin on mennyt lempeän laiskottelun parissa. Nyt on aika laittaa tossut jalkaan, Ovelia-heijastinolkavyö paikalleen, tytär tanssitunnille ja kultsin kanssa lenkkipolulle happea haukkaamaan. Vielä ei juosta, mutta näytetään kuitenkin nilkalle, että laiskottelut on laiskoteltu ja taas mennään.

image
Rouskis. Syksyn aamiaisiin, salaatteihin ja välipaloihin olen saanut ihanaa rouheutta siemenpurkista. Nämä auringon- ja kurpitsansiemenet hankkivat kevyesti päivettyneen sävynsä ja paahtuneen makunsa pikaisesta uunikäynnistä. Turkkilainen jogurtti -aamiaiseni kotimaisine marjoineen saa supervoimia myös chia-siemenistä.

 

Ovelia-heijastinolkavyö sponsoroi Satuhetkien turvallisuutta ihanalla pinkillä Ovelialla. Kiitos siitä. Tätä tuotetta voin todella suositella lenkkikaveriksi. Ovelia on käytännöllinen ja kaunis henkivakuutus. Kurkkaa lisää http://www.ovelia.fi. Ovelia loistaa myös Facebookissa.

Aktiivisesti laiska

Viikko alkoi täydellisesti pimentyvällä superkuulla. Verikuu jäi kurkkimaan ujosti pilviverhon takaa, mutta vei mukanaan mukavaan ajatusleikkiin: edellisen kerran vastaava täydellinen kuunpimennys tapahtui ollessani 10-vuotias ja seuraava kerta tulee sitten, kun olen 61-vuotias. 1980-luvun kuuta en muista, mutta oletettavasti sitä tuijottelin omien vanhempieni kanssa ja viime maanantaina oman 12-vuotiaan poikani kanssa. Jos elämä suo, ehkä sitten vuonna 2033 lastenlasten kanssa.

Oliko sitten kuun asento vai mikä, mutta kulunut viikko tuntui tahmealta. Naisellisella kirjainkolmikolla  – PMS – oli myös osuutta vetämättömyyteen, päänsärkyyn ja matalaan motivaatioon. Niinpä vähensin heti maanantaina viikon Satuhetket normaalista neljästä-viidestä kerrasta kolmeen. Alkuviikon illat kotoilin olemalla mahdollisimman tehoton. Ei tuntunut hyvältä, muttei pahaltakaan. Päiviä, jolloin ei jaksa panostaa, muttei tuntea huonoa omaatuntoa siitä. Keskiviikon upea auringonpaiste sai jo sitomaan lenkkarit jalkaan ja ahnehtimaan hirmuisen määrän positiivista aurinkoenergiaa lempeän kävelylenkin muodossa. Loput liikuttavat Satuhetket sijoitin viikonlopulle.

Keskiviikon lenkki kulki aurinkoenergialla. Kaikki lenkkipolun varrella näytti tavallistakin upeammalta, kun oli antanut itsensä laiskotella pari päivää.
Keskiviikon lenkki kulki aurinkoenergialla. Kaikki lenkkipolun varrella näytti tavallistakin upeammalta, kun oli antanut itsensä laiskotella pari päivää.

Vaikka Satuhetki on tavoitteellista ja jämptiä, jopa aikataulutettua tekemistä kohti parempaa kuntoa ja kevyempää hyvää oloa, se on myös lempeyttä. Siitä, että piiskaan itseäni pakkosuoritukseen päivänä, jolloin mikään ei huvita ja kroppa voi huonosti, ei toimi minulla. Tiedän kyllä, että liikunnan tuottamat endorfiinit tuovat hyvää oloa, mutta tiedän myös, että itseään ja fiiliksiään kannattaa kuunnella. Uudessa elämäntavassani voin antaa itselleni luvan olla hetken laiska pitämättä kroppani ja mieleni viestejä tekosyinä. Tiedän, että päivän parin toimettomuus ei vie minua takaisin entiseen, vaan antaa vain lisävirtaa uuteen tekemiseen. Keskiviikon aurinkolenkillä tiesin tehneeni täysin oikein löhöillessäni alkuviikon ankeat päivät.

Työpäivän välipalalla vihersi: päärynää, kiiviä ja avokadoa raejuuston kaverina.
Työpäivän välipalalla vihersi: päärynää, kiiviä ja avokadoa raejuuston kaverina.

Mielen laiskuuttamiseen on hyvä pyrkiä

Minulla on vielä pitkä ja kivinen tie siihen, että osaisin elää täysin hetkessä. Tokkopa sitä ikinä täysin opinkaan. Taidan olla aina vähän levoton ja havaita ympärilläni liikaa asioita, joihin haluan keskittyä. Olen kuitenkin oppinut keskittymään elämän isoihinpieniin asioihin aiempaa paremmin. Vastaleikatun ruohon tuoksu rauhoittaa minut nuuhkimaan syvään ja syksyn värittämä koristekasvi naapuritalon ovenpielessä pysäyttää ihastelemaan kauneuttaan. Pilvet ja kivet ovat luonnon omia monalisoja, joita katselemalla suupielet kääntyvät väkisinkin ylöspäin ja pää täyttyy hyvistä ajatuksista.

Inhoan turhaa meteliä. Televisio taustametelinä ahdistaa. Olen meidän perheessä se, joka käyttää eniten kaukosäätimen off-nappulaa. Myös turhanpäiväinen vänkääminen ja negatiivinen jupina voivat invalidisoida. Se, että kuulen ihmisen muistuttavan itseään säännöllisesti ääneen elämänsä ankeudesta, tekee surulliseksi ja kiukkuiseksikin. Itsensä ankeuttaminen tekee oman elämän matkasta vaikean. Aina löytyy ihminen, jonka elämä on helpompaa kuin omamme. Aina löytyy myös ihminen, jonka elämä on vaikeampaa kuin omamme. Kummankaan kohtalon miettiminen ei vie meitä oman elämämme kanssa eteenpäin, kuten ei myöskään omassa ankeudessa kieriminen.

Netissä toimiva painonhallintapalvelu Kiloklubi julkaisi viikolla Instagramissa kuvan, josta on helppo tykätä. Asia on juuri näin.
Netissä toimiva painonhallintapalvelu Kiloklubi julkaisi viikolla Instagramissa kuvan, josta on helppo tykätä. Asia on juuri näin.

 

Aktiiviseen hiljaisuuteen kannattaa pyrkiä. Siihen, että oikeasti keskittyy kuuntelemaan ei-mitään. Siihen, että keskittyy tyhjentämään ajatuksensa tai vähintäänkin keskittymään mukaviin ajatuksiin. Hiljaisuudessa voi joutua tutkimaan omia asenteitaan ja ajatustensa mutkia. Se on hyvä juttu. Peukutan ja suosittelen!

Tyhjä aika on täyttä elämää

Olen täyttänyt omaa elämääni liioilla asioilla ja kalenteriani haalimalla sinne liikaa sovittuja menoja. Nyt olen tietoisesti opetellut, että myös tyhjä aika on arvokasta aikaa. Moneen suuntaan asioita suorittaneena ihmisenä ei ole helppoa istua päiväkahville ja pysähtyä ihastelemaan pihapuussa pomppivan talitintin touhuja tai eteisen matolla nukkuvaa koiraa. Jos harjoittelun aloittaa, voi kehittyä mestariksi. Ellei aloita, voi olla 100% varma, ettei kehity.

Jokainen ruuhkavuosia elävä ja oravanpyöräänsä pyörittävä ihminen tietää, kuinka vaikeata juoksupyörässä kiiruhtaminen on. Väitän, että vieläkin vaikeampi haaste on pysäyttää tuo pyörä. On jotenkin sallitumpaa olla jatkuvasti kiireinen kuin avoimesti nautiskella elämän ”joutavista” asioista. Kuinka moni juoksisi juoksupyörässä, ellei olisi pakko? Ellei ruoka, energia, vesi ja eläminen olisi niin kallista. Ellei pankki haluaisi asuntolainanlyhennyksiä tai vuokranantaja vuokraa. Itse en ole vielä kyennyt kokonaan ratkaisemaan elämäni ”isoa kuvaa” rennompaan suuntaan, eikä palkkatuloni hilloudu pankkitilille vaan kuluu normaaliin elämiseen. Satuhetkiä elävänä yritän keskittyä pieniin asioihin ja pienempiin kokonaisuuksiin. Syyskeltaisen lehdistön tuijottelu tuulessa maistuu muhevasti elämältä, kun sen itselleen sallii. Punainen paprikasuikale näyttää tavallistakin punaisemmalta, kun sen asettelee hempeästi vihertävän avokadosiivun kainoloon lounaslautaselle. Parasta elämää ovat muka-pienet asiat ja pysähtyneet hetket. Itse muistutan itseäni säännöllisesti asioista, joista olen kiitollinen. Niitä on paljon. Sinullakin.

Perjantai-illan juustotarjotin on oiva tapa hiljentää juoksupyörää.
Perjantai-illan juustotarjotin on oiva tapa hiljentää juoksupyörää.
image
Lauantaina oli aika laittaa kotiterassi talviteloille. Syysaurinko ja pitkopullakahvit toivat oman mausteensa siihen hommaan.

Hottis rakastaa villasukkia

Torstaina alkoi syys-talvikauden harrastukseni, HOT-syvävenyttely. Hotti on tunti fysioterapeutin ohjaamia, useamman minuutin kestäviä syvävenytyksiä. Venytystä tehostetaan lämmitetyllä savityynyllä, joka asetetaan venytettävän lihaksen päälle. Myös liikuntatila on lämmitetty tavallista lämpimämmäksi. Lämpö lisää kudosten joustavuutta ja mahdollistaa syvemmän, pidemmän ja kivuttomamman venytyksen. Iltatunnin jälkeen olo on uskomaton. Se, että päänsärky voi lähteä takareisiä venyttämällä, osoittaa minulle konkreettisesti sen, että olen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Leikkisä minä nauttii tietysti siitäkin, että on harrastuksensa perusteella hottis =)

Syksy on satumainen vuodenaika. Kynttilän ja villasukan keksijä olisi Nobelinsa ansainnut! Päätän ihanan laiskan viikkoraporttini siihen, etten julkaise viikon liikutuksia lainkaan. Tätä kirjoittaessa on vielä edessä viikon ainoa juoksulenkki. Paljastukoon tämänhetkinen juoksukuntoni sitten ensi viikon päivityksessä.

Värikästä, viilenevää syysviikkoa!
Värikästä, viilenevää syysviikkoa!

Oma napa, tutuin napa.

Muutaman viikon aikana Suomessakin on ajateltu paljon sekä talouteen että pakolaisiin liittyviä asioita. Ainakin itselleni on ollut vaikea muodostaa sellaista omaa mielipidettä, jonka takana voi seistä puhtain mielin ja sydämin tuntien itsensä järkeväksi. Tietoa – oikeata, väärää tai jotain siltä väliltä – on ollut (liian) paljon tarjolla. Huoli on yhteinen, mutta toisen mielestä toisella on enemmän tai vähemmän oma lehmä ojassa. Ihmisten ajatukset ovat tuntuneet pyörivän oman navan ympärillä, mikä on tietysti luonnollista. Enemmän sitä omaa napaa on kunkin tullut katseltua kuin kaverin napaa.

Satuhetki on aina 100% oman navan ympärillä pyörimistä. Niin tänäänkin. Blogin teemojen – terveyden, fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin, liikunnan, painonhallinnan ja oikeanlaisen ravinnon – alueilla on samat haasteet kuin noissa edellä mainituissakin. Tietoa tulee tuutin täydeltä. Jos jonkinlainen asiantuntija nousee esiin ja kertoo ”Totuuden” milloin mistäkin asiasta. Se, mitä tänään suositellaan terveellisenä, on huomenna kartettavien listalla. Se, mikä tänään on ainoa oikea tapa liikkua, on huomenna yksitoikkoisuudessaan ja kuluttavuudessaan haitallinen. Ei ihme, että Sohvi Sohvaperuna tai Martti Marmeladiselkäranka hämmentyvät ja jatkavat mieluummin vanhoja tapojaan. Tai innostuvat ja toteuttavat uutta tapaansa yötä päivää suu vaahdossa siitä paasaten, kunnes kyllästyvät ja jatkavat mieluummin vanhoja tapojaan. Oman navan ympärillä pyöriminen on vaikeaa, ellei siihen keskity kunnolla ja sovi itselle sopivista tavoista itsensä kanssa. Oman navan ympärillä pyöriminen on täyttä työtä, mutta hirmuisen kivaa ja hauskaa, kun siihen keskittyy. Oman navan ympärillä pyöriminen on palkitsevaa, kun sitä tekee tosissaan.

Innostunut ei tarvitse itsekuria

Minä löysin tänään ajatusmaailmasamikseni uusimman Voi Hyvin -lehden (7/2015) sivulta. Personal trainer ja elämäntaidon valmentaja Teemu Karppinen kertoi itsensä sortuneen ylilyönteihin niin treenaamisen, puhtaan ruoan kuin henkisyydenkin kohdalla. Karppisen ja yrityksensä 4 Elementsin ajatukset kiteytynevät pitkälti tähän verkkoetusivulla annettuun vastaukseen:

Mitä hyväkuntoiset, energiset ja kaikin puolin hyvinvoivat ihmiset tekevät arkielämässään toisin?
– He antavat itselleen aikaa kiinnittäen huomiota neljään hyvinvoinnin tärkeimpään elementtiin: treeni, ravinto, lepo ja asenne.

Satuhetki-bloggaaja kehrää tyytyväisenä. Ai miksikö? Siksi, että tajusi omien kokemusten, yritysten ja erehdysten kautta nuo samat asiat muutama kuukausi sitten ja päätti tarttua asiaan lempeästi, mutta päättäväisesti. Matka on alussa, mutta kiitorata tai asemapiha jäivät jo taakse. Moottorit hurisevat tasaisesti ja aikavyöhykkeet vaihtuvat. Riittävään lepoon liittyvät asiat aiheuttavat eniten päänvaivaa, muu kolmikko on tuntunut koko ajan melko helpolta.

Ensi viikon ruokailuja helpottaa, kun käytin tänään hetken aikaa pussittaen salaatti-mixejä. Näiden päälle on helppo rakentaa viikon varrella erilaisia terveellisiä, maistuvia ja kivannäköisiä aterioita.
Ensi viikon ruokailuja helpottaa, kun käytin tänään hetken aikaa pussittaen salaatti-mixejä. Näiden päälle on helppo rakentaa viikon varrella erilaisia terveellisiä, maistuvia ja kivannäköisiä aterioita.

Teemu Karppinen toteaa, että hän ei usko itsekuriin ja jatkaa, että jos ihminen tekee tärkeitä asioita ilon kautta, itsekuria ei tarvita. Karppinen kertoo myös inhoavansa sanontaa ”tyytyväisyys tappaa kehityksen”. Hänen mielestään kannattaa tehdä niin vähän kuin on tarpeen sen sijaan, että tekee niin paljon kuin mahdollista. Amerikkalainen Timothy Ferriss käyttää termiä ”pienin vaikuttava annos” (minimum effective dose). PVA on aikaa tai määrää kuvaava kirjainkolmikko, joka tarkoittaa minimiannosta, joka tuottaa halutun tuloksen. Tuo Timin kirja 4 tunnin keho on minulla kesken. Se on niin painava, että tarvitsee vielä hankkia parempi lihaskunto, jotta jaksaa kannetella kirjaa sängyssä iltaisin =) Ei vaiskaan. Kirjan kirjoittaja on sellainen sähköjänis, että tällainenkin sähikäinen putoaa kyydistä välillä. Kirjassa on paljon tieteellistä sävyä, eikä se siksikään ole kepeintä mahdollista iltalukemista.

Viikonlopun lenkkien iloja ovat olleet muun muassa syksyn värikkyys ja Satuprinssin uudet testivoittajatossut.
Viikonloppulenkkien iloja ovat olleet muun muassa syksyn värikkyys ja Satuprinssin uudet testivoittajatossut.

image

Keittokirja kuvina

Tykkään ruoanlaitosta, etenkin silloin, kun sille on aikaa ja hyvät raaka-aineet. Nyt keskityn paljon siihen, että löydän jokaiselle aterialle vaihtelevia, ravintoainerikkaita aineksia. Olen myös sopinut itseni kanssa kauniista kattauksista ja siitä, että ”kylmää parsakaalia á la Tupperware”-eväselämään en sorru. Karkkia lukuun ottamatta ei ole kiellettyjen aineiden listaa, ei ruokien eikä juomien osalta. Kokkaan fiilispohjalta ja usein niistä raaka-aineista, joita kaapeista löytyy. Toki kaupassa kärryyni valikoituvat tietyin kriteerein sallitut aineet. Jos minulla ei ole mahdollisuutta ostaa kunnon lihaa, en osta lihaa.

Minua on pyydetty bloggaamaan Satuhetki-kokkailuistani. Näin suurpiirteisen ja rentoranteisen kokin olisi vaikeata tuottaa kirjallisia ruoka-ohjeita. Siksipä Satuhetki-blogilla on oma tili Instagramissa. Julkaisen itsenapsittuja foodieita kokkaamistani ruoka-annoksista. Kerron kuvien yhteydessä lautaselta kulloinkin löytyvät ruoka-aineet hästagein. #Risuaitaa# klikkaamalla voi löytää hyviä ideoita ruokaan ja muihin aiheisiin liittyen myös toisaalta Instagram-maailmasta. Avaa Satuhetki-keittokirja ja anna palaa =)

Tässä vielä tämä päiväkirjaosuus.

Satuhetket ovat liikuttaneet minua jo lähes 250 kilometriä. Voin iloita siitä, että se tuntuu kunnossakin. Jokainen askel on eteenpäin tällä matkalla.
Satuhetket ovat liikuttaneet minua jo lähes 250 kilometriä. Voin iloita siitä, että se tuntuu kunnossakin. Jokainen askel on eteenpäin tällä matkalla.

 

Itsensäkiusaaja. Not.

  • Keppi. Määräys. Sääntö. Pakko. Mittalusikka. Keittiövaaka. Kuri. Yksitoikkoisuus.
  • Porkkana. Mahdollisuus. Kokeilu. Idea. Rento ranneliike. Värikkyys. Monipuolisuus.

Kumpi lista saa sinut paremmalle fiilikselle?

Kaksi erilaista asennemaailmaa, tavoite sama. Fiilis ainakin itsellä eri. Minä tiedän molemmista paljonkin. Olen googlettanut, lukenut, ostanut, keksinyt ja laatinut listoja & ohjeita siitä, mitä PITÄÄ syödä. Vielä enemmän minulla on ollut listoja siitä, mitä EI SAA syödä. Olen tulostanut ja monistanut liikuntaohjelmia. Repinyt naistenlehtien jumppaohjeita talteen. Lainannut ja ostanut kirjoja ja lehtiä oikeanlaisen ravinnon ja liikunnan teemoista. Varmasti teen joitakin noista asioista jatkossakin, mutta teen myös muuta.

Satuhetki-elämässäni lellin minua. Annan itseni tehdä sitä, mistä nautin ja missä olen hyvä. Taputtelen selkään ja kiittelen itseäni tekemisistäni. Olen itseni ikioma very personal trainer.

image
Ruoantähteistä koottu iltapäiväsalaatti: viikonlopun tortillajauhelihan jämät, puolikkaat avokado ja punasipuli jääkaapista, salaattipussin pohjat, ruisnappeja ja aiolipurkin pohja.

Säntillisyys meets kulinarismi

Satuhetken kokeilevassa keittiössä syntyy päivittäin ruokia, joiden valmistamisessa saan käyttää luovuuttani, nauttia monipuolisista ja värikkäistä raaka-aineista ja kattaa kauniisti. Ai mitä monipuolisuutta jatkuva kananmunan, raejuuston, salaatin ja rahkan käyttö on? On se. Nuo perushyvät raaka-aineet taipuvat moneen muotoon, kun niihin käy kiinni innostuksen kera. Kananmunan voi paistaa, keittää, sekoittaa, maustaa, jauhaa, syödä lämpimänä, syödä kylmänä… Raejuusto sopii alku-, pää- ja jälkiruokaan, aamu-, väli- ja iltapalalle, sellaisenaan, kylmänä, vähän lämmitettynäkin… Rahkaa voi nauttia sellaisenaan, smoothiessa, hedelmien ja marjojen kera, leivänpäällisenä… Salaattihyllyssä on vaihtoehtoja maussa ja väreissä aivan kuten karkkihyllyssäkin. Joka päivä ei tarvitse syödä samaa pupunruokaa.

image
Työpaikkalounas pysyy linjassa muun syömisen kanssa, kun pakkaa aamulla passelit eväät mukaan tai kerää lounasravintolassa linjoilleen sopivat aineet ja määrät lautaselle.

Ei belfieitä, vaan foodieita

Tykkään napata kaapista värikkään tai tyylikkään tumman lautasen ja täyttää sen terveellisillä, täyttävillä ja hyvää tekevillä ruoka-aineilla. Perusta rakentuu aina kevyelle salaattipohjalle ja proteiini lisätään lihalla, kalalla, kanalla tai munalla. Eväät kulkevat työpaikalle Mini-Grip-pusseissa tai muovikipoissa. Eväitä en syö ikinä muovikiposta, vaan katan ne nätisti. En karppaa, mutta skarppaamista olen tekemisissäni havainnut. Niin keittiössä kuin muussakin arjen perustekemisessä. Perhe naureskelee ruokakuvilleni, mutta nekin ovat osa Satuhetkeä. ”Foodieita” löydät Satuhetken Instagramista, Facebookista, Pinterestistä ja Twitteristä.

image
Munakkaan mallia. Tomaatista, oliivista ja avocadosta makua saava iltapäivän ruoka koristellaan aiolilla, sambal oelek -kastikkeella ja chilirouheella.
image
Kovin huonona einesten syöjänä, sain maistiaisen Saarioisten uusista Balanssi-aterioista. Niiden ravintosisällöt ovat keskimääräistä parempia ja käytetty suola on jodioitua. Ei pöllömpää tämä Chili sin carne, varsinkin oman salaattituunauksen kera. Kätevä, mutta tietysti jonkin verran arvokkaampi kuin itse koottu perusateria.

Karkkia jouluna ja juhannuksena

Kaikki on sallittua. Otan terveellistä enemmän kuin epäterveellistä. Otan epäterveellistä vähemmän kuin ennen. Liikun yhden sijasta kaksi. Lojun kahden sijasta yksi. Jos sallin itsellesi jotakin, joka mietityttää, nautin täysillä. Kaikkein hölmöintä on syödä herkkuja ja potea huonoa omaatuntoa. Tai jyystää jotakin terveellistä, mutta mautonta ja himoita taukoamatta jotakin parempaa.

Huoneentauluni voisi kuulua: ”Valitsen paremman.”

Minä kiellän itseltäni yhden asian. Itseni kiusaamisen. Uutta elämäntapaa on takana noin 1,5 kuukautta, eikä tämä tunnu yhtään vaikealta. Ei ole tuntunut missään vaiheessa. Tämä tuntuu hyvältä ja yllätän itseni todella usein pirteänä ja onnellisena.

image
Tyttären tekemää amerikkalaista juustokakkua ei jätetä syömättä.

Ääh, on toinenkin asia, jonka kiellän itseltäni. Karkkia syön vain jouluna ja juhannuksena. En muulloin. Joskus tekee kyllä mieli, eilenkin teki. Vähän aikaa tuijottelimme namin kanssa toisiamme. Järki voitti. Minä en tarvinnut sitä karkkia. En varsinkaan, kun se ei ollut minun lempilaatuani. Jaksan odottaa jouluun ja siihen hetkeen, kun saan upottaa hampaani suosikkisuklaaseen.

Omenavartalo ei ole hedelmän syy

Ennen söin liikaa tai ihan liian vähän. Kumpikin on huono juttu. Nyt pyrin tasaiseen syömiseen ja juomiseen. En laske kaloreita, enkä juurikaan katsele tuoteselosteita. Hedelmiä mussuttelen paljon välipaloina. Olen kyllä kuullut, ettei saisi. Nekin lihottavat, koska sisältävät fruktoosia. Hedelmäsokeri on vähemmän pahis kuin tavallinen ruokosokeri, mutta energiapitoinen silti. Uskon, että maailmassa on kovin harvalukuinen joukko hedelmälihavia. On omena- ja päärynävartaloita, muttei setää tai tätiä, joka on lihava vain siksi, että popsii vitamiinipitoisia hedelmiä.

Olenko laihtunut? Olen. Paljonko? No en niin paljon kuin tylsemmillä tavoilla. Harmittaako hidas tahti? Ei yhtään. Tuntuuko hyvältä? Tuntuu. Maistuuko hyvältä? Maistuu.

Näköjään tuo 30 liikuntakilometriä kertyy viikottain, kun vain pitää kiinni liikuntahetkistä. Tänään juoksin jo 4 kilometriä putkeen. Pohkeet ovat heikoin lenkki. Niitä tarvinnee vahvistaa lenkkien välissäkin.

liikunnat_15.9.2015

Tervetuloa uusi viikko ja uudet Satuhetket.

”Tuhlaisitko” 2,5% ajastasi?

Sunnuntai on yleisin postauspäiväni. Aiemmin olen nauttinut rauhallisesta pyhäaamusta, kotitöistä, puolen päivän liikunnasta ja kunnon päiväruoasta. Sitten kaatanut päiväkahvit ja aloittanut Satuhetkeni koneella. Tästä eteenpäin on toisin. Jatkossa liikun sunnuntain Satuhetkeni iltaisin. Lapsella alkaa viikoittainen liikuntaharrastus ja autonkuljettaja-äiti hyödyntää tunnin ja 15 minuutin ajan lenkkipolulla. Tätä kirjoittaessa on toki iltapäivä, mutta ajatukseni julkaisen vasta illemmalla, jotta saan liikuntakirjanpitooni myös sunnuntain liikutukset.

Kuljetatko sinä lapsia tai lastenlapsia harrastuksiin?
Miten käytät tuon odotusajan itse?

Tällä viikolla herkuttelin hedelmillä monella tavalla.
Tällä viikolla herkuttelin hedelmillä monella tavalla.

Fiilistä ja faktaa

Näin jälkikäteen ajatellen viikko on tuntunut laiskalta. Puhelimestani löytyvä ihan ilmainen Sports Tracker -sovellus on siitä ihana, että se pitää tarkkaa kirjaa liikkumisistani. Voin siis kumota fiilikseni faktalla: tällä viikolla olen liikkunut jo neljä tuntia & 25 km – ja viikon ”päälenkki” on vielä viilettämättä. Että sellainen laiska fiilis =)

Mitä minulle on tapahtunut? Miten minulle – laiskamadolle – kertyy nykyään askeleita melkein vahingossa? No ei oikeasti vahingossa, mutta helposti kylläkin. Miksi? Siksi, että käytän kalenteria. Tästä jo pari viikkoa sitten kirjoitinkin. Ennen elin niin, että liikuin jos ehdin. Jos huvitti. Ellei sitä tai tätä muuta mennyt edelle. Viikonloppuisin huomasin, etten taas ollut ”ehtinyt”. Ehkei ollut huvittanutkaan, mutta kiireeseen oli aina hyvä vedota. HiRRRween hyvä (TEKO)syy!

Nyt teen toisin. Taas tänään sunnuntaina merkitsen ensi viikon kalenteriini Satuhetket eli ne (noin) tunnin pätkät, jolloin aion kävellä, juosta tai liikkua muuten. Otan tietysti huomioon viikon muut menot, enkä laita liikuntaani päivälle, joka on muutenkin täyteen buukattu. Viikossa on seitsemän päivää ja 168 tuntia. Kyllä sieltä löytyy noin tunti noin neljälle päivälle.

Tiedätkö paljonko 4 tuntia on 168 tunnista? Alle 2,5%. Noin pienellä osuudella saa kasaan tuhansia askeleita, aimo annoksen happea, paljon hyvää mieltä ja siinä ohessa keventyneen olon ja ohuemman vartalon. Pääsin jo viikolla tuntemaan, miltä -5 cm tuntuu farkun vyötäröllä. Uskomaton, hymyilyttävä ja kannustava fiilis, voin sanoa.

Luomumunista pyöräytetty auringonkeltainen munakas saa lisäväriä tomaatista, punasipulista ja oliiveista.
Luomumunista pyöräytetty auringonkeltainen munakas saa lisäväriä ja makua tomaatista, punasipulista ja oliiveista.

Ei ankeuttavaa vaan innostavaa ruokaa

Katselin eilen telkkarin laihdutusohjelmaa. Särähti korvaan, kun miespuolinen hoikistuja sanoi, että ruoka maistuu pahalta, mutta kyllä sen kestää, kun tietää, mihin se johtaa. Mitäh??? Tuohon en suostu. Satuhetki ei ole kieltoja ja määräyksiä, eikä pahaa yksitoikkoista ruokaa. Ruokani on maistuvaa, kaunista, värikästä ja tekee minulle hyvää. Pääasiassa eineeni on myös melko yksinkertaista. Kivaa tässä on sekin, että tulee selvitettyä erilaisia asioita, kuten vieraampien ruoka-aineiden alkuperää ja ravintosisältöjä.

Myrkyllisen puun terveellinen siemen.
Myrkyllisen puun terveellinen siemen.

Viikolla opin, että cashewpähkinä on myrkyllisen munuaispuun myrkytön ja ravintorikas siemen. Kokeilin myös kvinoaa riisiin, pastaan ja perunaan kyllästyneenä. Kvinoa on hauska proteiinipitoinen, hyvälaatuisen hiilarin ja rasvan lähde, jonka sekoitin lohen ja vihannesten kanssa täyttäväksi salaatiksi. Alkuviikolla paikallinen market oli hedelmädiggarin paratiisi. Lastasin kärryn täyteen euron hedelmiä. Eksoottisempiakin hedelmiä on nyt raaskinut syödä aamu-, ilta- ja välipalaksi, surauttaa smoothieksi ja lisätä pääruokasalaatteihin. Siemennäkkäriä olen myös järsinyt kuin hiiri. Valmiissa Risentan pussimixissä ei ollut riittävästi suolaa, enkä tajunnut sitä lisätäkään. Tässä vaihtoehdoksi Tiinan lähettämä resepti siemennäkkärille. Kokeile ihmeessä!

Siemennäkkäri
(munaton, maidoton, gluteeniton, vegaani)

2 dl jauhoja (esim. gluteeniton kaurajauho)
0,5 dl pellavansiemeniä
0,5 dl seesaminsiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
2 rkl chiansiemeniä
2 rkl tattarihiutaleita
1/2 tl suolaa
2 dl kiehuvaa vettä
2-3 rkl oliiviöljyä
(+ mausteita/yrttejä maun mukaan)

Sekoita kuivat aineet. Lisää kuuma vesi ja öljy. Levitä uunipellille leivinpapereiden välissä. Poista päällimmäinen paperi ja paista 175 asteessa 35–40 minuuttia. Palaa melko herkästi, joten ole tarkkana. Siemennäkkäri paranee kuivuessaan, mutta on niin hyvää, että säilyttäminen on haastavaa, ellei jopa mahdotonta!

Siemennäkkäriä on kiva rapistella myös kreikkalaisen aamujogurtin, hedelmien ja marjojen päälle. Kivaa rouskuttelua!
Siemennäkkäriä on kiva rapistella myös kreikkalaisen aamujogurtin, hedelmien ja marjojen päälle. Kivaa rouskuttelua!

Webinaareja verkkareissa

Satuhetki-tavoitteitani ovat myös rauhoittuminen ja härdellin vähentäminen. Siksi lenkkeilin ensimmäisen viikkoni elokuussa ilman kuulokkeista pauhaavaa musiikkia. Täytyy kuitenkin sanoa, että nautin lenkeistäni enemmän kuulokkeiden kanssa kuin ilman niitä. Kuluneella viikolla ”suoritin” lenkin aikana puolet tavoitteisiin liittyvästä webinaarista. Tänään taidan kuunnella sen loppuun. Myönnetään, olen hirvittävän huono ”laiskottelemaan”; jos kykenen tekemään useampaa asiaa samaan aikaan, teen mielelläni niin. Yritän ”parantua”.

Tavoitteeni ovat taas yhden viikon, monta askelta, jokusia senttejä ja grammoja lähempänä, mutta tärkeintä on tämä fiilis. Innostunut, hyvä olo. Tärkeintä ei ollut suunnitelma, vaan ensimmäinen askel. Onneksi otin sen.

Ja tässä vielä liikuttavat päiväkirjamerkintäni. Voin vannoa, että juoksin neljä kilometriä putkeen tänään, mutta lahjomaton Sports Tracker laski väärin =)

liikuntataulukko-6.9.2015

Satuhetken Facebookissa on ihan just 100 tykkääjää – kiitos!
Satuhetki-blogi hyppäsi myös Instagramiin. Hyppää sinäkin!

Rötkörangalle rutiineja

Rutiini kuulostaa melkein kirosanalta. Jotain vähän puulta maistuvaa, toistuvaa, yksitoikkoista ja tylsää. Kesäloman jälkeen monet kuitenkin huokaisevat, kun arki koittaa ja vanhat rutiinit palaavat. Kivaa, mutta epäsäännöllistä hurlumhei-elämää ei jaksa loputtomiin. Satuhetki on huonoista tavoista poisoppimista ja hyvien tapojen sisäänajoa. Terveyttä ja hyvää oloa edistävä tapa ei jää arkirutiiniksemme, ellemme sitä itse riittävästi tahdo tai ellemme sitä riittävästi toista. Rutiini on tottumuksen avulla saavutettu juttu.

Minä olen nyt kolmen viikon ajan yrittänyt rutinoitua. Tahtonut urautua parempiin elämäntapoihin – ja onnistunutkin aika hyvin. Tiedetään! Kolme viikkoa on lyhyt aika, mutta huomaan, että ennen muka-vaikeilta tuntuneet asiat ovat sujahtaneet arkeen niin, etten joudu niihin tarttumista miettimään.

Täytetyt paprikat kätkivät sisäänsä vähärasvaista jauhelihaa, täysjyväohraa, sipulia, suppilovahveroita, mausteita ja juustoa.
Alkuviikon evääksi pakatut täytetyt paprikat kätkivät sisäänsä vähärasvaista jauhelihaa, täysjyväohraa, sipulia, suppilovahveroita, mausteita ja juustoa.

Sunnuntaisin kirjaan puhelimeeni seuraavan viikon liikuntakerrat (Satuhetket). Pakkaan joka aamu töihin mukaan kunnon eväät: paljon tuoretavaraa (vihanneksia, marjoja, hedelmiä), sopivasti proteiinia (lihaa, kanaa, kalaa, munaa, juustoa), jotakin hiilaria (riisiä, viljaa, pastaa) ja maun mukaan mausteita. Iltapäivisin/iltaisin lähden liikkumaan kalenterini niin ”määrätessä”. Kuikuilen aktiivisuusranneketta eli Laiskaattorini™ ja nautin yli 100% aktiivisuuslukemista.

Näyttävät pieniltä ”uhrauksilta”. Kuulostaa helpolta. Sitä se onkin. Siksi, että olen treenannut rutiineita. En joudu neuvottelemaan itseni kanssa lenkillelähdöstä tai terveellisesti syömisestä. Toisaalta, koska tiedän arkeni olevan hyvällä tavalla rutiinitettu, sallin itselleni viikonlopun satunnaisia epäterveempiä tapoja, kuten eilisiltaisen sipsipussin. Maistui hyvältä, eikä koko pussi sujahtanut kitusiini. En aio rapistella pussinloppua tulevalla viikollakaan. Rutiinien vuoksi minulla on helpompaa itseni  – ja mukavuudenhaluni eli rötkörankani – kanssa.

Laiskaattori™ tsemppaa päivän aktiivisuushaasteessa. Lenkkipäivinä prosentit paukkuvat, mutta lepopäivinä on haastavampaa saada riittävästi touhua tilastoitavaksi.
Laiskaattori™ (Polar Loop) tsemppaa päivän aktiivisuushaasteessa. Lenkkipäivinä prosentit paukkuvat, mutta lepopäivinä on haastavampaa saada riittävästi touhua tilastoitavaksi.

Raskas päivä

Perjantaina oli Punnituspäivä. Ne iskevät noin kuukauden välein. Sijoitan ne loppuviikkoon, koska viikolla olen aktiivisempi ja kevyempi =) Vaa´alle astuessa pisut ja pesut on oltava hoidettu, jottei yhtäkään ylimääräistä grammaa tuppaa puntaroitavaksi. Tukka muuten ei saa olla märkä, koska hius sitoo valtavasti vettä eli painoa =) Tarkkojen turvatoimien jälkeen vaaka ilmoittaa -1,4 kg. Hemmetti! Vajaat puolitoista kiloa neljässä viikossa! Tottakai pettymys. Ensin. Sitten kypsä, vakava keskustelu itseni kanssa. Vaa´an lukema on noin 10% siitä kokonaismäärästä, jonka kimpussa tässä ollaan. 10% on paljon. Paljon enemmän kuin 1,4 kiloa.

Halusinko, että humahdan muutamassa kuukaudessa monta vaatekokoa pienemmäksi ja aloitan taas jojoilun? En. Halusinko oppia tapoja, joiden kanssa en voi elää loppuelämääni? En. Halusinko Satuhetkiä siksi, että voisin olla tyytyväinen jokaisesta teostani kohti terveempää, iloisempaa ja onnellisempaa oloa? Kyllä! En leiponut täytekakkua 1,4 kilolle, mutta osasin sittenkin iloita siitä.

Viikottaisen liikuntani pitäisi kuluttaa lähes yhden painokilon verran energiaa eli melkein 7000 kaloria. Koska ruokailunikin on aiempaa kevyempää, puntarin pitäisi reagoida voimakkaammin. Vaan ei reagoi ja sillä mennään! Puhutaan elimistön säästöliekeistä yms. Tuohon teoriapuoleen perehdyn, mutta ilman stressiä. Meitä on tällä matkalla vain kaksi: entinen ja uusi minä. Tämä Satuhetki-retki tehdään yhdessä ja edetään yksi askel kerrallaan. Kuten todettu, jos tässä matkan varrella joku kiristyy, niin peffa, ei pipo.

Entisen Sadun superherkku, sipsit mahtuvan uudenkin Sadun elämään. Ähkyyn saakka niitä ei enää mussuteta.
Entisen Sadun superherkku, sipsit mahtuvan uudenkin Sadun elämään. Ähkyyn saakka niitä ei enää mussuteta.

Tiistain lenkillä testasin omaa juoksukuntoani. Metsäpolulla juoksin 1740 metriä 12 minuutissa. Heitin Satuhetken Facebook-sivulla haasteen itselleni ja teille muillekin. Minä aion juosta ennen lumentuloa urheilukentän tasaisella radalla Cooperin testissä 1900-2300 metriä. Naisten ikäluokassa 40+ se tarkoittaa hyvää kuntoa. Epävirallisen suorituksen mukaan metrejä puuttuu siis vähintään 160. Saas nähdä miten muijan käy! Cooperin testin tulostaulukon löydät Satumaisista linkeistä.

Tiesitkö, ravintola-annoksen voi nauttia ilman ranskanperunoita =) Tällä lauantaisella lounaalla tärkeintä kevyen ruoan lisäksi oli rakas ruokaseura ja kahdenkeskinen parisuhdeaika.
Tiesitkö, että ravintola-annoksen voi nauttia ilman ranskanperunoitakin =) Tällä lauantaisella lounaalla tärkeintä kevyen ruoan lisäksi oli rakas ruokaseura ja kahdenkeskinen parisuhdeaika.

Liikuttunut

Satuhetki on saanut paljon uusia lukijoita. Blogini on julkinen päiväkirja elämänmuutosmatkaani liittyen. Sijoitan jatkossa tämän liikuntaan liittyvän kirjanpitoni tänne postauksen loppuun. En julkaise ainakaan tässä vaiheessa syke- ym. tietoja, koska se olisi jo liian vakavaa ja liian totista touhua. Jonkun sortin seurantaa voin kuitenkin suositella jokaisella samantapaista polkua kulkevalle. 15 liikuntakertaa, 18 tuntia ja 110 liikuttua kilometriä kolmessa viikossa tuntuu palkitsevalta ja kannustaa eteenpäin. Ihan ite liikuin!

liikuntataulukko-23.8.2015

Satuhetki-keittiössä kokeiltiin viikolla inkivääriä. Kokeiluja jatketaan kylmempien ilmojen saavuttua. Raa´asta inkivääristä haudutettu ”tee” kuulostaa silloin ihanalta. Nyt tutustutaan Tiinan vinkkaamaan siemennäkkäriohjeeseen. Kokkihattu päähän ja kyökkiin leipomaan. Perästä kuuluu.