Muutaman viikon aikana Suomessakin on ajateltu paljon sekä talouteen että pakolaisiin liittyviä asioita. Ainakin itselleni on ollut vaikea muodostaa sellaista omaa mielipidettä, jonka takana voi seistä puhtain mielin ja sydämin tuntien itsensä järkeväksi. Tietoa – oikeata, väärää tai jotain siltä väliltä – on ollut (liian) paljon tarjolla. Huoli on yhteinen, mutta toisen mielestä toisella on enemmän tai vähemmän oma lehmä ojassa. Ihmisten ajatukset ovat tuntuneet pyörivän oman navan ympärillä, mikä on tietysti luonnollista. Enemmän sitä omaa napaa on kunkin tullut katseltua kuin kaverin napaa.

Satuhetki on aina 100% oman navan ympärillä pyörimistä. Niin tänäänkin. Blogin teemojen – terveyden, fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin, liikunnan, painonhallinnan ja oikeanlaisen ravinnon – alueilla on samat haasteet kuin noissa edellä mainituissakin. Tietoa tulee tuutin täydeltä. Jos jonkinlainen asiantuntija nousee esiin ja kertoo ”Totuuden” milloin mistäkin asiasta. Se, mitä tänään suositellaan terveellisenä, on huomenna kartettavien listalla. Se, mikä tänään on ainoa oikea tapa liikkua, on huomenna yksitoikkoisuudessaan ja kuluttavuudessaan haitallinen. Ei ihme, että Sohvi Sohvaperuna tai Martti Marmeladiselkäranka hämmentyvät ja jatkavat mieluummin vanhoja tapojaan. Tai innostuvat ja toteuttavat uutta tapaansa yötä päivää suu vaahdossa siitä paasaten, kunnes kyllästyvät ja jatkavat mieluummin vanhoja tapojaan. Oman navan ympärillä pyöriminen on vaikeaa, ellei siihen keskity kunnolla ja sovi itselle sopivista tavoista itsensä kanssa. Oman navan ympärillä pyöriminen on täyttä työtä, mutta hirmuisen kivaa ja hauskaa, kun siihen keskittyy. Oman navan ympärillä pyöriminen on palkitsevaa, kun sitä tekee tosissaan.

Innostunut ei tarvitse itsekuria

Minä löysin tänään ajatusmaailmasamikseni uusimman Voi Hyvin -lehden (7/2015) sivulta. Personal trainer ja elämäntaidon valmentaja Teemu Karppinen kertoi itsensä sortuneen ylilyönteihin niin treenaamisen, puhtaan ruoan kuin henkisyydenkin kohdalla. Karppisen ja yrityksensä 4 Elementsin ajatukset kiteytynevät pitkälti tähän verkkoetusivulla annettuun vastaukseen:

Mitä hyväkuntoiset, energiset ja kaikin puolin hyvinvoivat ihmiset tekevät arkielämässään toisin?
– He antavat itselleen aikaa kiinnittäen huomiota neljään hyvinvoinnin tärkeimpään elementtiin: treeni, ravinto, lepo ja asenne.

Satuhetki-bloggaaja kehrää tyytyväisenä. Ai miksikö? Siksi, että tajusi omien kokemusten, yritysten ja erehdysten kautta nuo samat asiat muutama kuukausi sitten ja päätti tarttua asiaan lempeästi, mutta päättäväisesti. Matka on alussa, mutta kiitorata tai asemapiha jäivät jo taakse. Moottorit hurisevat tasaisesti ja aikavyöhykkeet vaihtuvat. Riittävään lepoon liittyvät asiat aiheuttavat eniten päänvaivaa, muu kolmikko on tuntunut koko ajan melko helpolta.

Teemu Karppinen toteaa, että hän ei usko itsekuriin ja jatkaa, että jos ihminen tekee tärkeitä asioita ilon kautta, itsekuria ei tarvita. Karppinen kertoo myös inhoavansa sanontaa ”tyytyväisyys tappaa kehityksen”. Hänen mielestään kannattaa tehdä niin vähän kuin on tarpeen sen sijaan, että tekee niin paljon kuin mahdollista. Amerikkalainen Timothy Ferriss käyttää termiä ”pienin vaikuttava annos” (minimum effective dose). PVA on aikaa tai määrää kuvaava kirjainkolmikko, joka tarkoittaa minimiannosta, joka tuottaa halutun tuloksen. Tuo Timin kirja 4 tunnin keho on minulla kesken. Se on niin painava, että tarvitsee vielä hankkia parempi lihaskunto, jotta jaksaa kannetella kirjaa sängyssä iltaisin =) Ei vaiskaan. Kirjan kirjoittaja on sellainen sähköjänis, että tällainenkin sähikäinen putoaa kyydistä välillä. Kirjassa on paljon tieteellistä sävyä, eikä se siksikään ole kepeintä mahdollista iltalukemista.

Keittokirja kuvina

Tykkään ruoanlaitosta, etenkin silloin, kun sille on aikaa ja hyvät raaka-aineet. Nyt keskityn paljon siihen, että löydän jokaiselle aterialle vaihtelevia, ravintoainerikkaita aineksia. Olen myös sopinut itseni kanssa kauniista kattauksista ja siitä, että ”kylmää parsakaalia á la Tupperware”-eväselämään en sorru. Karkkia lukuun ottamatta ei ole kiellettyjen aineiden listaa, ei ruokien eikä juomien osalta. Kokkaan fiilispohjalta ja usein niistä raaka-aineista, joita kaapeista löytyy. Toki kaupassa kärryyni valikoituvat tietyin kriteerein sallitut aineet. Jos minulla ei ole mahdollisuutta ostaa kunnon lihaa, en osta lihaa.

Minua on pyydetty bloggaamaan Satuhetki-kokkailuistani. Näin suurpiirteisen ja rentoranteisen kokin olisi vaikeata tuottaa kirjallisia ruoka-ohjeita. Siksipä Satuhetki-blogilla on oma tili Instagramissa. Julkaisen itsenapsittuja foodieita kokkaamistani ruoka-annoksista. Kerron kuvien yhteydessä lautaselta kulloinkin löytyvät ruoka-aineet hästagein. #Risuaitaa# klikkaamalla voi löytää hyviä ideoita ruokaan ja muihin aiheisiin liittyen myös toisaalta Instagram-maailmasta. Avaa Satuhetki-keittokirja ja anna palaa =)

Tässä vielä tämä päiväkirjaosuus.