Rutiini kuulostaa melkein kirosanalta. Jotain vähän puulta maistuvaa, toistuvaa, yksitoikkoista ja tylsää. Kesäloman jälkeen monet kuitenkin huokaisevat, kun arki koittaa ja vanhat rutiinit palaavat. Kivaa, mutta epäsäännöllistä hurlumhei-elämää ei jaksa loputtomiin. Satuhetki on huonoista tavoista poisoppimista ja hyvien tapojen sisäänajoa. Terveyttä ja hyvää oloa edistävä tapa ei jää arkirutiiniksemme, ellemme sitä itse riittävästi tahdo tai ellemme sitä riittävästi toista. Rutiini on tottumuksen avulla saavutettu juttu.

Minä olen nyt kolmen viikon ajan yrittänyt rutinoitua. Tahtonut urautua parempiin elämäntapoihin – ja onnistunutkin aika hyvin. Tiedetään! Kolme viikkoa on lyhyt aika, mutta huomaan, että ennen muka-vaikeilta tuntuneet asiat ovat sujahtaneet arkeen niin, etten joudu niihin tarttumista miettimään.

Sunnuntaisin kirjaan puhelimeeni seuraavan viikon liikuntakerrat (Satuhetket). Pakkaan joka aamu töihin mukaan kunnon eväät: paljon tuoretavaraa (vihanneksia, marjoja, hedelmiä), sopivasti proteiinia (lihaa, kanaa, kalaa, munaa, juustoa), jotakin hiilaria (riisiä, viljaa, pastaa) ja maun mukaan mausteita. Iltapäivisin/iltaisin lähden liikkumaan kalenterini niin ”määrätessä”. Kuikuilen aktiivisuusranneketta eli Laiskaattorini™ ja nautin yli 100% aktiivisuuslukemista.

Näyttävät pieniltä ”uhrauksilta”. Kuulostaa helpolta. Sitä se onkin. Siksi, että olen treenannut rutiineita. En joudu neuvottelemaan itseni kanssa lenkillelähdöstä tai terveellisesti syömisestä. Toisaalta, koska tiedän arkeni olevan hyvällä tavalla rutiinitettu, sallin itselleni viikonlopun satunnaisia epäterveempiä tapoja, kuten eilisiltaisen sipsipussin. Maistui hyvältä, eikä koko pussi sujahtanut kitusiini. En aio rapistella pussinloppua tulevalla viikollakaan. Rutiinien vuoksi minulla on helpompaa itseni  – ja mukavuudenhaluni eli rötkörankani – kanssa.

Raskas päivä

Perjantaina oli Punnituspäivä. Ne iskevät noin kuukauden välein. Sijoitan ne loppuviikkoon, koska viikolla olen aktiivisempi ja kevyempi =) Vaa´alle astuessa pisut ja pesut on oltava hoidettu, jottei yhtäkään ylimääräistä grammaa tuppaa puntaroitavaksi. Tukka muuten ei saa olla märkä, koska hius sitoo valtavasti vettä eli painoa =) Tarkkojen turvatoimien jälkeen vaaka ilmoittaa -1,4 kg. Hemmetti! Vajaat puolitoista kiloa neljässä viikossa! Tottakai pettymys. Ensin. Sitten kypsä, vakava keskustelu itseni kanssa. Vaa´an lukema on noin 10% siitä kokonaismäärästä, jonka kimpussa tässä ollaan. 10% on paljon. Paljon enemmän kuin 1,4 kiloa.

Halusinko, että humahdan muutamassa kuukaudessa monta vaatekokoa pienemmäksi ja aloitan taas jojoilun? En. Halusinko oppia tapoja, joiden kanssa en voi elää loppuelämääni? En. Halusinko Satuhetkiä siksi, että voisin olla tyytyväinen jokaisesta teostani kohti terveempää, iloisempaa ja onnellisempaa oloa? Kyllä! En leiponut täytekakkua 1,4 kilolle, mutta osasin sittenkin iloita siitä.

Viikottaisen liikuntani pitäisi kuluttaa lähes yhden painokilon verran energiaa eli melkein 7000 kaloria. Koska ruokailunikin on aiempaa kevyempää, puntarin pitäisi reagoida voimakkaammin. Vaan ei reagoi ja sillä mennään! Puhutaan elimistön säästöliekeistä yms. Tuohon teoriapuoleen perehdyn, mutta ilman stressiä. Meitä on tällä matkalla vain kaksi: entinen ja uusi minä. Tämä Satuhetki-retki tehdään yhdessä ja edetään yksi askel kerrallaan. Kuten todettu, jos tässä matkan varrella joku kiristyy, niin peffa, ei pipo.

Tiistain lenkillä testasin omaa juoksukuntoani. Metsäpolulla juoksin 1740 metriä 12 minuutissa. Heitin Satuhetken Facebook-sivulla haasteen itselleni ja teille muillekin. Minä aion juosta ennen lumentuloa urheilukentän tasaisella radalla Cooperin testissä 1900-2300 metriä. Naisten ikäluokassa 40+ se tarkoittaa hyvää kuntoa. Epävirallisen suorituksen mukaan metrejä puuttuu siis vähintään 160. Saas nähdä miten muijan käy! Cooperin testin tulostaulukon löydät Satumaisista linkeistä.

Liikuttunut

Satuhetki on saanut paljon uusia lukijoita. Blogini on julkinen päiväkirja elämänmuutosmatkaani liittyen. Sijoitan jatkossa tämän liikuntaan liittyvän kirjanpitoni tänne postauksen loppuun. En julkaise ainakaan tässä vaiheessa syke- ym. tietoja, koska se olisi jo liian vakavaa ja liian totista touhua. Jonkun sortin seurantaa voin kuitenkin suositella jokaisella samantapaista polkua kulkevalle. 15 liikuntakertaa, 18 tuntia ja 110 liikuttua kilometriä kolmessa viikossa tuntuu palkitsevalta ja kannustaa eteenpäin. Ihan ite liikuin!

Satuhetki-keittiössä kokeiltiin viikolla inkivääriä. Kokeiluja jatketaan kylmempien ilmojen saavuttua. Raa´asta inkivääristä haudutettu ”tee” kuulostaa silloin ihanalta. Nyt tutustutaan Tiinan vinkkaamaan siemennäkkäriohjeeseen. Kokkihattu päähän ja kyökkiin leipomaan. Perästä kuuluu.