Nurinkurinhuijari

Monenko monta tekosyytä sitä onkaan tullut aikuiselämän aikana keksittyä sille miksei ole hyvä aika, paikka tai ajatus lähteä liikkumaan? Tiedät tunteen. Kun ei huvita ja sisäinen vakuuttava ääni vakuuttaa niin vakuuttavasti, että uskot itsekin, että olisi suorastaan hullua lähteä liikkeelle. Eipä siinä yleensä paljon vakuuttelujakaan vaadita. Sohva on äärettömän helppo ottaa selkään.

Olen päättänyt lyödä sisäisille äänilleni luun kurkkuun. Täsmäaseeksi tähän taistoon valjastin kalenterin. Sen puhelimestani löytyvän ruudukon, jonka merkinnät usein saavat minut paniikin partaalle. Tuntuu, että aikaa on liian vähän ja merkintöjä ihan liikaa. Laiskuuden lyömäaseeksi ladattu kalenteri muistuttaa minua kainosti vienosti Satuhetkistä. Maanantaina kuntosali, tiistaina kävelylenkki, torstaina venyttely, sunnuntaina kävelylenkki. Tiistai on aina paha! Kotiudunpa sitten töistä kävellen tai autolla, iltalenkille lähtö on haaste.

Tänään päätin nurinkurinhuijata itseäni. Liitin kotimatkakävelyyn ”mutkan” SmartPost-boxille. Tuo ylimääräinen kurvaus teki reilun 2 km kävelystä lähes 7 km lenkin. Aamulta oli jo plakkarissa 2 km. Kotiovella hymyilytti. Olin huijannut itselleni vapaan illan; lenkki oli tehty ja hyvä olo yhdessä aktiivisuusrannekkeen kanssa tekivät aaltoja. Itsensä huijaaminen on ihanaa. Kävelin siksi, että kalenteri kertoi tänään olevan Satuhetki-päivä. Se on siitä kiva lyömäase, että se kyllä palkitsee hyvällä fiiliksellä, kun vain muistan totella sitä.

tomppa
Lenkkikaverinani oli Top Gunin Tomppa orkestereineen. Kuva on lainattu 1980-luvulta. Vähän niinkuin lenkkeilijän tyttömäinen hilpeyskin.

Lenkillähän oli ihan mahtavaa! Spotify paukutti korvanappeihin Top Gun Soundtrckia (hitto, kuinka hyvä se on!), aurinko laski oranssin ja vaaleanpunan sävyissä lumisten puiden taakse ja sininen hetki häivähti. Tom Cruise nappasi minut motskarinsa tarakalle. Saattoi se olla hävittäjälentsikkakin. Raitis ilma tuntui hyvältä. Ripset ja hiuslatvat huurtuivat. Palelivatkohan Tompan sormet?

Voi sitä ajatusten ja ideoiden määrää, jonka tassuttelun lomassa tuulettuvat aivot tuottavat! Mielikuvituksen maailmanmestaruusskaboissa pokkaisin varmasti pokaalit ja kuohujuomat kaikilla kolmella palkintopallilla. Se kohta lenkistä on aina vaikein, kun kuulokkeista pamahtaa joku rytmikäs latinoviisu ja tekisi mieli tanssahdella eteenpäin lanteet lentäen. Mikäs minua estää? Ehkä ensi kerralla otan pari askelta salaa. Jos joku sattuu näkemään, olen etsivinäni maahan tipahtanutta tympeyttäni. Eihän sitä kukaan tiedä, että siinä kohtaa lenkkiä tympeys on jo kadonnut kuin tuhka tuuleen.



Niin muuten… autolla ei tarvitse aina mennä joka paikkaan, vaikka sellaisen omistaakin. Kun jättää kaaran kotiin, voi törmätä Cruiseen. Kannattaa ottaa riski.

Mainokset

Aktiivisesti laiska

Viikko alkoi täydellisesti pimentyvällä superkuulla. Verikuu jäi kurkkimaan ujosti pilviverhon takaa, mutta vei mukanaan mukavaan ajatusleikkiin: edellisen kerran vastaava täydellinen kuunpimennys tapahtui ollessani 10-vuotias ja seuraava kerta tulee sitten, kun olen 61-vuotias. 1980-luvun kuuta en muista, mutta oletettavasti sitä tuijottelin omien vanhempieni kanssa ja viime maanantaina oman 12-vuotiaan poikani kanssa. Jos elämä suo, ehkä sitten vuonna 2033 lastenlasten kanssa.

Oliko sitten kuun asento vai mikä, mutta kulunut viikko tuntui tahmealta. Naisellisella kirjainkolmikolla  – PMS – oli myös osuutta vetämättömyyteen, päänsärkyyn ja matalaan motivaatioon. Niinpä vähensin heti maanantaina viikon Satuhetket normaalista neljästä-viidestä kerrasta kolmeen. Alkuviikon illat kotoilin olemalla mahdollisimman tehoton. Ei tuntunut hyvältä, muttei pahaltakaan. Päiviä, jolloin ei jaksa panostaa, muttei tuntea huonoa omaatuntoa siitä. Keskiviikon upea auringonpaiste sai jo sitomaan lenkkarit jalkaan ja ahnehtimaan hirmuisen määrän positiivista aurinkoenergiaa lempeän kävelylenkin muodossa. Loput liikuttavat Satuhetket sijoitin viikonlopulle.

Keskiviikon lenkki kulki aurinkoenergialla. Kaikki lenkkipolun varrella näytti tavallistakin upeammalta, kun oli antanut itsensä laiskotella pari päivää.
Keskiviikon lenkki kulki aurinkoenergialla. Kaikki lenkkipolun varrella näytti tavallistakin upeammalta, kun oli antanut itsensä laiskotella pari päivää.

Vaikka Satuhetki on tavoitteellista ja jämptiä, jopa aikataulutettua tekemistä kohti parempaa kuntoa ja kevyempää hyvää oloa, se on myös lempeyttä. Siitä, että piiskaan itseäni pakkosuoritukseen päivänä, jolloin mikään ei huvita ja kroppa voi huonosti, ei toimi minulla. Tiedän kyllä, että liikunnan tuottamat endorfiinit tuovat hyvää oloa, mutta tiedän myös, että itseään ja fiiliksiään kannattaa kuunnella. Uudessa elämäntavassani voin antaa itselleni luvan olla hetken laiska pitämättä kroppani ja mieleni viestejä tekosyinä. Tiedän, että päivän parin toimettomuus ei vie minua takaisin entiseen, vaan antaa vain lisävirtaa uuteen tekemiseen. Keskiviikon aurinkolenkillä tiesin tehneeni täysin oikein löhöillessäni alkuviikon ankeat päivät.

Työpäivän välipalalla vihersi: päärynää, kiiviä ja avokadoa raejuuston kaverina.
Työpäivän välipalalla vihersi: päärynää, kiiviä ja avokadoa raejuuston kaverina.

Mielen laiskuuttamiseen on hyvä pyrkiä

Minulla on vielä pitkä ja kivinen tie siihen, että osaisin elää täysin hetkessä. Tokkopa sitä ikinä täysin opinkaan. Taidan olla aina vähän levoton ja havaita ympärilläni liikaa asioita, joihin haluan keskittyä. Olen kuitenkin oppinut keskittymään elämän isoihinpieniin asioihin aiempaa paremmin. Vastaleikatun ruohon tuoksu rauhoittaa minut nuuhkimaan syvään ja syksyn värittämä koristekasvi naapuritalon ovenpielessä pysäyttää ihastelemaan kauneuttaan. Pilvet ja kivet ovat luonnon omia monalisoja, joita katselemalla suupielet kääntyvät väkisinkin ylöspäin ja pää täyttyy hyvistä ajatuksista.

Inhoan turhaa meteliä. Televisio taustametelinä ahdistaa. Olen meidän perheessä se, joka käyttää eniten kaukosäätimen off-nappulaa. Myös turhanpäiväinen vänkääminen ja negatiivinen jupina voivat invalidisoida. Se, että kuulen ihmisen muistuttavan itseään säännöllisesti ääneen elämänsä ankeudesta, tekee surulliseksi ja kiukkuiseksikin. Itsensä ankeuttaminen tekee oman elämän matkasta vaikean. Aina löytyy ihminen, jonka elämä on helpompaa kuin omamme. Aina löytyy myös ihminen, jonka elämä on vaikeampaa kuin omamme. Kummankaan kohtalon miettiminen ei vie meitä oman elämämme kanssa eteenpäin, kuten ei myöskään omassa ankeudessa kieriminen.

Netissä toimiva painonhallintapalvelu Kiloklubi julkaisi viikolla Instagramissa kuvan, josta on helppo tykätä. Asia on juuri näin.
Netissä toimiva painonhallintapalvelu Kiloklubi julkaisi viikolla Instagramissa kuvan, josta on helppo tykätä. Asia on juuri näin.

 

Aktiiviseen hiljaisuuteen kannattaa pyrkiä. Siihen, että oikeasti keskittyy kuuntelemaan ei-mitään. Siihen, että keskittyy tyhjentämään ajatuksensa tai vähintäänkin keskittymään mukaviin ajatuksiin. Hiljaisuudessa voi joutua tutkimaan omia asenteitaan ja ajatustensa mutkia. Se on hyvä juttu. Peukutan ja suosittelen!

Tyhjä aika on täyttä elämää

Olen täyttänyt omaa elämääni liioilla asioilla ja kalenteriani haalimalla sinne liikaa sovittuja menoja. Nyt olen tietoisesti opetellut, että myös tyhjä aika on arvokasta aikaa. Moneen suuntaan asioita suorittaneena ihmisenä ei ole helppoa istua päiväkahville ja pysähtyä ihastelemaan pihapuussa pomppivan talitintin touhuja tai eteisen matolla nukkuvaa koiraa. Jos harjoittelun aloittaa, voi kehittyä mestariksi. Ellei aloita, voi olla 100% varma, ettei kehity.

Jokainen ruuhkavuosia elävä ja oravanpyöräänsä pyörittävä ihminen tietää, kuinka vaikeata juoksupyörässä kiiruhtaminen on. Väitän, että vieläkin vaikeampi haaste on pysäyttää tuo pyörä. On jotenkin sallitumpaa olla jatkuvasti kiireinen kuin avoimesti nautiskella elämän ”joutavista” asioista. Kuinka moni juoksisi juoksupyörässä, ellei olisi pakko? Ellei ruoka, energia, vesi ja eläminen olisi niin kallista. Ellei pankki haluaisi asuntolainanlyhennyksiä tai vuokranantaja vuokraa. Itse en ole vielä kyennyt kokonaan ratkaisemaan elämäni ”isoa kuvaa” rennompaan suuntaan, eikä palkkatuloni hilloudu pankkitilille vaan kuluu normaaliin elämiseen. Satuhetkiä elävänä yritän keskittyä pieniin asioihin ja pienempiin kokonaisuuksiin. Syyskeltaisen lehdistön tuijottelu tuulessa maistuu muhevasti elämältä, kun sen itselleen sallii. Punainen paprikasuikale näyttää tavallistakin punaisemmalta, kun sen asettelee hempeästi vihertävän avokadosiivun kainoloon lounaslautaselle. Parasta elämää ovat muka-pienet asiat ja pysähtyneet hetket. Itse muistutan itseäni säännöllisesti asioista, joista olen kiitollinen. Niitä on paljon. Sinullakin.

Perjantai-illan juustotarjotin on oiva tapa hiljentää juoksupyörää.
Perjantai-illan juustotarjotin on oiva tapa hiljentää juoksupyörää.
image
Lauantaina oli aika laittaa kotiterassi talviteloille. Syysaurinko ja pitkopullakahvit toivat oman mausteensa siihen hommaan.

Hottis rakastaa villasukkia

Torstaina alkoi syys-talvikauden harrastukseni, HOT-syvävenyttely. Hotti on tunti fysioterapeutin ohjaamia, useamman minuutin kestäviä syvävenytyksiä. Venytystä tehostetaan lämmitetyllä savityynyllä, joka asetetaan venytettävän lihaksen päälle. Myös liikuntatila on lämmitetty tavallista lämpimämmäksi. Lämpö lisää kudosten joustavuutta ja mahdollistaa syvemmän, pidemmän ja kivuttomamman venytyksen. Iltatunnin jälkeen olo on uskomaton. Se, että päänsärky voi lähteä takareisiä venyttämällä, osoittaa minulle konkreettisesti sen, että olen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Leikkisä minä nauttii tietysti siitäkin, että on harrastuksensa perusteella hottis =)

Syksy on satumainen vuodenaika. Kynttilän ja villasukan keksijä olisi Nobelinsa ansainnut! Päätän ihanan laiskan viikkoraporttini siihen, etten julkaise viikon liikutuksia lainkaan. Tätä kirjoittaessa on vielä edessä viikon ainoa juoksulenkki. Paljastukoon tämänhetkinen juoksukuntoni sitten ensi viikon päivityksessä.

Värikästä, viilenevää syysviikkoa!
Värikästä, viilenevää syysviikkoa!

”Tuhlaisitko” 2,5% ajastasi?

Sunnuntai on yleisin postauspäiväni. Aiemmin olen nauttinut rauhallisesta pyhäaamusta, kotitöistä, puolen päivän liikunnasta ja kunnon päiväruoasta. Sitten kaatanut päiväkahvit ja aloittanut Satuhetkeni koneella. Tästä eteenpäin on toisin. Jatkossa liikun sunnuntain Satuhetkeni iltaisin. Lapsella alkaa viikoittainen liikuntaharrastus ja autonkuljettaja-äiti hyödyntää tunnin ja 15 minuutin ajan lenkkipolulla. Tätä kirjoittaessa on toki iltapäivä, mutta ajatukseni julkaisen vasta illemmalla, jotta saan liikuntakirjanpitooni myös sunnuntain liikutukset.

Kuljetatko sinä lapsia tai lastenlapsia harrastuksiin?
Miten käytät tuon odotusajan itse?

Tällä viikolla herkuttelin hedelmillä monella tavalla.
Tällä viikolla herkuttelin hedelmillä monella tavalla.

Fiilistä ja faktaa

Näin jälkikäteen ajatellen viikko on tuntunut laiskalta. Puhelimestani löytyvä ihan ilmainen Sports Tracker -sovellus on siitä ihana, että se pitää tarkkaa kirjaa liikkumisistani. Voin siis kumota fiilikseni faktalla: tällä viikolla olen liikkunut jo neljä tuntia & 25 km – ja viikon ”päälenkki” on vielä viilettämättä. Että sellainen laiska fiilis =)

Mitä minulle on tapahtunut? Miten minulle – laiskamadolle – kertyy nykyään askeleita melkein vahingossa? No ei oikeasti vahingossa, mutta helposti kylläkin. Miksi? Siksi, että käytän kalenteria. Tästä jo pari viikkoa sitten kirjoitinkin. Ennen elin niin, että liikuin jos ehdin. Jos huvitti. Ellei sitä tai tätä muuta mennyt edelle. Viikonloppuisin huomasin, etten taas ollut ”ehtinyt”. Ehkei ollut huvittanutkaan, mutta kiireeseen oli aina hyvä vedota. HiRRRween hyvä (TEKO)syy!

Nyt teen toisin. Taas tänään sunnuntaina merkitsen ensi viikon kalenteriini Satuhetket eli ne (noin) tunnin pätkät, jolloin aion kävellä, juosta tai liikkua muuten. Otan tietysti huomioon viikon muut menot, enkä laita liikuntaani päivälle, joka on muutenkin täyteen buukattu. Viikossa on seitsemän päivää ja 168 tuntia. Kyllä sieltä löytyy noin tunti noin neljälle päivälle.

Tiedätkö paljonko 4 tuntia on 168 tunnista? Alle 2,5%. Noin pienellä osuudella saa kasaan tuhansia askeleita, aimo annoksen happea, paljon hyvää mieltä ja siinä ohessa keventyneen olon ja ohuemman vartalon. Pääsin jo viikolla tuntemaan, miltä -5 cm tuntuu farkun vyötäröllä. Uskomaton, hymyilyttävä ja kannustava fiilis, voin sanoa.

Luomumunista pyöräytetty auringonkeltainen munakas saa lisäväriä tomaatista, punasipulista ja oliiveista.
Luomumunista pyöräytetty auringonkeltainen munakas saa lisäväriä ja makua tomaatista, punasipulista ja oliiveista.

Ei ankeuttavaa vaan innostavaa ruokaa

Katselin eilen telkkarin laihdutusohjelmaa. Särähti korvaan, kun miespuolinen hoikistuja sanoi, että ruoka maistuu pahalta, mutta kyllä sen kestää, kun tietää, mihin se johtaa. Mitäh??? Tuohon en suostu. Satuhetki ei ole kieltoja ja määräyksiä, eikä pahaa yksitoikkoista ruokaa. Ruokani on maistuvaa, kaunista, värikästä ja tekee minulle hyvää. Pääasiassa eineeni on myös melko yksinkertaista. Kivaa tässä on sekin, että tulee selvitettyä erilaisia asioita, kuten vieraampien ruoka-aineiden alkuperää ja ravintosisältöjä.

Myrkyllisen puun terveellinen siemen.
Myrkyllisen puun terveellinen siemen.

Viikolla opin, että cashewpähkinä on myrkyllisen munuaispuun myrkytön ja ravintorikas siemen. Kokeilin myös kvinoaa riisiin, pastaan ja perunaan kyllästyneenä. Kvinoa on hauska proteiinipitoinen, hyvälaatuisen hiilarin ja rasvan lähde, jonka sekoitin lohen ja vihannesten kanssa täyttäväksi salaatiksi. Alkuviikolla paikallinen market oli hedelmädiggarin paratiisi. Lastasin kärryn täyteen euron hedelmiä. Eksoottisempiakin hedelmiä on nyt raaskinut syödä aamu-, ilta- ja välipalaksi, surauttaa smoothieksi ja lisätä pääruokasalaatteihin. Siemennäkkäriä olen myös järsinyt kuin hiiri. Valmiissa Risentan pussimixissä ei ollut riittävästi suolaa, enkä tajunnut sitä lisätäkään. Tässä vaihtoehdoksi Tiinan lähettämä resepti siemennäkkärille. Kokeile ihmeessä!

Siemennäkkäri
(munaton, maidoton, gluteeniton, vegaani)

2 dl jauhoja (esim. gluteeniton kaurajauho)
0,5 dl pellavansiemeniä
0,5 dl seesaminsiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
2 rkl chiansiemeniä
2 rkl tattarihiutaleita
1/2 tl suolaa
2 dl kiehuvaa vettä
2-3 rkl oliiviöljyä
(+ mausteita/yrttejä maun mukaan)

Sekoita kuivat aineet. Lisää kuuma vesi ja öljy. Levitä uunipellille leivinpapereiden välissä. Poista päällimmäinen paperi ja paista 175 asteessa 35–40 minuuttia. Palaa melko herkästi, joten ole tarkkana. Siemennäkkäri paranee kuivuessaan, mutta on niin hyvää, että säilyttäminen on haastavaa, ellei jopa mahdotonta!

Siemennäkkäriä on kiva rapistella myös kreikkalaisen aamujogurtin, hedelmien ja marjojen päälle. Kivaa rouskuttelua!
Siemennäkkäriä on kiva rapistella myös kreikkalaisen aamujogurtin, hedelmien ja marjojen päälle. Kivaa rouskuttelua!

Webinaareja verkkareissa

Satuhetki-tavoitteitani ovat myös rauhoittuminen ja härdellin vähentäminen. Siksi lenkkeilin ensimmäisen viikkoni elokuussa ilman kuulokkeista pauhaavaa musiikkia. Täytyy kuitenkin sanoa, että nautin lenkeistäni enemmän kuulokkeiden kanssa kuin ilman niitä. Kuluneella viikolla ”suoritin” lenkin aikana puolet tavoitteisiin liittyvästä webinaarista. Tänään taidan kuunnella sen loppuun. Myönnetään, olen hirvittävän huono ”laiskottelemaan”; jos kykenen tekemään useampaa asiaa samaan aikaan, teen mielelläni niin. Yritän ”parantua”.

Tavoitteeni ovat taas yhden viikon, monta askelta, jokusia senttejä ja grammoja lähempänä, mutta tärkeintä on tämä fiilis. Innostunut, hyvä olo. Tärkeintä ei ollut suunnitelma, vaan ensimmäinen askel. Onneksi otin sen.

Ja tässä vielä liikuttavat päiväkirjamerkintäni. Voin vannoa, että juoksin neljä kilometriä putkeen tänään, mutta lahjomaton Sports Tracker laski väärin =)

liikuntataulukko-6.9.2015

Satuhetken Facebookissa on ihan just 100 tykkääjää – kiitos!
Satuhetki-blogi hyppäsi myös Instagramiin. Hyppää sinäkin!