Itsensäkiusaaja. Not.

  • Keppi. Määräys. Sääntö. Pakko. Mittalusikka. Keittiövaaka. Kuri. Yksitoikkoisuus.
  • Porkkana. Mahdollisuus. Kokeilu. Idea. Rento ranneliike. Värikkyys. Monipuolisuus.

Kumpi lista saa sinut paremmalle fiilikselle?

Kaksi erilaista asennemaailmaa, tavoite sama. Fiilis ainakin itsellä eri. Minä tiedän molemmista paljonkin. Olen googlettanut, lukenut, ostanut, keksinyt ja laatinut listoja & ohjeita siitä, mitä PITÄÄ syödä. Vielä enemmän minulla on ollut listoja siitä, mitä EI SAA syödä. Olen tulostanut ja monistanut liikuntaohjelmia. Repinyt naistenlehtien jumppaohjeita talteen. Lainannut ja ostanut kirjoja ja lehtiä oikeanlaisen ravinnon ja liikunnan teemoista. Varmasti teen joitakin noista asioista jatkossakin, mutta teen myös muuta.

Satuhetki-elämässäni lellin minua. Annan itseni tehdä sitä, mistä nautin ja missä olen hyvä. Taputtelen selkään ja kiittelen itseäni tekemisistäni. Olen itseni ikioma very personal trainer.

image
Ruoantähteistä koottu iltapäiväsalaatti: viikonlopun tortillajauhelihan jämät, puolikkaat avokado ja punasipuli jääkaapista, salaattipussin pohjat, ruisnappeja ja aiolipurkin pohja.

Säntillisyys meets kulinarismi

Satuhetken kokeilevassa keittiössä syntyy päivittäin ruokia, joiden valmistamisessa saan käyttää luovuuttani, nauttia monipuolisista ja värikkäistä raaka-aineista ja kattaa kauniisti. Ai mitä monipuolisuutta jatkuva kananmunan, raejuuston, salaatin ja rahkan käyttö on? On se. Nuo perushyvät raaka-aineet taipuvat moneen muotoon, kun niihin käy kiinni innostuksen kera. Kananmunan voi paistaa, keittää, sekoittaa, maustaa, jauhaa, syödä lämpimänä, syödä kylmänä… Raejuusto sopii alku-, pää- ja jälkiruokaan, aamu-, väli- ja iltapalalle, sellaisenaan, kylmänä, vähän lämmitettynäkin… Rahkaa voi nauttia sellaisenaan, smoothiessa, hedelmien ja marjojen kera, leivänpäällisenä… Salaattihyllyssä on vaihtoehtoja maussa ja väreissä aivan kuten karkkihyllyssäkin. Joka päivä ei tarvitse syödä samaa pupunruokaa.

image
Työpaikkalounas pysyy linjassa muun syömisen kanssa, kun pakkaa aamulla passelit eväät mukaan tai kerää lounasravintolassa linjoilleen sopivat aineet ja määrät lautaselle.

Ei belfieitä, vaan foodieita

Tykkään napata kaapista värikkään tai tyylikkään tumman lautasen ja täyttää sen terveellisillä, täyttävillä ja hyvää tekevillä ruoka-aineilla. Perusta rakentuu aina kevyelle salaattipohjalle ja proteiini lisätään lihalla, kalalla, kanalla tai munalla. Eväät kulkevat työpaikalle Mini-Grip-pusseissa tai muovikipoissa. Eväitä en syö ikinä muovikiposta, vaan katan ne nätisti. En karppaa, mutta skarppaamista olen tekemisissäni havainnut. Niin keittiössä kuin muussakin arjen perustekemisessä. Perhe naureskelee ruokakuvilleni, mutta nekin ovat osa Satuhetkeä. ”Foodieita” löydät Satuhetken Instagramista, Facebookista, Pinterestistä ja Twitteristä.

image
Munakkaan mallia. Tomaatista, oliivista ja avocadosta makua saava iltapäivän ruoka koristellaan aiolilla, sambal oelek -kastikkeella ja chilirouheella.
image
Kovin huonona einesten syöjänä, sain maistiaisen Saarioisten uusista Balanssi-aterioista. Niiden ravintosisällöt ovat keskimääräistä parempia ja käytetty suola on jodioitua. Ei pöllömpää tämä Chili sin carne, varsinkin oman salaattituunauksen kera. Kätevä, mutta tietysti jonkin verran arvokkaampi kuin itse koottu perusateria.

Karkkia jouluna ja juhannuksena

Kaikki on sallittua. Otan terveellistä enemmän kuin epäterveellistä. Otan epäterveellistä vähemmän kuin ennen. Liikun yhden sijasta kaksi. Lojun kahden sijasta yksi. Jos sallin itsellesi jotakin, joka mietityttää, nautin täysillä. Kaikkein hölmöintä on syödä herkkuja ja potea huonoa omaatuntoa. Tai jyystää jotakin terveellistä, mutta mautonta ja himoita taukoamatta jotakin parempaa.

Huoneentauluni voisi kuulua: ”Valitsen paremman.”

Minä kiellän itseltäni yhden asian. Itseni kiusaamisen. Uutta elämäntapaa on takana noin 1,5 kuukautta, eikä tämä tunnu yhtään vaikealta. Ei ole tuntunut missään vaiheessa. Tämä tuntuu hyvältä ja yllätän itseni todella usein pirteänä ja onnellisena.

image
Tyttären tekemää amerikkalaista juustokakkua ei jätetä syömättä.

Ääh, on toinenkin asia, jonka kiellän itseltäni. Karkkia syön vain jouluna ja juhannuksena. En muulloin. Joskus tekee kyllä mieli, eilenkin teki. Vähän aikaa tuijottelimme namin kanssa toisiamme. Järki voitti. Minä en tarvinnut sitä karkkia. En varsinkaan, kun se ei ollut minun lempilaatuani. Jaksan odottaa jouluun ja siihen hetkeen, kun saan upottaa hampaani suosikkisuklaaseen.

Omenavartalo ei ole hedelmän syy

Ennen söin liikaa tai ihan liian vähän. Kumpikin on huono juttu. Nyt pyrin tasaiseen syömiseen ja juomiseen. En laske kaloreita, enkä juurikaan katsele tuoteselosteita. Hedelmiä mussuttelen paljon välipaloina. Olen kyllä kuullut, ettei saisi. Nekin lihottavat, koska sisältävät fruktoosia. Hedelmäsokeri on vähemmän pahis kuin tavallinen ruokosokeri, mutta energiapitoinen silti. Uskon, että maailmassa on kovin harvalukuinen joukko hedelmälihavia. On omena- ja päärynävartaloita, muttei setää tai tätiä, joka on lihava vain siksi, että popsii vitamiinipitoisia hedelmiä.

Olenko laihtunut? Olen. Paljonko? No en niin paljon kuin tylsemmillä tavoilla. Harmittaako hidas tahti? Ei yhtään. Tuntuuko hyvältä? Tuntuu. Maistuuko hyvältä? Maistuu.

Näköjään tuo 30 liikuntakilometriä kertyy viikottain, kun vain pitää kiinni liikuntahetkistä. Tänään juoksin jo 4 kilometriä putkeen. Pohkeet ovat heikoin lenkki. Niitä tarvinnee vahvistaa lenkkien välissäkin.

liikunnat_15.9.2015

Tervetuloa uusi viikko ja uudet Satuhetket.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Itsensäkiusaaja. Not.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s